Taikinamäen entisen kansakoulun rakennus 1.5.2015. Koulua kutsuttiin lempinimellä "taikinapytty". |
Lappeen pitkäaikaisen "koulumestarin", Elias Sunisen muistokirjoitus. Lappeenrannan Uutiset 25.2.1890 |
Lappeen pitäjän alueella oli lasten opetus kauan pääosin seurakunnan ylläpitämän kiertokoulun varassa. Pitkäaikaisena kiertokouluopettajana toimi Elias Suninen. Esimerkiksi 1870-luvun lopulla kiertokoulu toimi kahdeksassa paikassa neljä viikkoa kerrallaan. Vuonna 1882 varsinaiseksi koulumestariksi palkattiin K. V Ahlblad ja Elias Suniselle apulainen. Yli 40 vuotta kiertokoulunopettajana toiminut Elias Suninen kuoli vuonna 1890. Vuodesta 1892 lähtien Lappeella oli neljä kiertokoulunopettajaa, joista Pekka Pulli ja Juho Pusa olivat tehtävissään pitkään. Vuonna 1912 seurakunta jaettiin viiteen eli litiän, Kaivannon, Alajoen, Lavolan ja Haapajärven kiertokoulupiireihin. Merkittävä rooli kansanopetuksessa oli myös pyhäkouluilla, joiden toiminta organisoitiin uudelleen vuonna 1867. Pyhäkoulun lisäksi oli myös rippikoululla tärkeä rooli lukutaidon parantamisessa. 1870-luvun alussa rippikoulua pidettiin Lappeella kaksi kertaa vuodessa kaksi viikkoa kerrallaan, sittemmin neljä viikkoa kerrallaan. Jotkut lappeelaiset vanhemmat lähettivät lapsiaan myös Lappeenrannan kouluihin, kuten vuonna 1866 toimintansa aloittaneeseen kansakouluun.
Vuoden 1865 kunnallisasetuksessa kansakoulujen perustaminen
määrättiin kunnan toimialaan kuuluvaksi. Kun Aleksanteri II hyväksyi 11.5.1866
senaatin asetusehdotuksen kansanopetuksen järjestämisestä maassamme ja antoi
samana päivänä Keisarillisen Majesteetin Armollisen asetuksen kansakoulutoimen
järjestämisestä Suomen suuriruhtinaanmaassa, eivät mielialat olleet Lappeen
pitäjässä vielä kovinkaan suopeita kansakoulun perustamiselle. Lappeelaiset
olivat tässä asiassa vielä hyvin vanhoillisia ja nuukia. Jokainen
kansanopetuksen parantamisyritys, mikäli siihen tarvittiin varoja, kohtasi
ankaraa vastarintaa. Kaikki verotaakkaa lisäävät uudistushankkeet kuitattiin
sanomalla: On sitä ennenkin eletty ja toimeen tultu. Toisaalta pitäjästä löytyi
kuitenkin henkilöitä, jotka olivat jo valmiita käynnistämään tehokkaamman
kansanopetuksen kunnan alueella. Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä esitettiin
huhtikuussa 1866 seuraavanlainen toivomus: Pitäjäämme olisi siis tarpeellinen
valita kaksi koulumestaria ja pidättää nekin lapset koulussa, jotka jo lukea
osaavat, ja opettaa heille kirjoituksen ja luvunlaskun taitoa sekä nuottienki
tuntemista. Semmoinen koulu olisi pidettävä talven aikana, sillä silloin lapset
hyvin joutaisivat. Nyt niiden aika näkyy kotonakin kuluvan mäenlaskussa ja
suurempien korttipelaamisessa ja tupakinpolttamisessa.
Taikinamäen kansakoulu rakennettiin vuonna 1878 |
Silloinen Viipurin läänin kuvernööri Christian Oker-Blom
edisti aktiivisesti kansakoulujen perustamista ja hän kävi useissa eri puolilla
lääniään pitäjänkokouksissa puhumassa niiden puolesta. Lappeelle kuvernööri
saapui 24.9.1869 ja sai kirkossa pidetyssä pitäjänkokouksessa arvovallallaan
lappeelaiset taipumaan siihen, että pitäjänmakasiinista myytäisiin 100 tynnyriä
ruista kansakoulun tuleviin tarpeisiin. Viljoja ei kuitenkaan myyty, ne vain
laitettiin makasiinissa erilleen muusta viljasta. Koulun johtokuntaan valittiin
seuraavan vuoden joulukuussa (19.12.1870) eversti Lars Emil von Haartman, koulumestari
Elias Suninen sekä talolliset B. A. Tavast, Juhana Rantanen ja Aatami Simola
sekä vähän myöhemmin vielä seurakunnan kirkkoherra, rovasti J. M. Hackzell. Kuntakokouksessa
24.3.1871 päätettiin lopulta myydä kansakouluhanketta varten keräty rukiit. Samassa
kokouksessa teki maanviljelijä B. A. Tavast ehdotuksen, että eversti von
Haartmanilta Lauritsalassa vuokrattaisiin se ei kauvan sitte rakettu
kestikievarin kaksinkertainen rakennus ja sen ympärillä olevat kartanohuoneet
koululle. Koska Haartamanin pyytämä vuotuinen korvaus oli vain 300 markkaa, hyväksyi
kuntakokous ehdotuksen.
Koulu rakennettiin kirkkoherran virkatalon entisestä päärakennuksesta, jonka kuntalaiset siirsivät uudelle paikalle |
Kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana toimi ensimmäiset
seitsemän vuotta eversti von Haartman, sitten rovasti Hackzell kuolemaansa
vuonna 1882 saakka. Hyvästä alusta huolimatta kansakoulun perustaminen
Lauritsalaan jäi tällä kertaa toteutumatta. Elokuussa vuonna 1871 kansakoulun
johtokunta ehdotti kuntakokoukselle, että kansakoulurahastoon kannettaisiin
jokaiselta 16 vuotta täyttäneeltä kuntalaiselta vuosittain 25 penniä. Ankaran
vastustuksen vuoksi tämä ehdotus kuitenkin kokouksessa raukesi. Vuonna 1871
kansakoulun johtokunta ehdotti, että pitäjän kansakoulurahastoon kerättäisiin
jokaiselta 16 vuotta täyttäneeltä kuntalaiselta 25 penniä. Huolimatta
kirkkoherran ja eversti von Haartmanin tuesta kuntakokous ei lämmennyt
ehdotukselle, mutta esitys toteutettiin neljä vuotta myöhemmin. Vuoden 1872
alussa ilmoitti koulun johtokunta kuntakokoukselle, että kansakoulurahastossa
oli koossa 2606 markkaa, joista Lappeenrannan asukkaat olivat koonneet 425
markkaa ja loput oli saatu pitäjänmakasiinista myydyistä rukiista. Lisäksi
varat karttuivat viinaverorahoilla sekä makasiinista myydystä rukiista
saaduilla tuloilla. Nimittäin 20.12.1873 ehdotti koulun johtokunta
pitäjänkokoukselle, että makasiinista myytäisiin vielä 75 tynnyriä
ylijäämäruista kouluhankkeen hyväksi. Seuraavana vuonna päätettiin myös siirtää
viinaverorahat eli 577 koulurahastoon.
Taikinamäen kansakoulun urakoitsija oli vaakakirjuri Magnus Wilhelm Fagerlund |
Seuraavan kerran kansakoulun käynnistäminen toden teolla oli
koulun johtokunnan kokouksessa joulukuussa 1875. Kansakouluksi hankittiin nyt
kirkkoherran virkatalon entinen päärakennus. Sen pitäjäläiset siirsivät
Taikinamäelle pappilan maalle. Pitäjänkokous hyväksyi 19.3.1876 eversti von
Haartmanin laatimat kansakoulun piirustukset. Niissä oli piirretty entiseen
rakennukseen kaksi lisähuonetta. Rakennustöitä valvoi rakennustoimikunta, jota
niin’ikään johti von Haartman. Muina jäseninä olivat rakennusmestari Petterson,
lautamies Juhana Pulli ja talollinen Ville Oikkonen. Rakennuksen, jonka arvoksi
arvioitiin vuonna 1879 18 000 markkaa, urakoi vaakakirjuri Magnus Wilhelm
Fagerlund. Kansakoulu näyttää olleen eversti von Haartmanin sydäntä lähellä
tämänkin jälkeen, sillä hän tuki koulua opetusväline- ja rahalahjoituksin. Koulurakennuksista
puuttuivat silloin vielä aitat, rehuladot, navetat, sauna ja kaivo. Nämä
saatiin koululle vasta vuosikymmenien kuluttua ja vain korkeampien
viranomaisten painostuksen jälkeen. Esimerkiksi koulun juomavesi jouduttiin alussa
hakemaan Saimaan rannassa Lappeenrannan kylpylaitoksen vieressä olleesta
lukkari Helsingiuksen pienestä kaivosta. Oppilaat hörppivät tuodun veden
yhteisen vesiastian laidasta. Koulu sai oman kaivon lopulta vasta vuonna 1908.
Lappeen kunnan ensimmäisen kansakoulun vihkiäisiä vietettiin 22.9.1878 |
Taikinamäen kansakoulua laajennettin kahdella luokkahuoneella 1894 - 1895. Yllä ilmoitus urakka- huutokaupasta. Lappeenrannan Uutiset 24.10.1894 |
Rakennustyöt viivästyivät mm. siksi, ettei urakoitsijalle
luvattuja rakennustarpeita ollut riittävästi. Tämän takia urakoitsijalle
aiheutui lisäkustannuksia, joita varten kuntakokous myönsi hänelle 30.9.1876 500
markan korvauksen. Koulu pääsi alkamaan
vasta vuotta aiottua myöhemmin eli syyskuun 16. päivä 1878. Koulun vihkiäisiä
vietettiin 22.9.1878. Johtokunta oli valmistellut jo koulun alkamista vuonna 1877,
sillä se oli tiedustellut Jyväskylän seminaarin johtajalta sopivia opettajia
kouluunsa. Tämä oli ehdottanut opettajiksi Frans Mikael Heleniusta ja ”frökynä”
Alina Maria Renforsia. Viivästymisen takia opettajiksi tulivat lopulta
valituksi 8.7.1878 Kalle Oittinen (1878 - 1899) Jyväskylän seminaarista ja Ida
Aleksandra Grönroos (1878 - 1914) Viipurin Tervajoelta. Opettajien palkoista
päätettiin kuntakokouksessa hyvissä ajoin eli 23.12.1876. Miesopettajan
palkaksi määrättiin 600 markkaa ja naisopettajan 400 markkaa vuodessa. Koulunkäynnin
aloitti 25 poikaa ja 18 tyttöä. Näistä 16 oli siirtynyt Lappeenrannan kaupungin
kansakoulusta. Aluksi koulussa oli erilliset erikseen tyttö- ja poikaluokat, mutta
vuonna 1889 siirryttiin sekaluokkin. Kirkkoherra Hackzellin ja eversti von
Haartmanin ehdotuksesta myös kunnan vaivaishoidon varassa eläneet orpolapset
lähetettiin kansakouluun. Tämä tuli olemaan kauaskantoisen viisas ratkaisu
näiden lasten tulevaisuuden kannalta. Kansakoulun johtajana toiminut Kalle
Oittinen oli todellinen kansankynttilä. Oittinen oli koulutyönsä ohella
huomattava maatalous-, kunnallis-, nuorisoseura- ja raittiusmies. Lisäksi hän
oli valtiopäivillä vuosina 1894, 1897 ja 1899 Lappeen kihlakunnan edustajana
talonpoikaissäädyssä.
Taikinamäen kansakoulussa vallitsi melkein toiminnan alusta
lähtien sietämätön tilanahtaus. Niinpä koulunjohtaja Kaarlo Oittinen totesi
puheenvuorossaan vuoden 1897 valtiopäivillä talonpoikaissäädyn istunnossa, miten
ovat suuret lapsiparvet saaneet itkevinä palata kotiinsa [tilanpuutteen vuoksi].
Koulun johtokunta teki kuntakokoukselle jatkuvasti ehdotuksia luokkahuoneiden lisäämisestä, mutta ne kaikuivat kauan
kuuroille korville. Lopulta koulurakennusta jatkettiin vuosina 1894 – 1895 kahdella
luokkahuoneella. Tähän velvoitti Viipurin läänin kuvernööri 30.9.1893 antamallaan
päätöksellä. Kuntaa uhkasi 100 markan uhkasakko, mikäli lisärakennus ei olisi
valmis 1.9.1894 mennessä. Vajaan viidentuhannen markan urakan sai
rakennusurakoitsija Adam Kaipainen. Oppilasmäärän kasvaessa lisättiin myös
opettajavoimia. Kolmas opettaja saatiin koululle vuonna 1890, neljäs vuonna 1900
ja viides vuonna 1903. Juvakan kansakoulun valmistuminen vuonna 1906 helpotti
tilanahtautta Taikinamäellä muutamiksi vuosiksi. Mutta jo vuonna 1911 oli
johtokunnan esitettävä kunnanvaltuustolle uuden lisärakennuksen rakentamista. Monien
viivytysten ja valitusten jälkeen kunnanvaltuusto määräsi kokouksessaan 11.3.1916
kunnallislautakunnan antamaan riidanalaiset varat (20 000 markkaa) koulun
pystyttämiseen ja rakennustyöt pääsivät käyntiin. Rakennusurakoitsijana oli
nelihenkinen työryhmä, johon kuuluivat J.Saarinen, J.Soininen, M.Kankaanranta
ja Johan Laitala-nimiset herrat. Rakentaminen maailmansodan riehuessa
Euroopassa ei sujunut ilman vaikeuksia. Niinpä hirsitukkien vetämiseen
talollisten metsistä jouduttiin nimismiehen avulla hakemaan lupa Venäjän
armeijan linnoituspiiriltä. Tämä rakennus valmistui lopulta syyslukukauden
alkuun vuonna 1917.
Vuonna 1917 koululle valmistui (nyt jo purettu) lisärakennus, jonka Koulukadun puoleisen julkisivun piirustukset ohessa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti