Palaan jälleen enkelien maailmaan.....
-------
Keskustelu Enkeli Gabrielin ilmestymisistä, joka alkoi Pudasjärven kappalaisen Paavo Martikaisen kirjoituksesta 29.1.1887, jatkui Kaiku-lehdessä edelleen helmikuun lopulla. Martikainen vastasi nimimerkki L:n kirjoitukseen 9.2.1887, jossa kirjoittaja pyrki etäännyttämään lestadiolaisten osuutta ilmiössä. Martikainen kiistää nimimerkki L:n väitteitä, selostaa seikkaperäisesti huijauksen paljastumista ja kertoo lestadiolaisten reagoinnista petoksen selvittyä.
-------
Keskustelu Enkeli Gabrielin ilmestymisistä, joka alkoi Pudasjärven kappalaisen Paavo Martikaisen kirjoituksesta 29.1.1887, jatkui Kaiku-lehdessä edelleen helmikuun lopulla. Martikainen vastasi nimimerkki L:n kirjoitukseen 9.2.1887, jossa kirjoittaja pyrki etäännyttämään lestadiolaisten osuutta ilmiössä. Martikainen kiistää nimimerkki L:n väitteitä, selostaa seikkaperäisesti huijauksen paljastumista ja kertoo lestadiolaisten reagoinnista petoksen selvittyä.
Vieläkin enkelin ilmestyksestä
Tämän lehden 8:ssa numerossa kerroin hullunkurisesta
tapauksesta, mikä viime kuun alkupuoleen tapahtui Pudasjärven pitäjässä Jongun
kylässä, Virtalan torpassa.. Tämä kertomukseni ei näy kuitenkaan kaikki
tyydyttäneen. Sillä Kaikun 11:sta numerossa astuu nyt L. esiin muka poistamaan kirjoitukseni johdosta
syntyviä vääriä käsityksiä. No, kuulkaamme nyt mitä hän lausuu ja miten hän
tehtävänsä suorittaa.
L. huomauttaa ensiksi, että tuo itsellismies eli vatsapuhuja
ei ensinkään ollut uskovainen eli n.k. laestadiolainen. Tämä huomautus on
tarpeeton, sillä semmoiseksi en minäkään ole häntä kirjoituksessani esiin tuonut,
vaikka – vääräin käsitysten poistamiseksi – mainittakoon, että hän tunnusti
aina suosineensa laestadiolaisuutta ja kuuluu ennen julkisesti siihen kuuluneen
sekä nytkin siihen kuuluu. Josko taas Paavali Ervasti, josta L. puhuu, on
kieltänyt kansaa hullutuksia kuuntelemasta, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että
kaksi muuta laestadiolaista saarnamiestä – vääräin käsitysten poistamiseksi
olisi kyllä heidän nimensä mainittava, vaan jääköön vielä tekemättä – ovat itse
kuunnelleet ja uskoneet tuon itsellismiehen puheen Virtalassa enkelin puheeksi
sekä muitakin koettaneet saarnoillansa siihen uskoon johtaa ja saattaa. Se L:n
muistutus, että näiden saarnain vaikutuksesta olisi itsellismiehen omatunto
herännyt, niin että hän sen johdosta olisi lakannut ”tuuleen puhumasta”, ei
pidä paikkaansa, jos itsellismiehen omaan puheeseen saa luottaa. ja hänpä toki
tiennee omantuntonsa asiat paremmin kuin muut. Eikä mies oloaikanansa
Virtalassa ennen sitä, kuin sanoi päättäneensä lakata puhumasta, ole
tietääkseni, ollut tilaisuudessa kuulemaan ”uskovaisten” saarnaa kuin yhden
kerran noiden saarnaajain käydessä Virtalassa, Itsellismies ei silloin ollut
ruvennut puhumaan enkelinä ennenkuin toinen saarnaajista hänen määräyksestään
oli pitänyt seuroja torpan pirtissä.
Mutta tämä saarna ei liene ollut herättävää laatua juuri
muillekaan, koska hänellä hämmästyksen valtaamana, niinkuin itse oli
ilmoittanut, ei kuulunut olleen paljon mitään sanomista, ja sitä vähemmän
tuolle miehelle, jota enkeliksi kiitettiin. Kiitoksesta, vähemmästäkään kuin
tämä, harva, tuskinpa kukaan lienee
herännyt synteinsä tuntoon. Ei sekään L:n väite, että mies olisi isolle
väkijoukolle tunnustanut petoksensa ennen, kuin sen tunnusti
allekirjoittaneelle, ole totuuden kanssa yhtäpitävää. Hän sanoi tosin tunnustaneensa
petoksensa ennen tyköni tulemista, mutta ainoastaan muutamille, ja nekään eivät
olleet uskoneet hänen tunnustustansa ensinkään oikeaksi. Ja sitten se seikka, että
laestadiolaiset olisivat vaatineet miehen menemään minulle tunnustamaan, sepä
vasta L:n kirjoituksessa peräty perätöntä on. Vaatimuksen sijasta oli päinvastoin
tuotu jos joitakin esteitä miehen tyköni tulemista vastaan. Niinpä kertoivat
noutajat, että laestadiolaiset olivat ilmoittaneet hänen olevan jonkinlaisessa
mielenhäiriössäkin, ettei siis hänestä muka ole lähtijäksi heidän kanssansa. Päätteeksi
väittää vielä L. että miehen petos tuli muka ”ilmi ensin uskovaisten kautta”. Totuuden
verosta ei tämäkään tuuma voi käydä. Itsellismies kertoi kyllä petoksensa
tunnustaneensa ensin eräälle lestadiolaiselle, mutta tämä oli häntä kivenkovaan
kieltänyt siitä kenellekkään muulle hiiskumasta. Olipa myös joku toinen
Virtalassa ilmaissut epäilyksiänsä tuota miestä kohtaan, vaan hänpä oli saanut
osaksensa kovaa kohtelua uskonveljiltään, että muka uskalsi senkaltaisesta
enkelistä puhua. Mutta eihän petos täten ollut vielä selväksi tullut.. Ja sitä
paitsi olihan jo vuorokautta tätä ennen muut, laestadiolaisiin kuulumattomat, samaa
epäluuloa lausuneet ja ilmi tuoneet. Vaan varmaksi asia kävi vasta sitten, kun
mies sen itse ilmoitti, eikä ainoastaan laestadiolaisille, vaan vieläpä
muillekin. Olisipa helposti voinut käydä niinkin, että tunnustus olisi jäänyt
tietymättömäksi, ellei mies olisi petostansa muille tunnustanut kuin
laestadiolaisille. Siihen aihetta antaa tuon yhden esimerkki, kuin myös se
seikka, että sittenkin, kun mies oli asian tunnustanut allekirjoittaneelle ja
vaatimukseni mukaan sen ”sittemmin kaikelle kansalle tiettäväksi tehnyt ja
anteeksi pyytänyt”, eihän lestadiolaiset olleet häntä vieläkään uskoneet, mutta
tahtoneet vaan asiaa toiseksi väittää. Ja olivatpa he vielä tämän tunnustuksen
kuultuansa menneet Virtalaan, ja siellä koko yön koettaneet saada enkelin
lupauksensa mukaan pitämään lähtösaarnansa. Ja vaikkapa se ei ollut sitä
pitänytkään, kuitenkin siellä oli toinen noista saarnaajista saarnannut
kansalle ja vakuuttanut sitä yhä vaan enkelin ilmestyksestä, sen puheista ja
vaikutuksesta. Vaikeaa on niinmuodoin ollut laestadiolaisille luopua heitä
ylistävää enkeliä uskomasta, vaikkapa asian oikea laita oli jo tietty sekä
heille että muillekin.
L:n kirjoitus näkyy syntyneen yksistään laestadiolaisten
puolustamiseksi, ikäänkuin minä muka olisin tahtonut heitä sortaa.. Se ei
kuitenkaan ole ollut tarkoitukseni, eikä mikään muu, kuin kirjoituksessani
mainitsin. Jos kuitenkin kirjoitukseni siltä näyttää, kuin L. näkyy
luuloittelevan, siihen minä en voi mitään, koska seikat ovat juuri semmoiset, kuin
olen kertonut. Kuinka muutoin L. on onnistunut puolustuksessansa, siitä lukija
nyt itse päätelköön. Minkä verran taas ”tämä ilkeä ilveily on ollut laestadiolaisten
edesottamaa, minkä verran ei, sehän selvenee myös tämän ja edellisen
kirjoitukseni johdolla. Minun ynnä monien muidenkin vakuutus kuitenkin on, että
ilman laestadiolaisitta koko ilveily olisi pääasiallisesti varmaankin paljaana
leikki-ilveilyksenä pysynyt, vaan heidän kauttansa on se kääntynyt kokonansa
toiselle tolalle ja saanut kerrassaan uskonnollisen värityksen. Mutta tämän
tapauksen pitäisi kuitenkin avata ihmisten silmät näkemään, mihin joudutaan, kun
Jumalan sanan ahkera viljeleminen kodeissa laimin lyödään sekä Herran huone
halpana pidetään, ja sen sijaan ollaan uteliaita uutta kuulemaan, huolimatta
siitä mitä tämä kuultava oikeastaan on. Oltakoon sen tähden vasta hitaammat
tuon uuden kuulemisen perään, vaan sitä vastoin viriämmät tutkimaan vanhaa, Raamattuun
kirjoitettua Herran sanaa ja siinä lujasti ja yksinkertaisesti kiinni
riippumaan.
P.M.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti