Kouluruokailun historiaa Lappeenrannan kouluissa III

Kaukaan kansakoulun keittolassa työn touhussa vuonna 1960. Kuvassa
Josefiina Pakarinen (vas.), Laura Tammelin ja Iida Salo. Kuva: LKA

Kirjoitussarjani  kouluruokailun historiasta Lappeenrannassa jatkuu edelleen. Edellisessä blogimerkinnässäni tarkastelin kouluruokailun kehittymistä 1910-luvun lopulta sotavuosiin saakka. Tällä kertaa kuvaan kehitystä sotavuosista  1960-luvulle. Sen alkuvaiheisiin sisältyy valtiovallan velvoittaman kaikille ilmaisen kouluaterian toteuttaminen. Ongelmia aiheuttivat puutteelliset ruokailu- ja keittolatilat sekä kunnanisien saituus. Niinpä kouluruokailussa valllitsi pitkään mahdollisimman halpa puuro-velli-soppa-linja. Elintason noustessa alkoi jo 1950-luvulla oppilaiden keskuudessa näkyä ensimmäisiä merkkejä ilmiöstä "kouluruoka on pahaa".

 

Ote kansakoulujen johtokunnan pöytäkirjasta 29.3.1957

Keväällä 1957 saatiin näkkileipä kouluaterioille

Koulutyön alettua sodan jälkeen marraskuun alussa 1944 pyrittiin myös kouluruokailu käynnistämään ripeästi. Kansakoulujen johtokunnan mielestä sen piti tapahtua kustannuksista huolimatta myös väliaikaisissa koulutiloissa. Koko maassa sai lukuvuonna 1944 – 1945 jo 85 % kansakoulun oppilaista kouluruuan. Lisähankaluutta kouluruokailulle aiheutti 1940-luvun lopulla sekä Lappeenrannassa että monella muulla paikkakunnalla oppilaiden opiskelu kahdessa vuorossa. Ruoka ei säilynyt aina tarpeeksi lämpimänä enää iltavuorossa opiskeleville. Armilan koulussa osa oppilaista jätti tämän takia ruokailematta. Ruokailu toimi lisäksi monissa kouluissa erittäin alkeellisissa oloissa. Esimerkiksi Taikinamäen koulussa ruuat jaettiin ja astiat pestiin syksyllä 1951 saunan eteisessä. Vuonna 1953 yhtenä parannuskeinona kouluruokailun varsin heikkoon tilanteeseen esitettiin keskuskeittiön rakentamista. Sieltä ruoka olisi jaettu kaikkiin kaupungin laitoksiin. Vuoden 1957 keväällä alkoi näkkileivän kokeiluluonteinen tarjoilu kouluaterialla. Aloitteentekijänä oli Jatkokoulun vanhempainneuvosto. Puolentoista kuukauden kokeilun tulokset olivat myönteisiä ja käytännöstä haluttiin tehdä pysyvä. Niinpä lisätalousarvioon varattiin 260 000 markan (6916 €) määräraha syyslukukaudelle 1957 näkkileipiä varten. Kouluruuan monipuolistuminen jatkui seuraavana vuonna. Ilmeisesti kouluateriaan oli ajoittain sisältynyt myös maitoa, mutta vuodelle 1959 varattiin 1,5 miljoonan markkaa lisä oppilaiden maitoannoksiin.

Puutteelliset keittolatilat

Sanomalehti Karjalassa oli keväällä 1959 laaja artikkeli kouluruokailusta Lappeenrannassa. Sen mukaan ainoastaan Armilan koulussa oli kunnollinen keittiö ja ruokasali. Peltolan koulun keittolassa valmistettiin erittäin ahtaissa tiloissa ruoka jopa 850 oppilaalle, sillä se huolehti myös Taikinamäen koulun 300:n oppilaan ruuista. Lisähankaluutena oli se, ettei Peltolan keittola käytössä ollut kuin yksi kattila. Kansakoulujen tarkastaja Väinö Knuutisen mukaan mitään oleellista parannusta tilanteeseen ei ollut odotettavissa, ennen kuin Kesämäen koulun yhteyteen suunniteltu keskuskeittiö valmistuisi.

Mieliruokina riisivelli ja makkarakeitto

Valtakunnallisessa kouluruokavertailussa piti Lappeenranta jälkipään sijoituksia. Kouluruokaan panostettiin selvästi alle valtakunnan keskitason, vain 13 – 14 markkaa ateriaa kohti. Maitoannos tarjottiin vain kahdesti viikossa. Päivittäinen maitoannos, juustopalat, hedelmät ja tuoreet vihannekset pysyivät poissa ruokalistalta pitkään kouluruokailuun myönnettyjen niukkojen varojen takia. Vuonna 1959 koululasten mieliruokia olivat riisivelli ja makkarakeitto. Tosin jo 1950-luvulla oli oppilaita, joille kouluruoka ei kelvannut ja keittoruuan sijasta he tyytyivät pureskelemaan näkkileipää. Tilanahtauden ja puutteellisten ruokalatilojen vuoksi kouluruoka syötiin 1950- ja 1960-luvuillakin usein luokassa. 

Opettaja Paula Romppanen jakaa lihakeittoa Lavolan kansakoulun
 oppilaille lukuvuonna 1957 – 1958. Kuva: LKA.

Puuroja, vellejä ja keittoja 

 

Aina 1960-luvulle saakka kouluruoka koostui pelkästään puuroista, velleistä ja keitoista. Tyypillisiä aikakauden kouluruokia olivat liha- tai hernekeitto, maitoperuna, kaura-, ruis- ja ohravellit sekä puurot. Noin puolet aterioista koostui puuroista. Yksipuolinen kouluruoka johti siihen, että osa oppilaista ei syönyt varsinkaan joitakin puuroruokia. Kansakoulujen johtokunta päätti keväällä 1961, että syksystä alkaen vähennetään puurojen ja lisätään keittojen ja liharuokien osuutta. Lauantaisin ei kouluissa tarjottu aluksi lainkaan lämmintä ruokaa, myöhemmin se oli usein viikon puuropäivä. Kouluruuan koostumus joissakin kaupungin kouluissa muuttui vuonna 1962, kun Armilan, Linnoituksen ja Peltolan ruokalat peruskorjattiin. Kyseisissä kouluissa sekä myös Taikinamäen ja Tykin kouluissa voitiin muutostöiden jälkeen tarjota laatikko- ja kastikeruokia. Uusi merkittävä muutos kouluruuissa tapahtui vuonna 1964, kun koulukeittiöihin saatiin uusia perunankuorimakoneita. Kansakoulujen johtokunta päätti, että tämän jälkeen puuroa tarjotaan enää vain kerran viikossa. Sen sijaan Lönnrotin ja Kesämäen koulut jatkoivat ruuanvalmistilojen puutteiden vuoksi vielä vuosia puuro- ja keittolinjalla. Kesämäen koulun ruokalarakennus valmistui elokuussa 1967 ja Lönnrotin koulu ruokalatilanne parani vasta 1970-luvun puolivälissä, kun viereisen lukion pihalle valmistui uudisrakennus.

Lappeen kansakouluissa kouluruokailu vuonna 1946 Partalaa lukuunottamatta

 

Kansan Työ 23.4.1960

Vuosi 1946 merkitsi kouluruuan lopullista läpimurtoa Lappeen kansakouluissa. Kun vuonna 1945 oli vähävaraisten ruoka- ja vaateapuun käytetty 329 000 markkaa (6,4% koulumenoista), haukkasivat koulukeittolat vuonna 1946 jo 897 000 markkaa. Tämä menoerän osuus oli noin 11,4% kunnan koulukuluista. Kouluruokailun saattaminen ajan tasalle merkitsi monissa kouluissa isoja muutostöitä, laajennuksia ja uudisrakentamista. Vuoden 1946 kunnalliskertomuksessa todettiin, että Partalan ja Kasukkalan (kouluihin olivat lisärakennukset tulossa) koulukeittolain lisäksi pitäisi Puralan, Rikkilän ja Siparin kouluille saada kunnolliset koulukeittolahuoneet. Uusia kellareita opettajien asuntoja ja koulukeittoloita varten kaivattiin Kasukkalan, Keskisaaren, Muukonniemen, Partalan, Puralan, Siparin ja Vilkjärven kouluille. Vuonna 1946 oli kouluruokailu järjestetty Lappeella kaikilla muilla kouluilla paitsi Partalassa.
Kunnalliskertomus todettiin kuitenkin ”mutta järjestetään se sielläkin, kun saadaan koululle tarvittavat välineet, kuten kattilat ja ruoka-astiat”. Sota-ajan jälkeen vallinneesta asuntopulasta kertonee se, että kolmella koululla, Vainikkalassa, Tirilässä ja Kauskilassa keittäjä asui koulukeittolahuoneessa, vaikka Kouluhallitus oli sen kieltänyt kiertokirjeessään.

Lauritsalan kansakouluissa kaikille ilmainen kouluateria vuodesta 1943

Lauritsalassa jatkokoulun ja Luukkaan kansakoulun yhteinen keittola ja talousrakennus valmistuivat vuonna 1937. Rakennustyöt aloitettiin kesäkuun lopulla ja keittola oli valmiina jo lokakuussa. Kauppala teki sen omana työnään ja se tuli maksamaan noin 78 000 markkaa. Keittolassa valmistettiin päivittäin ateria noin 350 oppilaalle. Kun ruoka valmistettiin koulun omassa keittiössä, lisääntyi päivittäinen ruokailijoiden määrä noin sadalla. Suurin osa heistä oli

maksullisia ruokailijoita. Koulun tarjoamalle ruualle oli selkeästi tarvetta. Nimittäin Lauritsalan kauppalan koululääkärin tekemien terveystarkastusten mukaan oli vuonna 1938 kansakoulujen 474 tarkastetusta oppilaasta noin 13 % (63) alipainoisia. Kaikille ilmainen ruokailu käynnistyi oppilaille vuoden 1943 syksystä alkaen. Jo edellisenä vuonna olivat koulukeittolat olleet kunnalliskertomuksen mukaan kaikissa Lauritsalan kauppalan kouluissa.