Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

perjantai 9. joulukuuta 2016

Tietoja suomalaisten pesäpaikoilta Pohjois-Amerikassa, osa 1. Amerikan Suomalainen Lehti 4.7.1879

Näkymä Hancockista artikkelissa mainittuun Houghtonin kaupunkiin

Amerikan Suomalaisen Lehden ensimmäisessä numerossa 4.7.1879 aloitti lehden toimittaja Aleksander Leinonen artikkelisarjan, jossa hän kuvasi kokemuksiaan ja näkemyksiään suomalaisten siirtolaisten asuinpaikkakunnilta Pohjois-Amerikassa. Leinonen oli aikaisemmin kirjoitellut Amerikasta ahkerasti kahteen suomalaiseen sanomalehteen, joista toinen oli Oulussa ilmestynyt Oulun Wiikko Sanomia ja toinen Jyväskylässä ilmestynyt Keski-Suomi. Olen jo aikaisemmin esitellyt blogissani katekeetta Johan Takkisen joulukuussa 1879 tässä samaisessa lehdessä julkaistun kirjoituksen Matkakertomus amerikansuomalaisten asuinpaikoilta Minnesotassa syksyllä 1879.

Amerikan Suomalaisen Lehden artikkelisarjalla on mitä ilmeisemmin ollut suuri vaikutus siihen, millainen kuva siirtolaisuutta pohtivilla suomalaisilla oli Yhdysvalloista ennen maahan saapumista. Lehteä tilattiin runsaasti myös Eurooppaan ja kyseinen artikkelisarja tai osia siitä julkaistiin useissa suomalaisissa lehdissä. Uusi Suometar näyttää painaneen Leinosen tekstin kokonaisuudessaan,  samoin myös Sanomia Turusta-lehti ja Suomalainen Wirallinen Lehti. Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa kuvaa Leinonen saapumistaan hänelle ennestään tuntemattomalle Kuparisaaren alueelle. Hän maalailee hyvin kauniin kuvan seudusta samalla, kun hän kertoilee alueen kaupungeista ja kaivostoiminnasta. Lopuksi hän esittelee lyhyesti myös alueen suomalaiset ja heidän toimintaansa.

Tietoja suomalaisten pesäpaikoilta Pohjois-Amerikassa, osa 1


Eräänä päivänä viime toukokuun keskipaikoilla lähestyin höyryaluksella ensikerran elämässäni Amerikassa asuvain suomalaisten pesäpaikkoja Michiganin kuparikaivannoissa. Vaikka minun huomioni ovat näissä oloista äsken tulleen pintapuolisia havainnoita, niin kokeneemmat eivät ole tietääkseni milloinkaan näistä asioista semmoista kertomusta antaneet, josta voisi jotakin yleistä käsitystä saada, ja sillä lienee ainakin kotimaassa muutamille tämän lehden lukijoille hauskaa, jos tässä kerron niistä havaintoni.
Näkymä Quincy Hilliltä Houghtonin kaupunkiin

Me purjehdimme äärettömän Superiorjärven etelärannikkoa, jonka äsken auenneella pinnalla kiilui vielä auringon hohteessa avaroita saaria uivaa jäätä länsituulen ajamana. Vähän jälkeen auringonnousun laski höyryalus rantaan, halkoja ottamaan, semmoisessa paikassa, jota outo olisi luullut melkoisen virran suuksi, mutta oikeastaan se olikin parikymmentä engl. peninkulmaa pitkän Portage-järven (oikeammin joen) laskupaikka Superiorjärveen. Aamu oli sanomattoman kaunis, ja kevätaurinko paistoi semmoisella suloisuudella jommoista ainoastaan Pohjoismaissa tunnetaan; metsät molemmin puolin jokea näyttivät saman laatuisilta kun pohjanperillä Suomessa; mutta siinä ei kuulunut tuskin ainoatakaan lintujen liverrystä, maa oli kostea ja kylmä, ilma tuores ja kolea, uiskentelevat jäälakeudet järvellä nämä kaikki muistuttivat etelästä tulijalle, että nyt jo oli saavuttu Yhdysvaltojen peripohjoisimpaan ääreen. Nyt aloimme nousta kapeata Portagejärveä ylöspäin länttä kohden, jossa huomaisimme melkoisen vastavirran, ja tämä järvi on muutoinkin eräs niitä luonnon omituisia laadinnoita, joita täällä Superiorjärven tienoilla useassa paikassa tavataan. Tämä kapea, mutkainen vesi on se, joka katkaisee sen puolta sataa engl. peninkulmaa pitkän Superiorjärveen pistävän maiseman saareksi Michiganin pohjoisimmasta niemimaasta, jolla nuot maailman merkillisimmät kuparikaivannot ja suomalaisten asuinpaikat löytyvät. Selvästi on nähtävä, että Portage-järvi on aikoinansa, eikä kovin etäisessä muinaisuudessa, ollut oikea joki, jolloin se on katkaissut yllämainitun niemimaan todelliseksi saareksi. Mutta myrskyt luultavasti ajoivat Superiorjärveltä hietaa ja soraa tämän joen niskaan, joten se maatui vuosi vuodelta ja siihen aikaan, kun ensikerran valkoista kansaa alkoi näille seuduille ilmestyä, joen ylinen pää oli kaksi engl. peninkulmaa kokonaan umpeen maatunut. Viime aikoina on eräs yhtiö kaivattanut suurilla kustannuksilla kanavan tämän maatuneen paikan läpitse, joten alukset pääsevät taas kulkemaan läpi koko Portage-järven, jolla tavoin nyt säästyy Superiorjärven etelärannan purjehtijoilla matkaa lähes parisataa peninkulmaa, joka ennen meni niemimaan ympäri kiertäessä.
 
Piirros Hancockin kaupungista Portage-järve pohjoisrannalla 1880-luvulta
Ehdittyämme Portage-järven keskipaikoille, noin kymmenen peninkulmaa Superiorjärvestä, me huomaitsimme edessämme järven poikki raketun sillan. Joka aina käännetään pitkin jokea aluksien kulkiessa. Maisema eteläpuolella järveä kohoaa katkeamatta jonkun pari virstaa ja noin 1500 jalkaa korkeammalle veden pintaa. Tämän vaaran alla, järven rannalla, on Houghtonin kaupunki, jossa sanotaan löytyvän noin 3 000 asukasta, ja jossa on Houghtonin Countin hallituksen istuin. Ainoastaan yksi vähäpätöinen kuparikaivanto on tämän kaupungin lähellä työkunnossa, sekä kaikki liikenne tähän aikaan hyvin rappiolla, jonka tähden naapurit paljon kummastelevat, millä siinä kaupungissa elettäneen. Houghton on rakettu hyvin jyrkästi järveen viettävälle rinteelle, ja siinä on useampia kirkkoja, hotelleja ja kauppapuoteja, mutta paikka näyttää oudolle hyvin ikävältä, nukkuvalta ja ränsistyneeltä.

Näin hurjan rautatiemäen laskeutuivat malmivaunut alas sulattimoon. Ei totisesti
jarrumiestä käy kateeksi.

Järven pohjoisrannalla ja hiukan ylempänä Houghtonia on Hancockin kaupunki, joka on monessa suhteessa etevin kaivantokaupunki koko saarimaalla. Hancock on rakennettu yhtä jyrkästi järveen viettävälle rinteelle, kun naapurinsa järven toisella puolen, ja sen väestön sanotaan myöskin nousevan 3 000 henkeen. Täällä, ihan järven partaalla, pitkin rantaa kaupungin alapuolella, löytyvät viiden erityisen kuparikaivannon, Quincyn, Franklinin, Pewabicin, Hancockin ja Osceolan kuparikiven muserrus- ja huhtomahuoneet, taikka tampat, kuin myöskin kaksi masuunia, konetehtaat, kuparin sulaushuoneet, joissa koko saaren vaskimalmi sulatetaan harkoiksi ja kangeiksi, sekä kaksi höyrysahaa.. Kaupungissa löytyy neljä kirkkoa, sekä hyvin suuri ja komea kouluhuone. Täällä huomaa eloa ja virkeyttä joka haaralla. Kaupungissa on koko joukko kaikenlaisia kauppapuoteja, ja varakkaimmat liikenteen harjoittajat, joilla on puoteja muissakin kaupungeissa, pitävät täällä asuntoansa. Mäen rinne, jolle kaupunki on rakettu, nousee kaupungin yläpuolella nousemistansa melkein jyrkkänä kokonaisen englannin peninkulman, jonka korkeimmalle kummulle vaivoin kiivettyämme, noin 2 000 jalkaa ylemmäs veden pintaa, meillä on näköala niin jalon kaunis ja suuremmoinen edessämme, jonka vertaa harvoin saamme maailmassa ihannella (=ihastella) .
Näkymä parin vuoden takaa suunnilleen samoilta paikoilta kuin tuossa
ylempänä olevassa rautatiekuvassa. Alla näkyy entisen sulattamon
rakennukset Portage-järven rannalla.
Jalkojemme alla on Portage-järvi punasenruskeana juovana juovana edessämme, jonka poikki rakettu nostosilta ei näytä paljon suuremmalta, kuin ojan poikki asetettu lauta. Siellä juovan toisella puolen näemme nyt Houghtonin kaupungin niin pienen ja vähäpätöisen näköisenä, että koko huoneryhmä muistuttaa mieleen lapsien lastuista rakentamia leikkikoppeleita. Kaupungin takana nouseva korkea maisema siintää sinertävän vihreänä silmiimme ja yhdestä kuparikaivannon savutorvesta suitsuava savu ilmaisee sielläkin löytyvän työtä ja yrittäväisyyttä. Vielä lähempänä jalkojemme alla on nyt Hancockin kaupunki, josta kovin ylhäisen asemamme vuoksi emme voi kovin paljon muuta nähdä, kun huoneiden katot ja tehtaiden piipusta nousevat savupatsaat, sekä kadulla jonkun kävelevän porvarin, joka näyttää silmiimme vaan lintukotolaisen kokoiselta. Jos olisi sukset ja talvinen aika virkoin silloin toverilleni tätä jättiläismäkeä ihmetellen katsellessani. Toverini selitti silloin, että eräs uhkarohkea suomalainen oli kerran tehnyt sukset ja laskenut alas tältä päätä viemaavalta vaaralta amerikkalaisten suureksi pelvoksi ja kauhuksi.


Quincy Mine 1875.
Source: Library of Congress


Hancockin takapuolella, juuri edellä mainitun vaaran korkeimmalla kunnaalla on Quincyn kuparikaivanto, jota suuruutensa ja varallisuutensa suhteen pidetään toisena, taikka Calumet Heclan jälkeen ensimmäisenä kaivantona koko näillä tienoilla. Virallisen ilmoituksen mukaan Quincyn yhtiössä on 40 000 osaketta, jotka alkujaan ovat kukin k maksaneet 5 dollaria. Viime helmikuun 15 p. maksoivat osakkeet 856,75 (dollaria); yhtiö oli siihen päivään saakka maksanut osakkeiden omistajille kaikkiansa 2 270 000 dollaria, ja rahaa ilmoitettiin olevan kassassa 400 000 dollaria. Quincy on vanhimpia ja syvimpiä kaivannoita koko näillä tienoilla toverini vakuutti sen syvimpien kerroksien ulottuvan alemmaksi Portage-järven pintaa.
Kukkulalta löytyy vielä rautatiekiskoja ja -vaunuja
kasvavan männikön keskeltä.

Nostosilta yhdistää edelleen Keweenaw-niemimaan
muuhun Michiganiin
Tälle yhtiölle kuuluu tässä paikassa 480 acresin alaa maata, jolleka maalle yhtiö on rakentanut melkoisia ryhmiä työväen asunnoita, joita se vuokraa kohtuullisesta hinnasta. Täällä saapi ensikerran tällä saarella kohdata suomalaisia. Täällä ovat olleet jo kaikkian ensimmäisetkin suomalaiset, mitä tällä saarella on löytynyt, ja edellisinä vuosina niitä on ollutkin tässä paikassa melkoinen joukko, mutta viime aikoina on, kaivantotyön vähennyttyä, muuttanut paljon länteen maanviljelijöiksi, ja nykyään ei taida löytyä kuin sadan miehen paikoille. Apostolis-Lutherilaisilla on täällä omituinen pienoinen kirkkonsa, jossa pidetään joka pyhä Jumalan palvelusta. Evankelis-Lutherilaiset pitävät Jumalan palveluksiansa muutamassa suuressa kouluhuoneessa. Suomalaisten kylään tultuani huomaitsin kohta erinomaisen lihavia, terveen näköisiä, vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä lapsia kujilla, jommoisia en muista muualla Amerikassa nähneeni. Heidän pukunsakin, vaikka ei monellakaan uusia eikä eheä, oli puhtaampia kuin mitä minkään muun vieraan kansallisuuden lapsilla olen täällä huomannut. Niin kauan kun lapset eivät voi kotoa ulommas liikkua, he eivät tavallisesti ymmärrä muuta kuin Suomea, mutta enemmän vaurastuttuansa, kuin he alkavat seurustella muun kielisten lasten kanssa, he oppivat pian englannin kielen, ja ennen kun ovat kymmen vuoden ikään ehtineet, he tavallisesti puhuvat kahta ja useampaakin kieltä yhtä helposti.

Jatkuu...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti