Sotaorpo-muistomerkki paljastettiin 12.8.2012 |
Sotaorpo-muistomerkki on kuvanveistäjä Juhani Honkasen tekemä |
Patsaan paljastustilaisuudessa oli mukana yli 700 kaatuneiden omaista. Ohjelmassa oli myös juhlajumalanpalvelus, jossa saarnasi kenttäpiispa Hannu Niskanen. Lappeenrantasalissa pidetyssä pääjuhlassa puhui Kaatuneitten Omaisten Liiton puheenjohtaja, lappeenrantalainen opettaja
Mauri Niskakoski. Valtiovallan tervehdyksen tilaisuuteen toi valtiosihteeri Pia Pohja ja puolustusvoimien
tervehdyksen kenraalimajuri Sakari Honkamaa. Lappeenrannan kaupungin
tervehdyksen esitti valtuuston puheenjohtaja Heikki Järvenpää.
Silmiään pyyhivä orpopoika |
Patsashankkeen
suojelija, valtioneuvos
Riitta Uosukainen totesi paljastuspuheessaan,
että sotaorvot kokivat Suomen historian vaikean ajan, talvi- ja jatkosodan, kaikkein
katkerimmassa muodossa. Vanhemman / vanhempien
menetyksen lisäksi he joutuivat kärsimään köyhyydestä ja muiden ihmisten huonosta kohtelusta. Lapset joutuivat usein tekemään rankkaa työtä ja heidän saamiaan vähäisiäkin sosiaaliavustuksia paheksuttiin ja
kadehdittiin. Moninkertainen sosiaalinen nöyryytys oli todellisuutta.
Sodan jälkeen soaorpojen määräksi arvioitiin noin 50 000. Heistä oli muistomerkin pystytyksen aikoihin vielä elossa 25 000 - 30 000. Tarkkaa lukumäärä ei tiedä kukaan. Myös vuoden 1918 sisällissota jätti jälkeensä suuren määrän sotoarpoja. On arvioitu, että silloin noin 20 000 lasta menetti vähintään toisen huoltajansa. Täysorvoksi oli jäi toistatuhatta lasta. Sisällissodan orvoista noin 90% oli punaisten puolella taistelleiden lapsia.
Aiheesta Etelä-Saimaassa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti