They are thrifty and industrious - Finns in Copper Country

The last place on Earth for many Finns has been Copper Country, Michigan. There they found their living after immigration. This "The Last Place on Earth" you will find three miles north of Calumet, in Phillipsville, at US Highway 41.

I found this short article about Copper Country Finns in the Ironwood News Record. It was published on August 1, 1896. I retyped this, a little bit blurry text, with some comments:

A Industrious People

Twenty years ago there were not over 100 Finnish residents in Houghton County [1]. Today there are estimated to be over 7 000, or more than any other nationality other than Americans. The largest immigration of Finns was between the years of 1885 and 1886. The great majority of those coming to this country belong to the peasant class, very few coming from the cities of their native land. The chief occupation of the Finns in the Copper Country is mining, but quite a number have taken up farming on a small scale. They are also fast becoming a prominent factor in business circles; and they compare favorably in sobriety with any other nationality. The American News (Amerikan Uutiset)[2], published in Calumet, has the largest circulation of any Finnish weekly paper published in America. The Suomi Society, a Finnish fraternal organization, has the largest membership of any society in Calumet. There is also a Woman’s league, which devotes itself to philanthropic and educational purposes. In religion, the Finnish people are Lutherans, divided into two sects – the Apostolic Lutheran and the Evangelical Lutheran. In politics, they are mostly Republican, with a scattering of Prohibitionists. Most of the Finns own the houses they live in, and are considered as a rule to be thrifty and industrious. The population of the farming towns of New York Mills and Cokato, Minn., principally comprises Finns who formerly lived in in Houghton County, where they sayed the means with which tp purchase their farms. The immigration of Finns to Houghton is now on the average ten per day.

[1] Actually the Finnish immigration started ten years earlier, at first from Northern Norway.

[2] Amerikan Uutiset was started in Minneapolis with the name Työmies. When in Calumet published Amerikan Suomalainen Lehti ceased publication, Työmies was moved to Calumet in 1894 and it's name was changed to Amerikan Uutiset.

Muistot vain jäljelle jäivät... Lappeenrannan vanha Satamatori in memoriam

Etelä-Saimaa 2.10.1956

Etelä-Saimaa 2.10.1956

Syksyllä 1956 tapahtui Lappeenranna keskustassa näkyvä mullistus. Silloin valmistui "yläkaupunkiin" Lappeenrannan uusi kauppatori ja kauppahalli. Toiminta käynnistyi uudenkarhean asfaltin peittämällä torilla ja uutuuttaan hohtavassa kauppahallissa 1.10.1956. Etelä-Saimaa haastatteli vanhoja, pitkään Satamatorilla kauppaa käyneitä kauppiaita haikealla lähtöhetkellä. Osa torikauppiaista ei siirtynyt enää uudelle torille, vaan pisti "pillit pussiin". Kaipa tämäkin nostalgian täyttämä hetki oli sen verran historiallinen, että sen dokumentointi on tarpeellista. Niinpä leikkasin talteen oheisen pienen lehtijutun, jonka Etelä-Saimaa oli kerännyt lähtötunnelmista Satamatorilla.

Lopullisesti Satamatorin rakennukset poistuivat "ajan rajan tuolle puolelle" seuraavana keväänä. Tarpeettomaksi jäänyt vanha kauppahalli myytiin purettavaksi yhdessä ns. Jaakkolan kirkon ja vaakahuoneen kanssa toukokuussa 1957. Kaupunki sai vanhasta kauppahallista huutokaupassa 24 000 markkaa.

Lappeen Keskisaaren kansakoulun palo heinäkuun lopulla 1956

Etelä-Saimaan uutinen Keskisaaren kansakoulun palosta. Jo 1950-luvulla mainosmiehet osasivat sijoittaa mainoksensa todella dramaattisesti oikeisiin paikkoihin. Etelä-Saimaa 31.7.1956

Lappeelle perustettiin kunnan kaakkoiskulmalle Keskisaaren kansakoulupiiri vuonna 1929. Aikaisemmin seutu kuului Haapajärven koulupiiriin. Koulupiirin jako suoritettiin vuonna 1933. Oman koulurakennuksen se sai vuonna 1938, kun Haapajärven vanha koulurakennus siirrettiin kesällä uuteen paikkaan Keskisaaren kouluksi. Haapajärvelle oli valmistunut uusi kansakoulu vuonna 1936. Tässä tehtävässä rakennus toimi aina kesään 1956 saakka, jolloin rakennus tuhoutui oheisessa lehtiuutisessa kuvatussa tulipalossa. Rakennus paloi täysin erittäin nopeasti levinneessä tuhossa, joka lehtiuutisen mukaan olisi syttynyt sähkölaitteista. Koululla asunut opettajaperhe pelastui viime hetkellä palotikkaita myöten. Uutta koulua ei Keskisaarelle enää rakennettu, vaan koulu toimi vuokratiloissa vuoteen 1963 saakka, jolloin Keskisaaren kansakoulun 30-vuotinen taival päättyi.

Mosse, Volga, Pobeda - laatuautoja Neuvostoliitosta

Moskvitsh 402 oli myyntimenestys Suomessa vuonna 1956

Etelä-Saimaa 25.7.1956

Neuvostoliitossa valmistetut laatuautot hallitsivat vielä vuonna 1956 ylivoimaisesti suomalaista autokauppaa. Lehtiuutisten mukaan autoja myytiin maassamme vuoden alkupuoliskon aikana 11 640 ja näistä lähes 4 000 oli valmistettu "suuressa ja mahtavassa". Neuvostoliittolaisia autoja myytiin enemmän kuin Englannissa, USA:ssa, Ranskassa ja Ruotsissa valmistettuja ajoneuvoja yhteensä. Itäblokissa valmistettujen autojen osuus oli jopa yli 46 %. Länsiautojen maahantuonti oli tiukasti säännösteltyä, mikä selittää itäblokin maissa valmistettujen merkkien suuren suosion. Länsiautoilla olisi ollut huomattavasti tarjontaa suurempi kysyntä. Tämä johtikin sitten monenlaisten petollisten hämärämiesten ilmestymiseen autokauppiaiksi. Niistä lisää joskus myöhemmin.

Allekirjoittanut on ollut kerran Moskvitsh Skandinavian kyydissä, jopa etupenkillä. Tätini mies tuli meille esittelemään uutta autoaan. Niinpä lähdettiin esittelyajolle. Se päättyi parin kilometrin jälkeen  kolariin. Mossen keula painui kasaan kuin haitari, mutta meille autossa olleille ei käynyt kuinkaan. Sen sijaan Mossen puskuri teki pahaa jälkeä sen eteen ajaneissa moottoripyöräilijöissä. Isoveljensä kyydissä moottoripyörän takatuhdolla istunut oli luokkatoverini. Kymmenvuotiaan pikkupojan silmiin piirtynyt näkymä kolaripaikalta ei poistu mielestäni koskaan. Sen sijaan Mosse poistui kolarin jälkeen autuaammille automaille.

Uukuniemi - limsapitäjä

Niukkalan Virvokkeen pullo etiketteineen

Jälleen kerran vanhojen sanomalehtien penkominen nosti esille mielenkiintoisia yksityiskohtia Etelä-Karjalan historiasta. Maakunnassa on toiminut aikoinaan useita pieniä virvoitusjuomatehtaita. Lappeenrantahan oli aikoinaan tunnettu panimoistaan ja virvoitusjuomatehtaistaan.  Niitä on ollut myös Imatralla ja ehkä monessa muussakin pitäjässä. Minulle yllätyksenä Etelä-Saimaan artikkelissa 13.9.1956 kerrottiin myös Uukuniemellä toimineen useita limsatehtaita. Toiminnan aloitti kunnassa Pekka Tolvanen, jolta toiminta siirtyi myöhemmin Kaarlo Härkäselle. Tämä yritys oli jo lopettanut toimintansa 1950-luvulle tultaessa. Myöhemmin perustettiin Uukuniemen Virvoitusjuoma Oy ja Niukkalan Virvoke, jotka toimivat vielä artikkelin ilmestyessä (1956).

Erkki Tynkkysen kaupparakennus "loistonsa" päivinä

Niukkalan virvokkeen limsatehdas toimi tässä rakennuksessa

Uukuniemeläisten innostus perustaa virvoitusjuomatehtaita levisi muuttoliikkeen mukana myös muualle Suomeen. Lehtiuutisessa kerrotaan uukuniemeläistaustaisen Kusti Kokon perustaneen sellaisen Juvalle. Uukuniemeltä kotoisin olleet kanttorit Eino Tiainen Pihtiputaalla ja Tauno Sihvonen Pohjanmaalla olivat myös perustaneet omat tehtaansa. Lisäksi kirjoituksessa todetaan Uukuniemeltä kotoisin olleen Kauko Partasen omistavan virvokejuomatehtaan jossakin päin Suomea. Suomessa oli tuolloin toiminnassa noin 190 virvokejuomatehdasta, joista siis kuusi toimi joko Uukuniemellä tai oli uukuniemeläistaustaisen omistama. Melkoinen limsapitäjä siis tämä syrjäinen Uukuniemi.

Uukuniemen Seudun Sanomien sivuilta löytyi hieman lisätietoa limonaditehtaan toiminnasta. Virvoitusjuomia valmistettiin Erkki Tynkkysen omistamassa kauppaliikkeessä Niukkalassa.

Limsatehdasrakennus nykytilassaan