Tietoja suomalaisten pesäpaikoilta Pohjois-Amerikassa, osa 2. Amerikan Suomalainen Lehti 11.7.1879

Piirros Calumetista vuodelta 1881.
Source: Library of Congress

Olen aikaisemmassa blogimerkinnässäni kirjoittanut Amerikan Suomalaisessa Lehdessä vuonna 1879 julkaistusta artkkelisarjasta otsikolla Tietoja suomalaisten pesäpaikoilta Pohjois-Amerikassa. Sen oli kirjoittanut yllämainitun lehden toimittaja Aleksander Leinonen. Alla olevassa sarjan toisessa osassa kehuja saavat Tornio- ja Kemijokivarren asukkaat, sana kalma saa uuden merkityksen, irlantilaisille löytyy uusi lempinimi ja sekin selviää, mikä on sikakuu. Ja tärkeimpänä on kuvaus Calumetista sellaisena, kuin tämä kaivostaajama näyttätyi kirjoittajan silmissä kesällä 1879. Tässä seuraa artikkelisarjan toinen osa kokonaisuudessaan.

Yksityiskohta yllä olevasta piirroksesta.
Calumetin evankelisluterilainen kirkko

Mitä suomalaisten asunnoihin tulee, joita he yhtiöiltä vuokraavat, niin ne ovat enimmiten pieniä, hirsistä salvettuja, mataloita tupia, jommoisten sisäpuolelta ei kotimaassa voisi toivoa paljon siisteyttä eikä mukavuuksia löytävänsä. Mutta nämät suomalaiset ovatkin suurimmaksi osaksi kotoisin Tornion- ja Kemijoen varsilta, sekä Finmarkista, joidenka seutujen kansa on tunnettu siisteydestä kotimaassakin, ja tämä kiitettävä avu ei ole heissä voinut amerikkalaisten keskellä unohtua, vaan enemmän vaurastua. Kun astumme täällä näihin pieniin tupiin, niin huomaamme, että seinät ovat valkaistut, että siellä ovat kaihtimet ikkunoissa, seinäkello nakuttaa seinällä, laattialle on levitetty matot, ja vuode on katettu kotimaan herrasväen tapaan. Kohteliaisuus ja vieraanvaraisuus opvat täälläkin enemmän kotimaan kuin Amerikan tapaa. Vierasta kätellään, häneltä kysellään kuulumiset, sitten jutellaan kaikenlaista, ja kahvin jouduttua häntä kestitään kahvilla, jota amerikkalaiset eivät koskaan tarjoa muuttoin kuin ruokapöydässä.

- Työmiehet eivät ole Quincyn kaivannossa oikein tyytyväisiä kohtaloonsa, sillä kuukauden ansiot kuuluvat täällä olevan huonommat kuin ehkä missään muualla. Vaikka poraustyö tehdään kaikki urakalla, niin kuutio-aloja mitattaessa sanotaan täällä, kuin muissakin kaivannoissa, työn hupenevan siinä suhteessa, ettei kukaan saa enempää kuin mitä yhtiö on oikeastaan päättänyt edeltäpäin maksaa. Tämä tuntuu kyllä harmittavimmalta niille, joilleka joskus sattuu edullinen urakkatyö, mutta ylipäänsä työväki ei voi moittia tämän yhtiön menettelyä. Quincy on muutoin hupaisin asuinpaikka koko saarimaalla, jota ei voi kukaan, kerran siihen kotiu’uttuansa, vähäisten syiden tähden jättää.

Quincyn naapurina on Pewabic-kaivanto. Mutta tämä kaivanto on nykyään huonossa maineessa ja huonolla varallisuuden kannalla. Quincyn pohjoispuolella on taas vanha Franklinin kaivanto, jonka vierelle on rakennettu melkoinen ryhmä työväen asunnoita. Tämä arvellaan olevan koko saarimaan korkeimmalla paikalla, josta nähdään avarat ja sangen kauniit näköalat. Kaivannon alimmaisten kerrosten sanotaan olevan noin 2 000 jalan syvyydessä. Nykyänsä on tämä kaivanto rappiotilassa, josta, vaikka sitä on käymässä pidetty, ei ole osakkeiden omistajille ollut viimeisinä seitsemänä vuotena vähintäkään hyötyä.

Näkymä Calumetista vuonna 1905

Yksityiskohta yllä olevasta piirroksesta.
Calumetin apostolisluterilainen kirkkoa ja pappila

-Monta muuta kaivantoa näillä tienoin, joissa vuosia sitten oli melkoinen työnliike, ovat joutuneet kokonaan kylmille, ja suuria rivejä on niiden ympärille jäänyt työväen asunnoita autioiksi. Suomalaiset sanovat, että ”Kalma on ne tappanut”. Tämä on ymmärrettävä ensinnäkin sillä tavoin, että suomalaiset ovat täällä, samoin kuin Ruijassakin, muodostelleet muukalaisia nimiä oman kielensä mukaan. Sillä tavoin on täällä tehty esim. Chicagosta ”Sikakuu”, Calumetista ”Kalma”, ja Allouezista ”Alue”. Calumet-Heclan kaivanto, jota ”Kalmaksi” nimitetään, on nykyänsä suurin koko maailmassa, joka lähettää enemmän kuparia maailman markkinoille ja voipi niinmuodoin myödä tuotteitansa halvemmalla hinnalla kuin mikään muu yhtiö. Tämän kanssa eivät ole voineet pienet yhtiöt kilpailla, jonka tähden niiden on täytynyt jäädä kylmille ja sillä tavoin on ”Kalma” ne todellakin tappanut.  

Hancockista lähtee erään yhtiön rakentama kapearatainen rautatie itäpohjoista kohden, joka juoksee pitkin saarimaata 12 engl. peninkulmaa, aina Calumet-Heclan kaivannolle saakka. Tämä väli on ollut mitä jylhintä metsää, kuten koko saarimaa, sen näkee vieläkin niistä suurista aukeoista pitkää kannokkoa molemmin puolin tietä, joista on monien vuosien kuluessa yhtiölle halkoja hakkaeltu. Noin 11 engl. peninkulmaa Hancockista rautatietä kulettuamme, kohtaamme juuri Calumet-Heclan eteläpuolella kaksi pitkää riviä työväen asunnoita, jotka ovat rakennetut Osceolan kaivannon vierelle. Tuloja ei ole vielä osakkeiden omistajille ollenkaan jaettu; kaivannosta on heille ollut näihin saakka vaan pelkkää kulunkia, mutta työtä pitkitetään suuressa määrässä, josta voidaan päätellä, että tämä yhtiö luottaa tulevaisuuteen.

Amerikan Suomalainen Lehti 11.7.1879

Tultuamme Calumetin rautatieasemahuoneelle, huomaamme kohta väkijoukoissa paljon kotimaassa nähtyjä pukuja ja kasvoja, josta arvaamme saapuneemme oikein suomalaisten pesäpaikoille. Täälläkin näkyy ylt’ympäriinsä avaroita aukeoita pitkää kannokkoa, joka antaa seudulle nykyaikoihin hyvin jylhästä metsästä raivatun maiseman muodon. Noin puolen virstaa asemahuoneesta asteltua, tulemme Calumet-Heclan kaivannolle, jossa saamme jo maankin päällä katsella hämmästyttävän monia ja suureenmoisia laitoksia, puhumattakaan niistä paria tuhatta jalkaa syvistä holvista jalkojemme alla, joissa tuhatlukuiset miehet yötä ja päivää kynttilän varassa askaroivat. Calumetin kaupunki, joka on kasvanut Calumet-Heclan ympärille, jakaantuu kolmeen osaan. Eteläisin osa, Osceolan rajalla, kutsutaan Ramboultown. Siinä on kolme lähes virstan pituista leveätä suoraa katua, joista ylimmäisen kadun varret ovat raketut molemmin puolin aivan yhdenmuotoisia, hyvänkokoisia ja punaseksi maalattuja työväenasunnoita, joissa useammissa asustelee suomalaisia. Alimmaisten katujen kummallekin puolen on rakennettu pienempiä ja vuoraamattomia, kalkilla valkaistuja hökkeleitä, joissa sanotaan parhaastaan asuvan ”kovamaalaisia” (se on jonkunlainen liikanimi irlantilaisille). Melkein kaikki ovat nämät yhtiön rakentamia huoneita, joita se vuokraa kohtuullisesta maksusta työväellensä. Keskisin osa, noin puolen virstaa kaivantojen länsipuolella, kutsutaan Red Jacket, joka on suurin kaupunginosa ja koko kaupungin kaupankeskus. Täällä on kaksi virstanpituista, rinnakkain juoksevaa katua, joista toisen molemmat puolet ovat rakennetut täyteen kauppapuoteja ja toisen kadun varret parhaastaan porvareiden asunnoita. Red Jacketin ylipäässä ristaa nämät kadut Petäjäkatu (Pine St) , jolla kadulla asuu melkein paljastaan suomalaisia ja useimmat omissa huoneissansa. Tämän kadun varrella on myöskin Apostolis Lutherilaisen seurakunnan kirkko, ja sen lähellä Amerikan Suomalaisen Kirjapainoyhtiön kirjapaino.

Piirros apostolisluterilaisesta kirkosta 1890-luvulta

Ramboultownin ja Red Jacketin välille on yhtiö joku aika sitten teettänyt patoamalla kaksi pienosta järveä, ja nämät järvet kaunistavat tätä seutua ihmeteltävästi. Rautatie kulkee näiden järvien välitse, ja suomalaisten asunnot rantapenkereiltä kuvastelevat niiden tyyneen pintaan. Kaupungin itäisin osa, joka on korkein paikka, kutsutaan Calumetiksi. Täälläkin on kolme pitää katua, joidenka molemmat puolet ovat täynnä yhtiön rakentamia, punaiseksi maalattuja huoneita, sekä yksityisten asunnoita. Kauniilla kunnaalla, lähellä toisiansa, on täällä suuri methodistain kirkko, ja suomalaisten ja ruotsalaisten kaunis evankelislutherilainen kirkko. Vähäisen matkan päässä on Calumetin uhkea kansakoulu. Tämä koulu, joka on osaksi valtion, osaksi yhtiön varoilla rakennettu, seisoo avaran pihamaan keskellä, ja on kolminkertainen (=kolmikerroksinen), noin 300 jalkaa pitkä ja sata jalkaa leveä, alimmainen kerta kivestä muurattu. Se maksaa 40 000 dollaria ja sisältää yksikolmatta huonetta. Siinä käypi läpi keskimäärin noin 1500 oppilasta, ja koulun johtokunta palkkaa 22 opettajaa, joidenka vuotuiset palkat nousevat 21 000 dollariin. Ramboutownin länsipuolella on vielä muutaman virstan päässä Swedetown-niminen esikaupunki, jossa asuu Calumet-Heclan työmiehiä. Calumetin koko väkiluku arvellaan nousevan noin 6 000 henkeen, jotka melkein kaikki, mikä milläkin tavalla, saavat elinkeinonsa Calumet-Heclan kaivannosta. Kirkkoja löytyy tästä kaupungista kaikkiaan viisi, ja kansan siveellisyys on nykyaikoihin paljon paremmalla kannalla, kuin mitä näin uudessa kaivantokaupungissa voisi luulla löytävänsä, jonka väestö on niin monesta eri kansallisuudesta. Calumetissa on kummatuttava paljous kapakoita, kuten aina tämänlaatuisissa kaupungeissa, mutta muuta kauppaliikettä on väestön paljouteen verraten vähän, joka mahtanee tulla siitä, kun seutu on miltei autio ympäristöillä, ja väestö suurimmaksi osaksi työmiehiä, jotka ottavat tarpeensa palkkaansa vastaan yhtiön kauppapuodissa. Kaduilla ei myöskään voi tämänlaatuisessa kaupungissa koskaan nähdä suurta vilkkautta muulloin kuin lauvantai- ja pyhäiltoina, jolloinka ihmisillä näkyy olevan tapana huvitella kävelyllä; silloin vilisevät ”Kalman” kadut täynnä iloisen ja hyvinvoivan näköistä kansaa.