Sankaripatsaan paljastustilaisuus Taipalsaarella. Etelä-Saimaa 19.5.1921

Valkoisten sankarivainajien muistopatsas pystytettiin Taipalsaarella helluntaina 1921

 Vuoden 1918 sisällissodassa voittaneen osapuolen eli valkoisten sankarivainajille pystytetty muistopatsas paljastettiin helluntaina vuonna 1921. Etelä-Saimaa uutisoi tilaisuudesta perusteellisesti kertoen jopa sanasta sanaa tilaisuudessa laskettujen seppeleiden nauhojen tekstit. Alla kyseinen artikkeli pääpiirteissään:

 

Sankaripatsaan paljastustilaisuudet Taipalsaarella tapahtuivat helluntaina

Taipalsaaren sankaripatsaan paljastaminen tapahtui suurin juhlallisuuksin viime sunnuntaina Taipalsaaren kirkkomaalla. Juhlat alkoivat paraadilla, johon otti osaa Taipalsaaren suojeluskunta ja puoli joukkotetta Savitaipaleen suojeluskuntaa, joka oli saapunut juhlallisuuksia läsnäolollansa kunnioittamaan. Paraadin vastaanotti vänrikki Lagercrantz pitäen puheen suojeluskunnalle verestäen muistoja yhdessä olosta.

Paraadin jälkeen oli jumalanpalvelus kirkossa. Alttaripalveluksen toimitti kirkkoherra Hannus ja pastori Toivo J. Pakarinen piti ytimekkään saarnan. Jumalanpalveluksen juhlallisuuteen myötävaikuttivat vielä kirkonkylän ja Peltoinkylän nuorisoseurojen sekakuorot sekä torvisoittokunta.

Muistopatsaan etupuolella on
kohokuvio suojeluskuntasotilaasta

Kirkosta siirtyivät suojeluskunta ja tuhatlukuinen muu yleisö kirkkomaalle, missä varsinainen patsaan paljastusjuhla tapahtui. Suojeluskunnat asettuivat kunniavahtiin Patsaan ympärille, ja kun torvisoittoklunta oli soittanut Hedmannin overtyyrin ”Sven Dufwa”, astui puhujanpaikalle maanviljelijä Anton Kilkkinen, joka piti nyt kaunissisältöisen, ylevämielisen paljastuspuheen. Komean patsaan paljastututtua tuhantisen väkijoukon ihailtavaksi, jätti puhuja patsastoimikunnan puolesta sen Taipalsaaren kunnan hoitoon, jonka puolesta kunnanvaltuuston puheenjohtaja, maanviljelijä Anton Kilpiä vakavahenkisellä puheella otti sen vastaan.

Patsaan goottilaiseen  tyyliin vivahtava, korkeuksiin viittaava rakenne tekee kaikessa koruttomuudessaan asiaankuuluvan juhlallisen vaikutuksen kauniissa ympäristössään. Se epäilemättä kiinnittää maantietä kulkevan matkamiehenkin huomiota  puoleensa johdattaen ajatukset hetkeksi maallisista askareista korkeampiin asioihin. Ja varmaankin tulee se monta syvämietteistä ja kaunissisältöistä ajatusta virittämään niissä, jotka lenseinä kesäiltoina viivähtävät kirkkotarhan vehmastoissa. 

Patsaan julkisivulla ovat seuraavat kansalliseepoksemme Kalevalan sanat:

Anna Luoja, suo Jumala,                  
Anna onni ollaksemme,
Hyvin ain eleäksemme,

Kunnialla kuollaksemme,
Suloisessa Suomenmaassa,
Kaunihissa Karjalassa

Sankaripatsaan sivuun on hakattu
kaatuneiden ja surmattujen valkoisten nimety

Oikeanpuolisella julkisivulla ovat sanat:
”Suomen itsenäisyyden ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta. Myöskin ovat sillä puolella seuraavat kaatuneitten ja murhattujen nimet (Ks. oheinen kuva):
 

Takasivulla ja vasemmalla sivulla ovat kummallakin vapauden risti. Etusivulla on suojeluskuntalaisen kohokuva ja oikeapuolisella sivulla karjalan vaakuna.
Kun laulukuorot olivat laulaneet pari hyminä, piti rehtori A. Th. Sahlgren Lappeenrannasta pontevan puheen sankareille, missä hän, viitaten kummun alla lepäävien esimerkkiin, erikoisesti huomauttti sen tien tärkeyttä, mitä kulkien isänmaa onnensa saavuttaa, nimittäin velvollisuuden tien..

Tämän jälkeen alkoi seppelten laskeminen. Taipalsaaren kunnanvaltuuston seppeleen laskivat valtuuston puheenjohtaja , maanviljelijä Anton Kilpiä, ja opettaja Martta Narinen. Seppeleen nauhoissa oli muistokirjoitus: ”Enempi kuin elämä on lempi, enempi kuin lempi, moinen kuolo”. Rintamatoverien  seppeleen laski kunnallislautakunnan esimies Väinö Okko. Seppeleen nauhoissa luettiin: ”Orjan jalka ei saa painaa hautaa, missä nukkuu sankarivainaat”. Savitaipaleen suojeluskunnan seppeleen laski kanttori Paimensaari. Seppeleen nauhoissa luettiin: ”Kunniata sankareille, kunniootettuna he maatkoon. Miehuus, miehen kunto heille, pysyväisen muiston taatkoon.”. Taipalsaaren Lottien seppeleen laskivat neidit Hilja Rikkonen ja Vega Granlund.. Seppeleen nauhoissa oli sanat: ”Voittonne urhot, kauniina, kallina elää. Sankarinimenne kansanne huulilla helää. Polvesta polvehen syttäen tulta. Ruumiinne kätkeköön hellien isänmaan multa, vaikka nukuttekin kumpujen yössä, niin kerrotte meille sankarityöstä.”. Lappeenrannan Suojeluskunnan seppeleen laskivat raatimies K. Parola ja kauppias J. Telkkä. Seppeleen nauhoissa luettiin: ”Se sankarimaineen aina saa, ken puoltaa kansa kunniaa, kun puoltaa kansan kunniaa ja maan.” Peltoin nuorisoseura ja Vitsain raittiusseura laskivat seppeleet yksityisten kaatuneitten muistolle. Sitä paitsi laskettiin vielä yksityisiä seppeleitä.

 

Patsaan takasivulla ja vasemmalla sivulla on vapaudenristi

Yhteisesti laulettu isänmaan virsi päätti tämän kaikinpuolin arvokkaan juhlatilaisuuden, joka jätti juhlamenoja hartaasti seuraavaan yleisöön tunnelman, joka kauan pysyy mielissä.

Klo 5 alkoi ulkoilmajuhla Myllymäellä. Juhlan arvokkaasta ohjelmasta mainittakoon Montolan soittokunnan esitykset, kunnallislautakunnan esimeis Väinö Okon tervehdyspuhe, kuorolaulu, maisteri Arvo Vennon juhlapuhe sekä tarkastaja G. Murron päättäjäispuhe. Yhteisesti torvien mukasoitolla laulettiin ”Maamme”. [Se] päätti nämä tunnelmarikkaat pysyväisen muiston mieleen jättäneet juhlat.

Juhlaan oli saapunut ent. valtiohoitaja Svinhufvudilta, jota oli pyydetty kunniavieraaksi, seuraava tervehdyskirjelmä, joka viipyi kumminkin postissa, niin ettei sitä ehditty juhlassa lukea:
Taipalsaaren Sankaripatsastoimikunnalle:
Täten saan ilmoittaa, että useain yhtaikaa sattuneiden matkustusten takia minun on mahdotonta saapua Taipalsaaren sankaripatsaan paljastamistilaisuuteen. Lähetän parhaat tervehdykseni juhlaan. Vallitkoon siinä korkea isänmaallinen henki ja vahvistukoon tietoisuus siitä, , mihin sankariemme taistelun kautta saavuttama vapaus ja itsenäisyys meitä kaikkia velvoittaa.
Kunnoittavimmin
P. E. Svinhufvud