Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Vakaumuksensa puolesta 1918 kuolleiden muistomerkki Kuusjärven hautausmaalla, osa 2.

Vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistomerkissä on 42 nimeä
Edellisessä kirjoituksessani ihmettelin Kuusjärven hautausmaalta löytyvää vakaumuksensa puolesta kuolleiden muistokiveä, johon on lyöty 42 vainajan nimet. Yksikään heistä ei kuitenkaan ole kotoisin
Punikin Joulu 1919
Kuusjärveltä. Selitys tälle mysteerille löytyi vuonna 1919 ilmestyneestä uhmakkaasta Punikin Joulu-nimisestä julkaisusta. Se oli vuosina 1919 – 1922 ilmestynyt Suomen Sosialistisen työväenpuolueen (SKP:n peitejärjestö) äänenkannattajan Savon Kansan painama lehtinen. Siinä kerrotaan katkeraan sävyyn, että yleisenä tunnussanana porvariston keskuudessa oli sisällissodan jälkeen pakkotyöhön punikit, punaryssät, punaroistot, punanahkat, hulikaanit, maanpetturit jne. Sisällissodan aikana ja ennen kaikkea sen loppuvaiheessa valkoiset vangitsivat noin 80 000 punaista. Heidät sijoitettiin ympäri maata muodostetuille vankileireille. Yksi tällainen väliaikainen pakkotyövankila sijaitsi Kuusjärven Outokummussa.

Outokummun vankileirin vankeja. Kuva: Punikin Joulu 1919.
Outokummun vankileirin vankeja. Kuva: Punikin Joulu 1919.
Lisää kuvia Outokummun vankileirin vangeista. Kuva:
Punikin Joulu 1919.
Punikin Joulussa kerrotaan yksityiskohtaisesti leirin vaiheista. Ensimmäinen vankilähetys Outokumpuun saapui 6.6.1918 Kuopiosta. Sen vahvuus oli 300 miestä. Nämä olivat perin pohjin nälän uuvuttamia. Niinpä ainoastaan muutamia kymmeniä miehiä voitiin lähettää työhön.  Nälän riuduttamat miehet palautettiin muutaman viikon päästä Kuopioon, jossa suurin osa heistä kuoli. Kolme tämä vankierän miestä menehtyi jo ennen Kuopioon palautusta Outokummussa. Vankileiri sijaitsi aluksi kansakoululla, josta se myöhemmin siirrettiin työväentalolle. Kansakoululla vangit oli sijoitettu kolmeen luokkahuoneeseen, vartijat ja päällystö asuivat opettajien asunnoissa. Rangaistukoppina käytettiin koulun navettaa ja ruokailu tapahtui koulun pihalla. Koululta vankileiri siirrettin Työväenyhdistyksen omistamalle talolle, joka oli tuolloin myymis-  ja hukkaamiskiellon alainen. Vankeja käytettiin kesän aikana Pitkälahti – Outokumpu-radan rakennustöihin ja syksyllä heidät siirrettiin Outokummun kuparikaivosyhtiön työmaille.

Toinen vankilähetys saapui heti ensimmäisen jälkeen. Siihen kuului 280 nälän uuvuttamaa miestä. Näitä pidettiin Outokummussa puolitoista kuukautta eli heinäkuun loppuun saakka. Tänä aikana heistä 47 kuoli nälkään ja sein heikentämänä sairauksiin. Juhannusaattona yhtä vankia ensin pieksettiin, sitten hänet laitettiin eristyskoppiin ja lopuksi ammuttiin.  Tämä tapahtui ilman minkäänlaista oikeuden päätöstä ja oli ilmeisesti paikalla olleen kahden päällikön ja kahden vartijan mielivaltainen teko. Punikin Joulu kertoo vartijoiden ryöstäneen lisäksi tapetun omaisuuden ja vaatteet. Elokuun alkupäivinä vietiin kaikki vangit Kuopioon tuomittaviksi. Sitä ennen heistä yhdenkään oikeuskäsittelyä ei oltu vielä suoritettu eikä tuomiota annettu. 

Elokuun 7. päivänä saapui Kuopista 60 vangin ryhmä. Heidät oli jo tuomittu ja he olivat saaneet Kuopion kasarmivankilassa oikeaa

Punikin Joulun toimittaja tuomittiin
heinäkuussa 1920 vuodeksi
vankeuteen. Etelä-Saimaa 13.7.1920
ruokaakin ja olivat näin ollen jo nälkäheikkoudesta toipuvia. Puolisenkymmentä vankia oli kuitenkin edelleen niin heikossa kunnossa, että heidät piti lähettää takaisin Kuopioon. Yksi henkilö tästäkin joukosta kuoli, sillä nälkäkuume (= pilkkukuume) vaati hänen henkensä, eikä oikeanlainen ravinto saanut häntä pelastetuksi. Vankileirin epäinhimillisiä oloja pahensi se, ettei vankien vaatteita pesty missään vaiheessa. Heille ei myöskään järjestetty kunnollista terveydenhoitoa.  Kaivoksella oli sairashuone, jonka hoitaja kävi pari kertaa vankileirillä, mutta Punikin Joulu kertoo tämän suhtautuneen vähättelevästi, jopa halveksivasti, vankileirillä menehtyviin punavankeihin. Melko pian vangeille annettiin kuitenkin hankkia lääkkeitä paikallisesta apteekista omalla kustannuksellaan. Ruuan ja muun avun tuominen leirien vangeille oli alkuvaiheessa ankarasti kielletty ja johti sekä avuntuojan että avunsaajan rankaisemiseen. Heinäkuun lopulla avun tuominen vihdoin sallittiin
Suomen Sosialidemokraatin uutinen
15.4.1919 Outokummun työväentalon
vaiheista vuosina 1918 - 1919

Vuoden 1918 syyskuussa tuotiin vankileirille vielä parikymmentä vankia lisää. Vankien vapauttaminen alkoi 7. marraskuuta 1918. Tällöin ehdonalaiseen vapauteen laskettiin 54 vankia. Loput vangit siirrettiin Ilmajoen vankisiirtolaan 27.11.1918.  Pitkänlahden ratatyömaalle kulkeneet punavankien nälkäiset hahmot lisäsivät myös kuusjärveläisten työväenliikkeen kannattajien katkeruutta., vaikka he eivät samalla tavalla joutuneet kokemaan valkoisten kostoa. Sosialidemokraattinen puolue nautti edelleen vankkaa kannatusta Kuusjärvellä, sillä sen ääniosuus seuraavissa eduskuntavaaleissa (1919) nousi hieman edellisiin vaaleihin verrattuna ja oli 48 %. Outokummun vankileirillä kuoli kesällä ja syksyllä 1918 Punikin Joulun mukaan 51 vankia nälkään ja sen aiheuttamiin sairauksiin. Heidän lisäkseen yksi vanki ammuttiin.  Sotasurmat-sivusto nimeää 19 Kuusjärven Outokummun vankileirillä menehtynyttä.  Nämä ovat:


Sukunimi
Etunimi
Ammatti
Syntymäaika
Kuolinaika
Kirjoillaolokunta
Asuinkunta
Herman Santerinp. 
Työmies 
13.5.1897 
1918 
Vilppula 
Vilppula 
Kalle Villenpoika 
Työmies 
1898 
14.6.1918 
Kuopio mlk 
Kuopio mlk 
Otto 
Kirvesmies 
7.10.1885 
3.7.1918 
Heinävesi 

Uuno Rikhard 
Renki 
5.2.1902 
22.7.1918 
Aura 

Otto Emil 
Sekatyömies 
7.10.1885 
20.7.1918 
Heinävesi 
Heinävesi 
Matti Wille 
Kirvesmies 
1.4.1865 
7.6.1918 
Leppävirta 

Johan 
Torpparin poika 
4.6.1879 
26.6.1918 
Lempäälä 
Lempäälä 
Kaarle Erland Kustaanpoika 
Muurari 
4.11.1872 
26.6.1918 
Mouhijärvi 
Mouhijärvi 
Viktor Eemil 
Sekatyömies 
12.10.1899 
28.7.1918 
Vesilahti 

Hugo Johannes Vilhelminpoika 
Maatyömies 
18.3.1899 
22.7.1918 
Pirkkala 

Juho Kustaa Juhonpoika 
Maatyömies 
2.5.1874 
25.7.1918 
Kangasala 

Aapeli 
Työmies 
6.5.1891 
23.6.1918 
Pielavesi 
Pielavesi 
Kalle Henrik 
Sekatyömies 
23.12.1885 
8.7.1918 
Heinävesi 
Heinävesi 
Fabian 
Sekatyömies 
12.2.1899 
5.7.1918 
Joroinen 
Joroinen 
Kaarle Einari Juhonpoika 

5.5.1896 
6.7.1918 
Pälkäne 
Kangasala 
Juho 
Työmies 

2.4.1918 
Muolaa 
Muolaa 
Antti Mikonpoika 
Työmies 
8.4.1884 
20.6.1918 
Muolaa 
Muolaa 
Kalle 
Sekatyömies 
23.7.1899 
13.6.1918 
Kuopio 

Emil Yrjö 
Sekatyömies 
3.4.1888 
7.7.1918 
Kuru 
Kuru 

Hautamuistomerkistä sen sijaan löytyvät seuraavat nimet:

Antti Torvinen
Lauri Mäkinen
Aapeli Länsi
Otto Ikäheimonen
Fapian Reponen
Vilho/Vilhe Lepola
Akseli Kaakkolampi/Kaakkolammi
Toivo Kulmala
Kalle Pehkonen
Onni Liesjärvi
Janne Laine
Emil Välimäki
Kalle Kivelä
Anshelm Ahola
Urho Haapanen
Janne Kylmälä
Juho Kuusiniemi
Kaarlo Hakanen
Kustaa Karvonen
Kalle Hakala
Klemeus Vesternius
Juho Kallio
Ferdinand Eliander
Jussi (Johannes) Häyrinen
Kalle Syrjänen
Pekka Antikainen
Kustaa Lehtonen
Aapeli Lyytikäinen
Antti Juutilainen
Vihtori Lehtimäki
Kalle Jernberg
Löysä Väisänen (ilm. etunimi ei ollut tiedossa)
Juho Lunden
Heikki Muhonen
Fredrik Laukkanen
Vihtori Lauti
Petteri Lyytinen
Löysä Kallio (ilm. etunimi ei ollut tiedossa)
Hugo Lehto
Antti Tuononen
Uuno Helin
Otto Pirkkalainen

Näin ollen vain yksitoista hautamuistomerkissä nimettyä (tummennetulla) löytyy sotasurmat-sivulta

 Demokraatti 31.10.1919
Outokummussa/Kuusjärvellä menehtyneiksi kirjattuna. Mistä tämä johtuu? Yritin ratkaista ongelmaa tutkimalla lehdissä julkaistuja kuolinilmoituksia sekä vertailemalla muistomerkkiin kirjattujen nimiä sotasurmasivuston nimiin. Syyksi paljastuu se, että suurin osa Outokummun vankileirillä kuolleista on merkitty Kuopiossa menehtyneiksi. Esimerkiksi Ferdinand Elianderin kuolinpaikaksi sotasurmat-sivusto nimeää Kuopion, mutta kuolinilmoitus Outokummun. Sama on tilanne Kustaa Wahteran kohdalla. Elianderin nimi löytyy muistomerkistä, Wahteran ei. Muistomerkistä löytyvän
Suomen Sosialidemokraatti 26.8.1919
Eräjärven Työväenyhdistyksen puheenjohtajan, puuseppä Johannes Kallion kuolinpaikaksi nimeää kuolinilmoitus Outokummun ja kuten edellä mainituissa tapauksissa se on sotasurmasivustolla Kuopio. Muistomerkissä nimetyistä Anselm Aholan, Urho Haapasen, Kaarlo Hakasen, Johannes Häyrisen, Kalle Jernbergin,   Antti Juutilaisen, Akseli Kaakkolammen,  Kustaa Karvosen, Kalle Kivelän, Toivo Kulmalan, Janne
Suomen Sosialidemokraatti 26.8.1919.
Kylmälän
, Janne Laineen,  Fredrik Laukkasen, Kustaa Lehtosen,  Vilhe Lepolan, Onni Liesjärven,  Petter Lyytisen,  Aapeli Länsin, Heikki Muhosen, Lauri Mäkisen, Otto Pirkkalaisen, ja Antti Torvisen kuolinpaikaksi on niin ikään ilmoitettu Kuopio.


Savon Kansa 16.8.1919.


Punikin Joulu-lehdessä oli runsaan sadan menehtyneen valokuvat ja henkilötiedot. Kaksi heistä menehtyi lehden mukaan Outokummun vankileirillä: Petter Antikainen (29.6.1893 – 27.6.1918) ja Juho Viktor Kortelainen (22.6.1896 - 18.8.1918). Antikaisen nimi löytyy hautamuistomerkistä, Kortelaisen ei. Molemmat on sotasurmasivustolla merkitty Kuopiossa menehtyneiksi. Kuolinilmoitusten perusteella Kuusjärven hautamuistomerkkiin pitäisi siis lisätä Juho Kortelaisen ja Kustaa Wahteran nimet. Sotasurmasivuston tietojen mukaan sieltä puuttuvat lisäksi Herman Aholan, Kalle Dunsin, Otto Heimosen, Matti Itkosen, Kaarle Laineen, Kaarle Syrjäsen, Juho Tuomisen ja Kalle Tuusin nimet. Muistomerkissä nimetty Kalle Pehkonen lienee
Juho Kortelainen. Kuva:
Punikin Joulu 1919.
todellisuudessa ollut heinävetinen Kalle Pekkonen, jonka kuolinpaikaksi annetaan sotasurmasivustolla Kuusjärvi. Kalle Pehkonen-nimistä sisällissodan uhria ei tiedostosta löydy. Näin olemme tulleet uhrilukuun 52, joka on sama, minkä Punikin Joulu antaa. Edellä mainittujen lisäksi Savon Kansa kertoo 14.2.1919 maaninkalaisen työväenyhdistyksen puheenjohtajan Matti Huttusen menehtyneen Outokummun vankileirillä.

Kolmen heinävetisen punaisen
kuolinilmoitus. Suomen
Sosialidemokraatti 3.2.1919
Kalle Hakalan, Klemeus Vesterniuksen ja Vihtori Lautin henkilöllisyys jää ratkaisemattomaksi. Yhdenkään sotasurmasivustolta löytyvän Kalle Hakalan tiedot eivät liitä heitä Outokummun tai Kuopion vankileireihin. Vesternius- ja Lauti-nimisiä sisällissodan uhreja ei sivustolta löydy ollenkaan. Väisänen-nimisiä ja Kuopiossa kuolleiksi merkittyjä uhreja löytyy kaksi, Pietari Väisänen ja Heikki Väisänen. On todennäköistä, että toinen heistä on haudattuna Kuusjärven joukkohautaan. Muistomerkissä nimetty ”löysä” Kallio on mahdollisesti teiskolainen työmies Toivo Johannes Kallio, jonka kuolinpaikaksi on kirjattu Kuopio. Kaikki identifioidut Kuusjärvellä/Outokummussa menehtyneet oli muualta kuin Pohjois-Karjalasta. Huomattava osa oli Hämeestä ja Pirkanmaalta, runsaasti myös Pohjois- ja Itä-Savosta ja joitakin Uudeltamaalta sekä Karjalan kannakselta.

Outokummun vankileirillä menehtynyt Pekka Antikainen. Kuva: Punikin Joulu 1919

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti