Kun demokraatit yrittivät tappaa suomalaissiirtolaisia

Siirtolaisen osa ei ollut aina helppo hänen liikkuessaan joko täysin kielitaidottomana tai huonosti englantia osaavana suunnattoman laajan Amerikan mantereen poikki idästä länteen Tyynenmeren rannalle. Sinne monet kuitenkin halusivat, koska siellä oli töitä ja hyvää viljelysmaata tarjolla. Vuonna 1869 oli valmistunut ensimmäinen  mantereen poikki kulkeva rautatieyhteys, Central Pacific Railroad. Rata nopeutti matkustamista huomattavasti. Ennen kuukausia kestänyt matka rannikolta rannikolle hevosvankkureissa sujui nyt kahdeksassa vuorokaudessa. Tätä yhteyttä käyttivät myös suomalaiset siirtolaiset matkatessaan Kaliforniaan, Oregoniin ja Washingtoniin. Matkan varrella sattui usein monenlaisia kommelluksia ja haavereita, eikä osa matkalaisista selvinnyt koskaan perille. Amerikan Suomalaisessa Lehdessä kerrottiin useassa numerossa Oregoniin San Franciscon kautta matkalla olleesta ryhmästä, joka joutui vaikeuksiin Utahissa. Yhdysvalloissa oli juuri käyty presidentivaalit, joissa republikaanien ehdokas James A. Garfield oli voittanut vaalit vain vajaalla 2 000 äänellä. Garfieldin presidenttikaudesta ei tullut pitkä, sillä häntä ammuttiin rautatieasemalla kesäkuun alussa 1881 ja presidentti menehtyi salamurhan seurauksiin 19.9.1881. Lieneekö kiihkeä vaalitaistelu ja sen jälkimainingit heijastunut kirjeissä kuvatuissa tapahtumissa. Näiden dramaattisten kirjeiden mukaan demokraatit yrittivät tappaa matkalaiset useamman kerran. Demokraatit "eivät ole ihmisiä, vaan petoja", totesi toinen kirjeiden kirjoittajista, Olof Kynsijärvi.  Toisen kirjeen kirjoittaja, Anders Salmela, ei uskonut selviävänsä matkalta hengissä, pyyteli elämänsä aika tekemiään rikkeitä anteeksi ja lähetti viimeiset tervehdyksensä.  Tässä nuo kirjeet puhtaaksi kirjoitettuna:

Amerikan Suomalainen Lehti 1.4.1881

Seuraavat kirjeet saimme eilen Oregoniin lähteneiden kansalaistemme vaiheista, joista uutisista emme usko heidän tuttaviensa vielä kovin pahoin peljästyvän:

Corinne, Utah, maalisk, 19 p.

Tässä paikassa olen toista yötä Antti Salmelan vaimon ja pikku pojan kanssa ja meidän seurassamme on myöskin Mary Tengman. Antti Salmela on joutunut pienen tyttönsä ja Antti Anetjärven kanssa meistä eroitetuksi. He ovat demokraatteja paossa, missä lienevätkin; lienevätkö enää hengissäkään vai joko lienevät pedot tappaneet, kun pelkäävät, sillä me olimme demokraatti-junassa, jossa uhattiin tappaa kaikki puhumattomat, joten meidän piti lähteä pois siitä junasta ja astua republiki-junaan. Siitä asiasta tuli suuri juttu, ja jos meidät tapettaneen siitä vihasta, niin voivat jälkeen jääneet kysyä perään, jos ei kuulu meiltä mitään kirjeiden kautta. Saatte panna lehteen. Saatte panna lehteen, että vasta tulevat kammoisivat demokraatti-piljettejä ja junia. He eivät ole ihmisiä vaan petoja. Hyvä olisi, jos vielä yhteen päästäisiin, kun ne Antin kaimakset ovat tietymättömissä. Tätä kirjoittaa täältä kumman näköiseltä maalta

Olof  Kynsijärvi.

Edellä mainitulta Antti Salmelalta on tullut Ogdenista lähetetty postikortti, johon on kirjoitettu: Surullista, kun aiotaan tappaa puolivälillä San Franciscoa, ja vaimosta en tiedä ollenkaan, onko enää elossakaan poikinensa.

Amerikan Suomalainen Lehti 8.4.1881

Seuraava kirje, jota emme tiedä mistä se on lähetetty, antaa uutta vakuutusta, että eräs joukko Oregoniin lähteneitä kansalaisiamme on johonkin pahaan pulaan joutunut

Maalisk. 22 p. 1881. Tässä lähestyn teitä sinne jääneitä tietää antaen, että meitä on yritetty monta kertaa tappamaan, mutta me olemme yhdessä koettaneet puolustaa henkeämme. Mutta nyt ei ole suinkaan muita hengissä kuin minä ja Antti Anetjärvi; en tiedä lieneekö tytär enää elossa. Ja kovasti vainotaan meidänkin henkeä, ja kapineet ovat menneet kaikki tietämättömiin. Meidän täytyy lähteä jalkaisin aina öillä, ja sen teki Saginawin piljettien kauppias eli vaihettaja. Ja täytyy sanoa ikuiset jäähyväiset teille sinne ja tälle maailmalle. Todistakaa synnit anteeksi, yhtään eroittamatta, ja jääkää hyvästi siksi kun yhteen tulemme sovinnon maassa, jossa ei kuolema paljon voi. Ja jos L-n rupeaisi perustamaan, niin luulen, että niitä on useita, jotka on tapettu meidän matkueesta. Jääkää hyvästi kaikki!
Anders W. Salmela

Missä määrin kirjeiossä kuvattu kuolemanpelko oli aiheellista? Miten näille siirtolaisille lopulta kävi? Sitä pengon seuraavaksi.