Rautjärven kirkko

 

Rautjärven kirkko toukokuun lopulla 2015

Toukokuun viimeisenä päivänä 2015 tekemälläni Simpeleen - Rautjärven kierroksella siirryin pitäjäntuvan ihailun jälkeen kuvaamaan komeaa kirkkoa. En ole aikaisemmin kirjoitellut juurikaan kirkkorakennuksista, joten jossakin vaiheessa sekin on syytä aloittaa. Kokosin Jyrki Matikan kirjasta Rautjärvi. Rajakunta keskeiset tiedot sekä Rautjärven kirkoista että seurakunnasta.

Rautjärven kirkko on rakennettu vuonna 1881

Rautjärven seurakunta

Rautjärven asukkaat kuuluivat aluksi Suur-Jääsken seurakuntaan ja vuodesta 1572 lähtien siitä irtaantuneeseen Ruokolahden seurakuntaan. Rautjärveläisten oman seurakunnan muotoutuminen alkoi 1600-luvun puolivälissä.Ensimmäinen kirkko rakennettiin Rautjärven rannalle vuonna 1667. Järvi antoi nimen kappeliseurakunnalle ja sittemmin itsenäiselle pitäjälle. Vuonna 1722 kappeliin mainittiin kuuluvan seuraavat kylät: Haakanala, Hallilanmäki, Hiivaniemi, Hinkkala, Hynnilä, Ilmee [ns. Rautjärven Ilmee], Kokkola, Korpjärvi, Lassila, Latvajärvi, Miettilä, Niskapietilä, Purnujärvi, Rautjärvi, Siisiälä, Uimola, Viimola ja Vähikkälä.
Oman seurakunnan perustamista rautjärveläiset anoivat vuonna 1834. Seuraavana vuonna annettu päätös oli kielteinen. Lopulta Rautjärven itsenäinen seurakunta perustettiin vuonna 1859

Rautjärven kirkko

Rautjärven nykyinen kirkko valmistui vuonna 1881. Se on järjestyksessä viides kirkko Rautjärvellä. Ensimmäisen kappelikirkon polttivat kasakat hattujen sodan aikana. Tämän vanhan ja jo rapistuneen kirkon tilalle oli rakennettu lähes valmiiksi uusi kirkko. Kasakat säästivät poikkeuksellisesti tuon keskeneräisen kirkon tuholta. Se valmistui lopullisesti vuonna 1744 pikkuvihan jälkeen. Tämä kirkko oli käytössä vain kolmekymmentä vuotta. Kappelinkokouksessa todettiin kirkon olevan huonokuntoinen ja ahdas kappelin kasvaneelle väestölle. Rautjärven kolmas kirkko valmistui vuonna 1776 tai 1777 ja se rakennettiin nykyiselle kirkon paikalle. Rautjärven seurakunnan kolmas kirkko paloi vuonna 1872. Kaikki alkoi Marian sunnuntaina 7.7.1872. Kirkolla vietettiin kihupyhää ja paikalle oli kokoontunut paljon väkeä myös oman pitäjän ulkopuolelta. Kihupyhien aikana oli kirkolla yleensä markkinameininki ja paljon väkeä paikalla. 

Rautjärven kirkko sankarihautausmaalta nähtynä

Kohtalokkaasta palosta laati lautamies ja kuntakokouksen esimies Johan Iivonen Lahdenkylästä muistorunon, joka painettiin R.A. Zilliacuksen kirjapainossa Viipurissa. Runoa myytiin 25 pennin hintaan. Kihujuhlan päätyttyä ja ihmisten jo palattua koteihinsa syttyivät kirkko ja erillinen vuonna 1815 rakennettu kellotapuli tuleen yhdeksän jälkeen illalla. Palon syttymissyy jäi arvoitukseksi. Kirkonkelloja soitettiin merkkinä hätätilanteesta. Lähikylistä, Viimolasta, Kokkolasta ja Pirholasta, saapui väkeä sammutustyöhön ja pappilasta haettiin paloruisku. Tulipalolle ei kuitenkaan voitu mitään, vaan kirkko ja kellotapuli paloivat kokonaan. Vain muutamia esineitä onnistuttiin pelastamaan kirkosta. Tulipalot eivät olleet harvinaisuus Rautjärven kirkolla. Vanha kellotapuli paloi vuonna 1847, ja pappilan tuhosi tuli 31.7.1856. Pappilan mukana paloi myös kirkon arkisto.

Tulipalon jälkeen pitäjänkokous päätti rakennuttaa nopeasti tilapäisen kirkon. Vastuun rakentamisensta, tarpeiden hankinnasta ja a rakennusmaksun keräämisestä otti lautamies ja kuntakokouksen esimies, ”runoilija”  Johan Iivonen. Tilapäinen kirkko tehtiin hirsisistä tukirakenteista ja laudoitetuista seinistä. Tämän vuoksi Rautjärven neljättä kirkkoa kutsuttiin lautakirkoksi. Lautakirkko sijaistis nykyisten talvisodan sankarihautojen paikalla.

Lautakirkko oli käytössä pitkään, koska palanutta kirkkoa ei oltu vakuutettu ja varojen keräämiseen kului aikaa. Rautjärveläiset halusivat puukirkon, vaikka viranomaisten mukaan julkiset rakennukset oli tehtävä tiilestä, harmaasta kivestä tai marmorista. Rautjärveläiset arvioivat tiilen tai kiven olevan heille liian kalliita materiaaleja, ja he anoivat poikkeusluvan puukirkolle. Viivytyksen syynä oli myös riita kirkon paikasta.  Osa seurakuntalaisista halusi uuden kirkon sijaintipaikaksi Miettilän Kasarmin kankaalla olevan lukkari Matias Warenin maan. Paikkaa perusteltiin Miettilän keskeisellä sijainnilla ja kirkonkylää paremmilla yhteyksillä. Väittely kirkon rakennuspaikasta alkoi vuonna 1873, mutta vuosien riitelyn jälkeen päädyttiin lokakuussa 1877 siihen, että kirkko rakennetaan entiselle paikalle. Arkkitehti A.J.Janssonin piirtämän  kirkon  rakennustöitä johti rakennusmestari Karl Gustav Kajander. Kirkkon tarvittavat hirret ostettiin naapuripitäjistä ja osan toivat seurakuntalaiset omista metsistään. Uusi kirkko otettiin käyttöön tarkastuksen jälkeen 25.9.1881. 

Urut kirkko sai vuonna 1925, kun sinne asennettiin Kangasalan 12-äänikertaiset urut. Kirkkorakennus korjattiin vuosina 1938 - 1939, jolloin mm. vaihdettiin kamiinat keskuslämmitykseen ja suurennettiin urkuparvea. Korjaustyön suunnitteli viipurilainen arkkitehti Juhani Viiste. Näkyvin muutos oli, että kirkko maalattiin sisältä värikkäästi. Niska-Pietilän sahan omistaja Iisakki Ahtiainen lahjoitti vuonna 1936 Eero Lehikoisen maalaaman alttaritaulun "Vanha paimen kertoo". Kirkon sisätilan värit on pyritty säilyttämään samanlaisina, kuin mihin kolmekymmenluvun remontissa päädyttiin.