 |
| Joensuun Lihan henkilökuntaa ilmeisesti 1950-luvun lopulla. Takana keskellä seisoo Martti Kaasinen |
Artikkelissa kerrotaan Liperin Kiiessalosta kotoisin olleesta Kaasisen veljessarjasta. Tarman mukaan 15-vuotias Erkki Kaasinen marssi vuonna 1924 Joensuun poliisilaitokselle hakeakseen aseenkatolupaa taskuaseelle. Poliisimestarin tiedustellessa, mihin poika asetta tarvitsee, vastaukseksi kuului: "Sikojen ampumista varten". Hän kertoi ampuvansa sikoja Liperin Kiiessalossa Heikki Monosen tilalla ja aikovansa itsekin liha-alalle. Perustelut olivat riittävät ja Erkki sai luvan. Lopulta Erkin veljeksistä myös Yrjö ja Martti, kuten myös Juho-isä sekä edellä mainittu karjankasvattaja Heikki Mononen olivat liha-alan liiketoiminnassa mukana.
Veljekset välillä luopuivat omasta liiketoiminnasta, mutta vuonna 1947 Yrjö ja Erkki Kaasinen perustivat liha- ja sekatavarakaupan. Liike sijaitsi Yrjö Kaasisen talon alakerrassa Tiaisenkadulla. Kaksi vuotta myöhemmin veljekset perustivat Joensuun Liha OY:n, johon mukaan tuli lisäksi veljeksistä Martti. Toiminta jatkui Tiaisenkadun tiloissa vuoteen 1963 saakka. Tuossa vaiheessa isäni siirtyi töihin Halosen makkaratehtaalle. Erkki Kaasisen poika Kari ja Yrjö Kaasisen poika Mauri jatkoivat alalla vielä pitkään.
Joensuun Lihan perustamisvaiheessa oman sukuni historia astuu myös mukaan kuvaan. Isäni muutti noihin aikoihin Outokummusta Joensuuhun ja Kaasisen veljekset houkuttelivat hänet töihin perustamaansa makkaratehtaaseen. Kytkentä Kaasisen veljesten ja isäni välillä oli syntynyt vanhoillislestadiolaisten paikallisyhdistyksen ( Joensuun Rauhanyhdistys) piirissä. Veljessarja oli liittynyt vanhoillislestadiolaiseen herätysliikkeeseen ilmeisesti 1930-luvun lopulla tai 1940-luvun alussa, omat vanhempani 1940-luvun lopulla. Muistan koko veljessarjan lapsuudestani, kun kokoonnuttiin seuroihin ja ompeluseuroihin rauhanyhdistyksen rukoushuoneella. Se sijaitsi silloin (vuosina 1957 - 1978) Kalevankatu 29:ssä. Rauhanyhdistys oli ostanut talon Joensun Kauppaoppilaitokselta. Kaikki kolme veljestä oli mukana Joensuun Rauhanyhdistyksen aktiivisessa toiminnassa. Heistä Yrjö toimi pitkään yhdistyksen puheenjohtajana ja hän kuului myös herätysliikkeen keskusorganisaation (Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen = SRK) johtokuntaan.
Kesäkuun lopulla vuonna 1964 järjestettiin herätysliikkeen perinteiset suuret seurat (Suviseurat) Joensuussa luterilaisen kirkon takana olevalla puistoalueella. Siinä vaiheessa minäkin tutustuin Joensuun Lihan Tiaisenkadun tiloihin erittäin perusteellisesti. Koko alkuviikon ennen seurojen alkua vietimme talkootöissä. Minä, veljeni Tapani, serkkuni Sakari, sekä kolme muuta ikäistämme vekaraa kuorimme aamusta iltaan perunoita Joensuun Lihan kellaritiloissa. Kolmantena päivänä saavutti kyllästyminen ja tuskastuminen yksitoikkoiseen työskentelyyn kellaritiloissa. Ulkona oli kaunis auringonpaiste, ja me istuimme kellarissa kuorimassa tuhansia ja tuhansia perunoita. Lopulta aloitimme perunasodan. Heittelimme toisimme kuorimillamme perunoilla ja lopulta pelkästään liiskasimme niitä heittämällä seinään. Niinpä neljäntenä päivänä ei enää kutsu kuulunut perunateatteriin. Pääsimme siisteistä sisähommista pölyisiin ulkotöihin.
Joensuun lihalla oli myymälä vanhassa kauppahallissa. Tiaisenkadulla olen käynyt kerran. Joensuun lihan teurasautolla muutimme Mulosta Liperiin, Martti järjesteli tämän muuttokuorman kuljetuksen. Osmo Kaasinen muisteli näitä aikoja!
VastaaPoistaOlin asiapoikana Joensuun lihalla 60luvulla kauppahallissa..Martti oli myös myymälässä ja Yrjö hoiti muut hommat ja lempinimi oli YK.
VastaaPoistaSattumoisin tulin tälle palstalle, niin muistelenpa jotain Makkaratehtaasta, minäkin.
VastaaPoistaYrjö, setäni oli veljeksistä vanhin, synt.- 05, Martti synt. --07 ja Erkki 09. Hän on /oli Isämme, ja "titteli" firmassa oli toimitusjohtaja. Yrjö "vain" Johtaja ! Martti makkaramestari, jolla oli omiakin "viritelmiä" ja toimia firman ulkopuolella.
Yrjö oli toimen mies monessa hommassa, firmassa ja Jns.ry:n toimissa. Oli käsitys, että Erkki "piti kukkaron nyörit" tiukalla, Yrjö olisi antanut jotain jopa ns. ilmaiseksi ja Martti "keikkui" siinä välissä, minkä ehti; mutta firma pyöri melko mukavasti, vuoteen !)64, jolloin suunnitelmissa olisi yrityksen laajentaminen, jopa niin, että tehdasta haaveiltiin Outokumpuun, mutta johonkin "muotoseikkaan" se unelma kariutui ja jälkeen päin tuo firman lopetus todettiin hyväksi ratkaisuksi. Nuorempi polvi hajaantui muualle töihin ja veljekset jakoivat joitakin liha-alan toimia keskenään.
Joskus kysyin Erkki Kinnuselta ( Maurin isältä) minkälainen työpaikka Joensuun Liha oli, niin hän kertoi sen olleen oikein hyvä ja mukava työyhteisö. Se lämmitti mieltäni kovin !!
En muista, että firmassa olisi koskaan lakkoiltu, palkatkin ehkä maksettiin siihen aikaan ns. "käteen" ja varmaan silloin oli "muotia" paikallisesti neuvotellut palkat. Työntekijät olivat erittäin lojaaleja työnantajia kohtaan. Oli myös aika, jolloin lauantaina tehtiin töitä, "puolelle päivin" ! Kaupatkin menivät kiinni n. klo 12 -13:sta, eikä sunnuntaina ollut mitkään kauppaliikkeet auki !
Jotain kioskeja ja baareja pidettiin auki, joten emännät suunnittelivat asiat niin, että viikonlopuillakin pystyi valmistamaan eväät perheessä ! Monella ei ollut pakastimiakaan tai jopa jääkaappiakaan kotona, mutta käytössä oli kellarit ja "ruokakomerot" joten suolattiin lihat ja kalat, silti elettiin "melko mukavasti" !
Mukava oli "törmätä" tähän Makkerin palstaan, kun herätti monia muistoja lapsuuteen !
t: Ansku