Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

tiistai 20. joulukuuta 2016

Lappeen pitäjäntupa (Päivitetty 21.12.2016)

Lappeen pitäjäntupa
Aikaisemmassa kirjoituksessani kerroin pyrkimyksestäni selvittää, missä sijaitsi Lappeen jo edesmennyt pitäjäntupa. Sen aivan tarkka sijaintipaikka on ollut minulle pitkään epäselvä. Jokatapauksessa se on ollut nykyisen kirkkokadun varrella suunnilleen niillä tienoilla, jossa on kirkkoherranvirasto ja vanha Lappeen seurakuntasali. Uusi, vuonna 1925 valmistunut seurakuntatalo, nyt jo siis purettu, sijaitsi tarkalleen tällä paikalla. Koska uusi seurakuntatalo valmistui vanhan pitäjäntuvan seisoessa vielä paikallaan, se ei voinut sijaita kyseisellä tontilla. Vanhan kaupungiarkistosta löytyvän tonttikartan mukaan tulkitsin sen sijainneen nykyisen Valtakadun toisella puolella. Sillä paikalla nyt seisovan kivitalon alakerrassa oli aikoinaan Yliopiston apteekki. Tänään jouduin toteamaan kirjoittaneeni yliviivatuissa kohdissa puuta heinää. Päättelyni siitä, ettei pitäjäntupa ja uusi seurakuntasali mahtuneet samalle tontille osoittautui vääräksi. Etelä-Savo-lehdestä löytyi nimittäin artikkeli, jonka mukaan uusi Lappeen seurakuntatalo rakennettiin nimen omaan samalle tontille Aleksanterinkadun (nyk. Valtakatu) ja Ison kirkkokadun kulmaan, jossa pitäjäntupa vielä sijaitsi. Marraskuussa 1924 uuden seurakuntatalon kivijalan teko oli jo hyvässä vaudissa.

Pitäjäntuvan purkuajakohdaksi on selvinnyt vuoden 1925 syyskuu, kuten aikaisemmassa artikkelissani kerroin. Uusi seurakuntatalo vihittiin 4.10.1925. Vihkiäistilaisuudessa kirkkoherra, rovasti Alfons Lönnroth esitti lyhyen katsauksen pitäjäntuvan historiaan. Lönnrothin katsauksen alussa on kuitenkin virhe, sillä jo vuonna 1801 - 1802 oli Lappeelle rakennettu pitäjäntupa, joka oli käynyt pieneksi ja rappeutunt (Ks. Murto 1929, sivu 135). Tätä korvaamaan rakennettiin Lönnrothin kuvaama seuraava pitäjäntupa. Tässä rovastin pieni pitäjäntupahistoriikki:

Vuonna 1846 herätettiin Lappeen seurakunnassa ensimmäisen kerran kysymys erityisen pitäjäntuvan rakentamisesta. Silloin pidetyssä kirkonkokouksessa päätettiin pitäjäntupa rakentaa. Kirkonkokouksen pöytäkirjan on allekirjoittanut kappalainen Petter Hanén, joka hoiti kirkkoherranvirkaa, sillä seurakunnan kirkkoherra, rovasti Aleksander Stråhlman oli edellisenä vuonna kuollut. Kirkonkokouksen päätöksen mukaan piti rakennuksen toiseen päähän rakentaa suurempi tupa ja toiseen päähän kaksi kamaria, joiden välille jäi leveä eteinen. Tuvan piti olla 10 syltä[1] pitkä ja 5 syltä leveä. Alussa vuonna 1847 pidetyssä kirkonkokouksessa hyväksyttiin rakennuksen piirustukset ja päätettiin antaa se huutokaupalla tehtäväksi. Toimitetussa huutokaupassa otti pitäjäntuvan 300 hopearuplasta rakentaakseen talollinen Wille Matinpoika Luukas Lappeen Luukkalan kylästä. Mutta seuraavassa kirkonkokouksessa huomattiin, että rakentamispäätös oli tullut [ollut] jonkun verran epäselvä. Ei oltu näet päätetty, miten korkea rakennuksen pitäisi olla, ja myöskin puuttuivat määräykset ikkunoista ja ovista. Kirkonkokous päätti, että tuvan täytyy olla 5 metriä korkea lattiasta kattoon, ja että ovet on tehtävä peilien kera. Urakoitsija Luukas ilmoitti nyt, että lisämääräyksien vuoksi hän ei voi rakentaa taloa 400 hopearuplaa vähemmästä. Tästä summasta se sitten päätettiinkin hänen rakennettavakseen jättää.

Uusi pit
äjäntupa valmistui vuoden 1847 aikana. Kirkonkokouksen valitsemina tarkastajina ilmoittivat kaupunginviskaali Lukander ja hra Savander, että talo oli muuten kunnollisestin rakennettu, mutta ei ole rivetty hyvin, koska päivä paistoi nurkista sisään, ja että lattiat ja välikatot olivat huonot. Nämä määrättiin korjattaviksi ja seurakunta päätti ostaa tappuroita riveämistä varten. Nämä päätökset sisältävät kirkonkokousten pöytäkirjat on jo allekirjoittanut seurakunnan kirkkoherraksi määrätty Anders Gustaf Hahl, joka sittemmin kuoli Antrean kirkkoherrana. Hänen nimensä on sen kokouksen pöytäkirjan alla, jossa uusi pitäjäntupa lopullisesti hyväksyttiin ja määrättiin vastaanotettavaksi.

Pit
äjäntupa palveli sitten seurakunnan tarpeita lähes 80 vuoden ajan. Tämän lisäksi sitä käytettiin myös kunnanhuoneena niin kauan kuin Lappeen kunta vasta kymmenisen vuotta sitten hankki oman kunnantalon. Siellä kannettiin kruununmaksut ja toimitettiin käräjät. Näin joutui pitäjäntupa palvelemaan varsin monia tarkoituksia ja hyvin se täyttikin tehtävänsä, kunnes seurakunnan väkiluku siksi paljon lisääntyi, että rakennus kävi ahtaaksi. Siksi olikin ryhdyttävä uuden seurakuntatalon rakentamista ajattelemaan.



[1] Syli on vanha pituusmitta, joka oli 1,78 metriä

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti