Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

lauantai 24. joulukuuta 2016

Rippikoulun käynyt ja rokotettu


Vanha sanonta "Rippikoulun käynyt ja rokotettu" ei ole mikään sattumahokema. Rippikoulun käyminen vaadittiin pitkään avioitumisen ehtona. Rokotus isorokkoa vastaan taas oli vuoden 1884 jälkeen ehto sille, että voi toimia monissa työtehtävissä ja käydä koulua. Tästä viimeksimainitusta muistutti Kouluhallitus vielä vuonna 1924.


Etelä-Savo 5.1.1924

Vuonna 1924 lehdet julkaisivat oheisen uutisen Kouluhallituksen kiertokirjeestä. Siinä edellytettiin, että jokaiselta sekä julkiseen että yksityiseen kouluun saapuvalta oppilaalta edellytettiin rokotustodistusta. Ilman sitä ilmoittautuvaa oppilasta ei saanut ottaa kouluun. Mikäli kouluissa kuitenkin oli rokottamattomia oppilaita, oli heidät toimitettava rokotettaviksi. Huoli rokottamattomista oppilaista oli ymmärrettävä, sillä koulut ovat/olivat erittäin hyvä kasvualusta pahoille ja nopeasti leviäville epidemioille. Vaadittu rokotus lienee ollut tuhoisaa isorokkoa vastaan.

On arvioitu, että 1800-luvun alussa maassamme joka kymmenennen kuoleman aiheutti isorokko. Tilanne muuttui nopeasti, kun tautia vastaan kehitettiin rokote. Rokonistutus eli rokon ehkäisy istuttamalla se keinotekoisesti tunnettiin Intiassa jo yli 2000 vuotta sitten. Eurooppaan menetelmä levisi vähitellen 1700-luvun aikana. Vuonna 1798 englantilainen lääkäri Edward Jenner julkaisi havaintonsa siitä, että myös lehmärokkotartunta antoi immuniteetin isorokkoa vastaan. Suomessa, jossa ensimmäinen rokotus tapahtui vuonna 1802, isorokkorokotuksista huolehti aluksi Suomen Talousseura ja vuodesta 1825 lääkintäviranomaiset. Rokottajina toimivat lääkärit, lukkarit ja kätilöt. Aluksi rokotusta vastustettiin mm. uskonnollisin perustein. Sen yleistymistä hidastivat myös taloudelliset syyt, rokottajapula sekä rokotteen huono säilyvyys. Pakolliseksi isorokkorokotus tuli Suomessa 1880-luvulla (1884).

Isorokkorokote oli pitkään ainoa tunnettu rokote. Vasta 1880-luvulla ranskalainen kemisti ja mikrobiologi Louis Pasteur onnistui kehittämään rokotteet pernaruttoon (1881) ja vesikauhuun (1885). Helsinkiin saatiin oma Pasteur-laitos vuonna 1916.  Vuosisadan lopulla ja 1900-luvun aikana kehitettiin lukuisia uusia rokotteita, joiden avulla monet vakavat tartuntataudit on saatu vähenemään merkittävästi. Tuberkuloosirokotetta käytettiin onnistuneesti ensimmäisen kerran Ranskassa vuonna 1921. Suomessa rokotukset alkoivat vuonna 1941. Kurkkumätärokote esiteltiin vuonna 1923 ja Suomessa rokotukset alkoivat vuonna 1943. Kolmoisrokote kehitettiin vuonna 1942 ja se otettiin maassamme käyttöön 1957. Sikotautirokote kehitettiin vuonna 1948 ja Suomessa rokotukset aloitettiin varusmiehillä vuonna 1960. Jonas Salk kehitti poliorokotteen vuonna 1955 ja Suomessa rokotukset käynnistyivät kaksi vuotta myöhemmin. Tuhkarokkorokote saatiin vuonna 1963 ja maassamme käyttöön vuonna 1975. Vihurirokkorokote tuli markkinoille vuonna 1969 ja Suomessa rokotukset alkoivat vuonna 1975. Yhdistelmä rokote tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan syntyi vuonna 1971 ja tuli maassamme käyttöön 1982. Kun vuonna 1944 säädettiin laki kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista, syntyivät puitteet kaikki lapset kattaville rokotuksille. Neuvolaverkoston rakentaminen koko maan kattavaksi saatiin valmiiksi kyseisen vuosikymmenen lopulla. Tällöin kaikki Suomen lapset pääsivät jo imeväisiässä terveydenhoitojärjestelmän avulla rokotusten piiriin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti