 |
| Moskvitsh 402 oli myyntimenestys Suomessa vuonna 1956 |
 |
| Etelä-Saimaa 25.7.1956 |
Neuvostoliitossa valmistetut laatuautot hallitsivat vielä vuonna 1956 ylivoimaisesti suomalaista autokauppaa. Lehtiuutisten mukaan autoja myytiin maassamme vuoden alkupuoliskon aikana 11 640 ja näistä lähes 4 000 oli valmistettu "suuressa ja mahtavassa". Neuvostoliittolaisia autoja myytiin enemmän kuin Englannissa, USA:ssa, Ranskassa ja Ruotsissa valmistettuja ajoneuvoja yhteensä. Itäblokissa valmistettujen autojen osuus oli jopa yli 46 %. Länsiautojen maahantuonti oli tiukasti säännösteltyä, mikä selittää itäblokin maissa valmistettujen merkkien suuren suosion. Länsiautoilla olisi ollut huomattavasti tarjontaa suurempi kysyntä. Tämä johtikin sitten monenlaisten petollisten hämärämiesten ilmestymiseen autokauppiaiksi. Niistä lisää joskus myöhemmin.
Allekirjoittanut on ollut kerran Moskvitsh Skandinavian kyydissä, jopa etupenkillä. Tätini mies tuli meille esittelemään uutta autoaan. Niinpä lähdettiin esittelyajolle. Se päättyi parin kilometrin jälkeen kolariin. Mossen keula painui kasaan kuin haitari, mutta meille autossa olleille ei käynyt kuinkaan. Sen sijaan Mossen puskuri teki pahaa jälkeä sen eteen ajaneissa moottoripyöräilijöissä. Isoveljensä kyydissä moottoripyörän takatuhdolla istunut oli luokkatoverini. Kymmenvuotiaan pikkupojan silmiin piirtynyt näkymä kolaripaikalta ei poistu mielestäni koskaan. Sen sijaan Mosse poistui kolarin jälkeen autuaammille automaille.
Mielenkiintoinen postaus. Niin, muistan hyvin kun aikoinaan istuin kaverin isän Pobedassa. Oli se manoa!
VastaaPoistaViisikymmenluvun alkupuolella länsiautot olivat kortilla ja niitä sai jonottaa vuosikaudet - tai ainakin pari. Itäautoja sensijaan sai kun vaan kauppaan meni. Eräs isäni tuttava hurautti kerran pihaamme uudella Ifallaan. Neljä-viisivuotiaan pikkupojan mieleeni jäi erityisesti moottorin röpöttävä käyntiääni ja sininen pakokaasu - ja varsinkin auton sisällä oleva pistävän epämiellytävä haju. Ihmeteltyäni asiaa sain isommilta pojilta selvältä kuulostavan selityksen: "ryssän haju". Peruste tälle käsitykselle lienee, että sama haju oli kaikissa itäautoissa. Sama eekkumi Popedassa, Moskvitsissa, Ifassa, Zwickaussa, Skodassa. En tiedä, mikä todellinen hajun lähde oli, mutta olisikohan ollut itäblokin kumituotteiden ominaisuus?
VastaaPoistaNäihin aikoihin isäni onnistui hankkimaan vuoden 1952-mallisen Volkswagenin. Taisi olla silloin kotikauppalani ainoa laatuaan? Se osoittautui erinomaiseksi menopeliksi. Hän ajoi sillä monet vuodet. Osoituksena auton länsisaksalaisesta laadusta oli, että vuosien varrella isäni ajoi sillä paljon vaativissa olosuhteissa mm. huonoilla metsäteillä kesät talvet. Sen ajan - olikohan lähes parikymmentä vuotta - kun auto isälläni oli, siihen ehdittiin laittaa useampi vaihtomoottori, kun edellinen oli ajettu loppuun. En pidä mahdottomana, että sillä olisi ajettu jopa puolisen miljoonaa kilometriä? Luulenpa, että sinä aikana olisi ajettu jo kymmenen Mossea loppuun?
Mosse ja harmaa Ferguson/ Mikko Alatalo!
VastaaPoista