Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

tiistai 27. joulukuuta 2016

"Hyväntahtoisen neuvostojohtajan valoisa muisto säilyy syvällä sydämissämme". Stalinin kuolema ja suomalaisten ylistävät muistosanat

Josef Vissarionovitsh Stalin (1878 - 1953)
Tämänpäiväisen blogimerkinnän kimmokkeena oli keskustelu lintuharrastajan kanssa Juomasillan torpan luona Lappeenrannan Mäntylässä. Kyseinen henkilö kertoi nuorena poikana olleensa samoissa työtehtävissä Partekilla miehen kanssa, joka väitti tavanneensa piippua poltelleen nuoren vallakumousaktivisti Stalinin. Tämä oli kysellyt tietä Lappeenrannan silloisen kaupunkiasutuksen länsireunalla rautatieasemalle.  Vuosia myöhemmin miehelle oli selvinnyt, kenen kanssa hän kävi keskustelua ja kelle neuvoi tietä.

Tämän häikäilemättömän diktaattorin ja valtionpäämiehen elämä päättyi 5.3.1953. Vaikka Stalinin päämääränä oli  maamme itsenäisyyden tuho, jonka seurauksena kävimme kaksi sotaa Stalinin johtamaa Neuvostoliittoa vastaan, eivät hänen kuolemansa jälkeen ilmestyneet suomalaiset sanomalehdet löytäneet hänestä moitteen sijaa. Poliiittinen johtomme jopa innostui lausumaan ylistäviä sanoja tästä Suomen "ystävästä". Maassamme järjestettiin suruliputus Stalin hautajaispäiväksi ja messuhallissa pidettiin muistojuhla, jota kunnioitti läsnäolollaan tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi.

Tässä keräämääni koostetta maamme poliittisen johdon ylistys- ja muistopuheista:


Eduskunnan puhemies K.A.Fagerholm esitti eduskunnan istunnossa generalissimus Stalinin kuoleman johdosta seuraavat muistosanat, joita kansanedustajat kuuntelivat seisaaltaan:

Viime yönä levisi yli koko maailman tietoon, että generalissimus Stalinin kuolinkamppailu oli päättynyt Moskovassa eilisiltana. Josef Stalinissa sammui erään historian suurmiehen elämä.  Uuden yhteiskuntajärjestelmän määrätietoinen luoja, eräs aikamme suurimmista valtiomiehistä, mahtavan suurvallan kiistaton johtaja halki vuosikymmenien on päättänyt työnsä. Ymmärrämme Neuvostoliiton kansojen surun ja kaipauksen syvyyden. Myös Suomen kansa tietää menettäneensä ystävän. Monissa yhteyksissä on saatu todeta, että generalissimus Stalin tunsi ystävyyttä ja kunnioitusta Suomea ja sen kansaa kohtaan. Siksi on itäisessä naapurimaassamme suuren johtajansa manalle menon johdosta kohdannut suuri suru ja menetys kohdannut myös meitä. Suomen eduskunta kunnioittaa poismenneen valtiomiehen muistoa hetken hiljaisuudella.

Tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi lähetti Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajalle Nikolai M. Shverkinille seuraavan surunvalittelusähkeen:

Vastaanottakaa, Herra Puheenjohtaja, Suomen kansan ja minun henkilökohtaiset syvät valitteluni SNTL:n ministerineuvoston puheenjohtajan, generalissimus Josef Vissarionovitsh Stalinin kuoleman johdosta. Suomen kansa kätkee sydämeensä valoisan muiston mahtavan neuvostovaltion suuresta johtajasta ja rakentajasta, joka vilpittömästi pyrki luottamuksen ja ystävyyden lujittamiseen maittemme kesken.

Ilmoitus valtakunnallisesti suruliputuksesta
ja muistojuhlasta. Etelä-Saimaa 8.3.1953
Pääministeri Urho Kaleva Kekkonen lähetti kaksikin surunvalittelua. Ensimmäisen hän lähetti Neuvostoliiton ministerineuvostolle Suomen hallituksen osanottona:
Suomen hallitus esittää Neuvostoliiton hallitukselle ja kansoille syvän osanottonsa SNTL:n ministerineuvoston puheenjohtajan, generalissimus Josef Vissarionovitsh Stalinin kuoleman johdosta. Suurta hyväntahtoisuutta Suomea kohtaan osoittaneen neuvostojohtajan valoisa muisto säilyy syvällä sydämissämme innoittaen meitä jatkuviin ponnistuksiin perinteiden luomiseksi maittemme keskeiselle ystävyydelle ja näiden perinteiden lujittamiseksi.

Toisen Kekkonen lähetti ulkoministerin ominaisuudessa 
Neuvostoliiton ulkoministerille A. J. Vyshinskille:
Vastaanottakaa, Herra Ministeri, syvä valitteluni, SNTL:n ministerineuvoston puheenjohtajan, generalissimus Josef Vissarionovitsh Stalinin kuoleman johdosta. Suomen kansa syvästi kunnioittaa maittemme keskeisen ystävyyden vilpittömän edistäjän valoisaa muistoa.
Ps. Paitsi, että kansakuntamme oli - valtiojohtomme julkilausumista päätellen - syvän murheen murtama, sama murhe täytti kotomaamme kadut ja kujat. Näin voinee päätellä siitä, että messuhallissa pidetun valtakunnallisen muistojuhlan lisäksi kautta maan järjestettiin Suomen "lämpimän ystävän" muistojuhlia. Alla ilmoitus "hyväntahtoisen leppoisan piippumiehen" muistojuhlasta Lappeenrannassa:
Etelä-Saimaa 8.3.1953

3 kommenttia:

  1. Kiitos tästä kirjoituksesta! Aikamoista settiä on tullut valtiojohdoltamme. Ymmärrän ulkopoliittisen paineen, mutta silti...

    VastaaPoista
  2. Jatkosodan aikana Urho Kekkonen edusti aivan päinvastaista näkemystä kuin sodan jälkeen, jolloin hän toimi oikeusministerinä. Tällöin tekemiensä perusteella häntä ei voinut erottaa kommunisteista. Hän teki kaikkensa miellyttääkseen äskeistä vihollista mm. vainoamalla "sotasyyllisiä", asekätkijöitä ja muita sodan aikana isänmaata puolustaneita piirejä. Uudessa sodanjälkeisessä tilanteessa hän oli vakuuttunut kommunismin voitosta maailmassa ja päästäkseen tulevan kommunistisen Suomen johtopaikoille hän menetteli niinkuin menetteli. Ja hyvin menikin hänen omalta kannaltaan: Seurasi elinikäinen presidentinvirka Moskovan vahvalla tuella.

    VastaaPoista
  3. Säynätsalon kunta järjesti surujuhlan Stalinin kuoleman johdosta. Kunnanvaltuustossa tuli kiistaa siitä, tuleeko kysymyksessä olla virallinen kansalaisjuhla vai ei. Kokoomus vastusti, SKDL ajoi kiihkeästi. SDP kiemurteli välissä. Päädyttiin lopulta siihen, että kansalaisjuhla järjestetään, mutta ei virallisena kunnallisena juhlana.

    VastaaPoista