 |
| Lappeenrannan kehruuhuone nykyasussaan toukokuussa 2015. |
Parina viime vuonna on paikallislehdissä ollut runsaasti artikkeleita
Lappeenrannan Linnoituksessa sijaitsevasta 1840-luvulla rakennetusta
puurakennuksesta. Rakennus on Lappeenrannan kaupungin omistama. Tämä rakennus
oli alunperin naisvankila, sen jälkeen työvankila, olipa jonkin aikaa
kuritushuonevankilanakin. Sotavuosina siellä pidettiin sotavankeja ja sodan
jälkeen rakennus toimi pitkään urheilutalona. Nyt paljon historiaa nähnyt
rakennusvanhus on kuoriutunut
uudestaan lähes alkuperäiseen asuunsa. Kehruuhuoneesta ja myös sen
historiasta löytyy täältä runsaasti tietoa.
Selatessani jälleen kerran vanhoja lehtiä törmäsin tähän Suometar-lehden artikkeliin vuodelta 1862. Sen on lähettänyt kehruuhuoneen pastori August Magnus Tolpo (katso alla). Kirjoitin sen puhtaaksi historian harrastajien iloksi. Minua hämmästytti elinkautisvankien suuri määrä, eli lähes kolmannes vangeista.
------
Lappeenrannan kettruuhuoneen väestö viime vuonna oli seuraavainen. Vankien
luku, paitsi lapsia oli yhteensä 220, joista 65 ikuisia, 97 määrävuosiksi
rikoksista tuomittuja, 8 tunnustus vankia ja 50 löysäläistä vaimohenkeä. Vuoden
kuluessa on yhteisesti 97 lähetetty sisään, 93 viety pois ja 9 kuollut,
sisääntuotuin luku on siis 5 vähempi kuin poisvietyin, josta seuraa, että
vuonna 1860 oli 5 enempi kuin vuonna 1861.
Löysäläisistä on täällä suuri vastus, ja niiden luku näyttää yhä nousevan erinomattain Kuopion läänissä, josta vuonna 1859 tänne tuotiin 32, 1860 37 ja 1861 53. Viipurin läänistä on vuosittain tuotu noin 55 ja Mikkelin läänistä noin 15, joiden seassa löytyy moniaita, jotka toista kertaa samana vuonna ovat tänne joutuneet; myös on tänne erehtynyt moniaita löysäläisiä Oulun, Uusmaan ja Hämeen lääneistä.
Paljon olis sanottavaa kettruuhuoneen tilasta, vielä enemmän niistä syistä, jotka saattavat Suomen tyttöraiskat kurjuuden retkille. Mutta sydämeni pakahtuu hellyydestä, ja tellessani näiden maallisesti hyljättyin vaikeata tilaa. Pyydän sen tähden maamme isäntiä ja emäntiä ja kaikkia, joiden rinnassa joku ihmisrakkauden liekki palaa, että te, jotka onnellisemmassa tilassa olette, yksimielisesti pyytäisitte estää köyhäin lapsia lankeemuksen vaarasta, ja ettette niitä kerran eli kahdestikkaan erhettyneitä seuduiltanne poistyöntäisi, vaan erisin kokisitte hiljaisessa rakkauden hengessä ohjata heitä parannuksen tielle!. Muissa sivistyneissä maissa löytyy kristillisellä heleydellä suojeltuja parannuksen alitoksia langenneille naisille, joista usiammat ovat poismenneet totisesti parannettuina. Jaa, mahtais se päivä kerran valita, jona meidänkin maan langenneet naiset saisivat soveljaamman parannuspaikan, kuin kettruuhuoneet nykyisen järjestyksensä mukaan ovat!
A.M.T.
Selatessani jälleen kerran vanhoja lehtiä törmäsin tähän Suometar-lehden artikkeliin vuodelta 1862. Sen on lähettänyt kehruuhuoneen pastori August Magnus Tolpo (katso alla). Kirjoitin sen puhtaaksi historian harrastajien iloksi. Minua hämmästytti elinkautisvankien suuri määrä, eli lähes kolmannes vangeista.
------
Lappeenrannan kettruuhuoneen väestö viime vuonna oli seuraavainen. Vankien
luku, paitsi lapsia oli yhteensä 220, joista 65 ikuisia, 97 määrävuosiksi
rikoksista tuomittuja, 8 tunnustus vankia ja 50 löysäläistä vaimohenkeä. Vuoden
kuluessa on yhteisesti 97 lähetetty sisään, 93 viety pois ja 9 kuollut,
sisääntuotuin luku on siis 5 vähempi kuin poisvietyin, josta seuraa, että
vuonna 1860 oli 5 enempi kuin vuonna 1861.Löysäläisistä on täällä suuri vastus, ja niiden luku näyttää yhä nousevan erinomattain Kuopion läänissä, josta vuonna 1859 tänne tuotiin 32, 1860 37 ja 1861 53. Viipurin läänistä on vuosittain tuotu noin 55 ja Mikkelin läänistä noin 15, joiden seassa löytyy moniaita, jotka toista kertaa samana vuonna ovat tänne joutuneet; myös on tänne erehtynyt moniaita löysäläisiä Oulun, Uusmaan ja Hämeen lääneistä.
Paljon olis sanottavaa kettruuhuoneen tilasta, vielä enemmän niistä syistä, jotka saattavat Suomen tyttöraiskat kurjuuden retkille. Mutta sydämeni pakahtuu hellyydestä, ja tellessani näiden maallisesti hyljättyin vaikeata tilaa. Pyydän sen tähden maamme isäntiä ja emäntiä ja kaikkia, joiden rinnassa joku ihmisrakkauden liekki palaa, että te, jotka onnellisemmassa tilassa olette, yksimielisesti pyytäisitte estää köyhäin lapsia lankeemuksen vaarasta, ja ettette niitä kerran eli kahdestikkaan erhettyneitä seuduiltanne poistyöntäisi, vaan erisin kokisitte hiljaisessa rakkauden hengessä ohjata heitä parannuksen tielle!. Muissa sivistyneissä maissa löytyy kristillisellä heleydellä suojeltuja parannuksen alitoksia langenneille naisille, joista usiammat ovat poismenneet totisesti parannettuina. Jaa, mahtais se päivä kerran valita, jona meidänkin maan langenneet naiset saisivat soveljaamman parannuspaikan, kuin kettruuhuoneet nykyisen järjestyksensä mukaan ovat!
A.M.T.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti