Vanhoja lehtiä selatessa törmää jatkuvasti uutisiin, joita lukiessa voi jälleen todeta, että kaikki uusi ja ihmeellinen on AINA herättänyt huolta, pelkoa ja vastareaktioita. Niinpä kansalaisia on kutsuttu kokouksiin torjumaan uhkaava "vaara". Polkupyörät, puhelin, radio, televisio, kännykät, internet-yhteydet, pankkiautomaatit, pankkikortit, maahanmuuttajat tai vaikkapa Euron käyttöönotto ovat saaneet jotkut pelkäämään, vastustamaan ja pahimmillaan vihaamaan. Tässä lappeenrantalainen esimerkki vuodelta 1912.
Elävien kuvien teatterit. (Lappeenranta-lehti 12.3.1912)
 |
| Elokuvamainos Lappeenranta 23.3.1912 |
Viime lauantaina tämän kuun 9 päivänä kokoontui kaupungin kansakoululle yleinen kansalaiskokous keskustelemaan, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä niiden väärinkäytösten poistamiseksi, joita elävienkuvien näyttämöissä on esiintynyt. Kokouksen avasi rehtori R. Ylönen lyhyesti esittäen niitä epäkohtia, joita tässä suhteessa on esiintynyt, kuten esim. rikoskappaleiden esittäminen, joissa rikoksentekijät kuvataan sukkelina, ovelina henkilöinä, kun sitävastoin vääryyttä kärsineet tai oikeudenvalvojat esitetään täydellisinä hölmöinä, joiden kustannuksella yleisö saa makeasti nauraa, tai avioliittodraamat, joissa sankarit, rikolliset sukkelalla ja ovelalla tavalla pettävät tyhmää ja yksinkertaista aviomiestä tai –vaimoa y.m. epäsiveellisiä kappaleita.
Vilkkaan keskustelun jälkeen yhtyi kokous yksimielisesti seuraavaan päätökseen:
1. Biograafiteatterien ohjelmat maassamme kaipaavat
välttämättömästi puhdistusta.
2. Filmien tarkistusta varten on pääkaupunkiin asetettava
lautakunta, jonka jäsenistä ainakin osa tulee olla nuorisonkasvatuksessa
työskenteleviä henkilöitä.
Kokouksesta ynnä sen päätöksestä päätettiin antaa tieto Kolmisointuyhdistykselle pääkaupungissa.
---
Luettuani oheisen lehtiuutisen perehdyin hieman elokuvasensuurin historiaan ja löysin Mykkäelokuva-sivulta hieman tietoa. Tässä
lyhyt referaatti:
Vuonna 1908 Suomen Valkonauhaliiton Helsingin
paikallisosasto järjesti keskustelutilaisuuden, jonka yhtenä teemana oli
elokuvien turmiollisuus. Koska elokuvissa käynti oli saavuttanut valtavan
suosion, näkivät jotkut niissä ilmenevän moraalittomuuden olevan haitallista
kansalle. Elokuvien maahantuojat olivat itse määritelleet niille ikärajat. Kristillistä
taidepiirejä edustanut Kolmisointuyhdistys asetti kahdeksanhenkisen valiokunnan
laatimaan toimenpide-ehdotuksia. Sen tarkkailun kohteena olivat kevätkausien 1909
ja 1910 elokuvat. Niiden pohjalta toimikunta laati ehdotuksensa
ennakkosensuurin käyttöönotosta. Valtakunnallisia säädöksiä ei saatu kuitenkaan
aikaiseksi. Ennakkotarkastus jäi poliisien hoidettavaksi. Filmitarkastuslautakunta
perustettiin vastaa maan itsenäistyttyä ja varsinainen laki ennakkotarkastuksesta säädettiin vasta vuonna 1946.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti