Vuonna 1888 valmistunut Lappeenrannan kansakoulu, nykyinen Lönnrotin koulu |
Poikakansakoulun toiminta alkoi Lappeenrannassa vuonna 1874.
Kuvernöörit saivat vuonna 1871 määräyksen kiirehtiä koulujen perustamista
niihin kaupunkeihin, joissa sellaisia ei vielä ollut. 1870-luvun alussa
maassamme suunniteltiin oppikoulu-uudistusta, joka kouluun pääsy ehtona
edellytti ylemmän kansakoulun käyntiä. Niinpä senaatti kiirehti kansakoulun
perustamisessa sellaisia kaupunkeja, joissa ei vielä ollut täydellistä
kansakoululaitosta. Huhtikuussa 1871 saivat kuvernöörit Senaatilta käskyn
kehottaa kaikkia kaupunkeja viipymättä noudattamaan kansakouluasetuksen 102 §:n
määräystä. Mainittu § kuuluui seuraavasti:
Jokaisen kaupunkikunnan tulee semmoista huolta pitää kansakouluopetuksesta, ja niin monta ja niin laveita kansakouluja asettaa ja ylläpitää, että kaikki ne lapset, jotka eivät kotonansa tai muissa kouluissa saa samanvertaista tai laveampaa opetusta, tulevat kahdeksannesta ikävuodesta alkaen ja aina neljääntoista ikävuoteen asti sillä muotoa opetetuksi kuin tässä alempana lähemmin säädetään
Lappeenranta teki 6.6.1871 päätöksen kaikkia lapsia koskevan
kansanopetuksen toteuttamisesta kaupungissa. Ratkaisevista syistä tärkein oli
kouluhallituksen päätös lakkauttaa paikallinen ala-alkeiskoulu. Tämä vei
pojilta kaikki opiskelumahdollisuudet. Samalla ymmärrettiin, että vain
perustamalla molempia sukupuolia koskevan kansakoulun saattoi kaupunki toivoa
itselleen oppikoulua. Oppikoulun uusi koulujärjestys oli annettu 8.8.1872. Siinä
yläalkeiskoulu ja lukio yhdistyivät lyseoksi. Uudeksi koulumuodoksi perustettiin
reaali- eli porvarikoulut. Ala-alkeiskoulu oli saanut 600 markan
vuosiavustuksen, joka myönnettiin nyt uudelle kansakoululle. Pientenlastenkoulun
nimi muutettiin valmistavaksi kouluksi, joskin tosin vanhaa nimitystä
käytettiin vielä pitkään. Tämän luokan opettajattaren palkaksi vahvistettiin 800
markkaa, uusi miesopettaja sai luontaisetujen lisäksi ajan tavan mukaan
parempaa palkkaa eli 1000 markkaa vuodessa. Lukukausimaksut alennettiin neljään
markkaan. Koululle valmistui keväällä 1873 ohjesääntö, jonka kouluhallitus
vahvisti syyskuussa. Senaatti myönsi poikakansakoulun opettajanpalkkausta
varten 600 markan vuotuisen valtionavun. Kaupunki osti huhtikuussa 1873
kolmannessa kaupunginosassa tonteilla 32 ja 33 sijainneet rakennukset. Nämä
kaupunki kunnosti ja luovutti vapaasti koulun käyttöön. Silloisen
Kuninkaankadun eli nykyisen Koulukadun varrellla olleisiin rakennuksiin voitiin
sijoittaa koululuokat sekä miesopettajan asunto. Kaksi vuotta aiemmin
toteutettu oppikoulu-uudistus oli tehnyt kansakouluista pohjakoulun kaksi- ja
neljäluokkaisille reaalikouluille.
Keväällä 1874 julistettiin poikakansakoulun miesopettajan
virka haettavaksi. Hakijoista valitsi koulun johtokunta 20.6.1874 pitämässään
kokouksessa yksimielisesti virkaan Johan (Juho) Pelkosen, joka oli samana keväänä
valmistunut Jyväskylän seminaarista. Hänessä sai tuli henkilö, joka
opettajatoimen lisäksi kohosi merkittäväksi paikalliseksi yhteiskunnalliseksi
vaikuttajaksi. Alaluokkien opettajaksi vuonna 1869 tullut Emilia Sohlman
siirtyi 1875 tyttöjen yläluokkien opettajaksi. Seuraavana vuonna hän avioitui
edellä mainitun Juho Pelkosen kanssa. Syksyllä 1874 alkanut kansakoulu ei heti
päässyt kokonaisuudessaan uuteen koulurakennukseen. Marraskuun 2. päivään
saakka valmistava luokka, 24 oppilasta, ja tyttöluokka, 15 oppilasta, toimivat
entisessä koulurakennuksessa ja vain pojat uudessa koulussa. Ensimmäisessä
poikaluokassa oli 25 oppilasta, heistä viisi oli Lappeen kunnan puolelta. Lappeelaisia
olikin koulun oppilaina aina Lappeen oman kansakoulun (Taikinamäen kansakoulu) vuonna
1878 tapahtuneeseen perustamiseen saakka. Ensimmäisen toimintavuonna
kansakoulua kävi yhteensä 45 tyttöä ja poikaa. Seuraavina vuosina oppilasmäärä
laski. Lukuvuonna 1877 – 1878 heitä oli enää 33. Koulun johtokunta kävikin
puhuttelemassa niitä perheitä, jotka eivät olleet antaneet lapsiaan kouluun. Syyksi
koulusta poisjäämiseen kerrottiin useimmiten koulumaksu ja maksulliset kirjat. Tämän
takia päätettiin maksut poistaa köyhimmiltä lapsilta. Vuonna 1878 kansakoulun
lukukausimaksu poistettiin kaikilta. Alakansakouluun otettiin oppilaiksi
kaikkien kaupunkilaisten lapsia, mutta yläkansakouluun aluksi vain työläisten
ja varattomien lapsia sekä lappeelaisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti