Orpopojan kirje Kaliforniasta 1883

Suomalainen työväenhaali Fort Braggissa Kaliforniassa. Värit ovat ainakin kohdallaan!

Oheisessa, Amerikan Suomalaisesta Lehdestä (16/10.4.1883) poimimassani orpopojan kirjeessä, on hyvin esillä se, miksi suurin osa uudelle mantereelle muuttaneista siirtolaisista ei koskaan palannut takaisin entiseen kotimaahansa. Ei, vaikka varmasti koti-ikävä kaiversi mieltä.  Muistot entisestä kotimaasta olivat pääosin huonoja Ilmeisesti vasta vajaan vuoden Amerikassa asuneella, Fort Braggin lähelle Pohjois-Kaliforniaan päätyneellä siirtolaisella on kirjoituksessaan tyypillistä uusiin olosuhteisiin muuttaneen uhoa, mutta siitä löytyvät myös syyt sille, miksi hän koki elämän Amerikassa parempana kuin Suomessa. Suomessa ihmisen paikan yhteiskunnassa määritti vielä se, millaiseen perheeseen n  hän oli syntynyt. Säätykierto oli vielä vähäistä ja herrat olivat edelleen todellakin HERROJA. Kirjoittaja näyttää olevan erityisen katkera papistolle. Tyytyväisenä hän kertoo, miten Amerikkaan tultuaan  häntä alettiin puhutella heti isännäksi; tarkoittaneeko hän termiä Mr., vai lieneekö kirjoittaja jo kyennyt hankkimaan itselleen oman homesteadin? Ja koska uudessa asuinmaassa vallitsi uskonnonvapaus, ei hänen tarvinnut enää "pappeja passata". 

Noyo, Mendocino County, California

Tässä ilmoitan kohtaloni, nyt kun olen tullut näkemään, miten tässä maassa eletään, päästyäni sieltä surkeuden maasta Suomesta Amerikkaan, jossa sai lehmäin kanssa kilpaella olkien ja ruumenien päältä. Paljon on silmäni virkummat, kun ei tarvitse niellä survoleipää[1] , kuten ennen kotimaassa,

jota pärevanteen sisässä paistettiin. Paljon ovat muuttuneet muutoinkin minun asiani, kun ruvettiin isännäksi puhuttelemaan. Olen hyvin tyytyväinen siihen ja muuhun kaikkeen, jos vaan olisi vähän tasaisemmat maat; ne tahtoivat vähän tuskauttaa, mutta kun muistan, ettei tulla enää kepin kanssa aamulla ylös ajamaan, kuten vielä viime talvena, niin olen tyytyväinen. Jos ei ollut niin hopusti valmis, niin mentiin sanomaan papille, ettei se viitti työtä tehdä eikä lukea. Sitten pannaan veroa niin paljon kun nahka sietää, että saataisiin yhdellekään keppikäteiselle herralle palkan lisää. On toki täällä siitä hyvä, ettei tarvitse herroja helsata eikä pappeja passata, niin kuin minun, joka olin orpopoika ja kaikilta mitätöin, niin enpä tietänyt miten piti olla; ei saanut olla lakki päässä eikä lakitta, ei sisällä eikä ulkona. Kun meni jotakin asiaa sanomaan, niin piti olla kynnyksellä ja lakki korvallisella. Pyydän, ettei lukija pahastuisi puuttuvaista kirjettäni.

J. M

Työväenhaali Fort Braggissa

[1] Jyvistä, ruumenista ja oljista jauhetun seoksen pohjalta paistettu leipä