Enkeli Gabriel ja hurmaava liike (Kaiku no 8, 29.01.1887)

Vanhoja lehtiä penkoessa törmää monenlaiseen mielenkiintoiseen materiaaliin. Oululaisessa Kaiku-lehdessä oli tammi-helmikuussa vuonna 1887 kirjoituksia pudasjärvisestä enkeli Gabrielista. Törmäsin tarinaan alkuaan Michiganissa ilmestyneessä Amerikan Suomalaisessa Lehdessä ja aloin selvittää tarinan taustoja tarkemmin. Kyseessä oli loppujen lopuksi yksinkertaisten uskonnollisten ihmisten petkuttaminen. Vastaavia huijaustapauksia nousi esille samoihin aikoihin myös Karjalan kannaksella. Kun tässä tapauksessa myös seudun uskonnolliset auktoriteetit, lestadiolaissaarnaajat, saatiin jo eräänlaiseksi liikkeeksi muodostuneen ilmiön taakse, suosio oli taattu. Myös he, ainakin välillisesti, hyötyivät hurmoksesta. Enkelin ilmestykset ja niiden yhteydessä lausutut "taivaalliset" mielipiteet saivat ihmiset hätääntymään ja etsimään turvaa lestadiolaisuudesta. Lestadiolaisten vastine, joka sisälsi myös lisätietoja tapahtumien kulusta,  julkaistiin Kaiku-lehden numerossa 11/9.2.1887. Tämän artikkelin on laatinut Pudasjärven kappalainen Paavo Martikainen, jonka asenne lestadiolaisuuteen oli erittäin kielteinen. Martikainen jatkoi keskustelua 23.2.1887 vastaamalla lestadiolaisten puolesta kirjattaneelle nimimerkki L:lle.

Meidän on helppo naureskella 1880-luvun maalaiskylien asukkaiden helppouskoisuudelle ja katsella heitä pitkin nenänvartta. Kuitenkin myös me tämänpäivän ihmiset olemme helposti huijattavissa. Me jopa haluamme tulla nenästä vedetyiksi. Sitä tapahtuu toki edelleen uskonnon nimissä. Mutta myös terveysohjelmien, dieettien, ruokavalioiden, erilaisten hoitomuotojen ja monen, monen muun avulla. Ihminen on kekseliäs, tälläkin saralla.

 

Enkelin ilmestys. Tarina pudasjärvisestä enkeli Gabrielista. 

Kaikun toimitukselle

Tämän pitäjän Jongun kylässä Nuorittan joen varrella on eräs yksinäinen kruunun torppa, Virtala. Täällä tämän torpan tykönä, niin kerrottiin, oli 3 päivän iltana tässä kuussa kuulunut outo ääni, kuin jonkunkaltainen huuto metsästä, jota alussa torpan väki oli pitänyt eksyneen ihmisen hätähuutona, ja siksipä isäntä oli mennytkin metsään huutoa kohden opastamaan muka eksynyttä oikealle tielle. Hän ei kuitenkaan ketään tavannut. Ääni eteni sen mukaan kuin hän oli sitä lähenevinään, ja kuului toisinansa kokonaan toiselta suunnalta kuin mitä ennen oli kuulunut. Tuskastuneena täytyi hänen tyhjin toimin palata takaisin torppaansa. Vaan ääni ei kuitenkaan kuulumasta laannut. Se läheni torppaa, ja siinä torpan läheisyydessä kuultiin sen silloin ja eteenkinpäin varsinkin öisinä aikoina vastaavan kysymyksiin ja puhelevan kaikellaista ihmisten kanssa. Ääni kuului, vaan mitään ei näkynyt.

Näin kului viikon verran, säikähtäneen torpan väen saamatta siitä sen enempää mitään selkoa. Tulipa sitten toinen viikko, ja nyt ryhdyttiin tarkoin tiedustelemaan, kuka tämä näkymätön puhuja olisi. Vihdoin viimein monen turhan kokeen perästä onnistui muutaman tukkimiesten, jotka torpassa nyt majailivat, saada puhujan sanomaan nimensä. Hän on enkeli Gabriel, niin kuultiin sen itsestänsä todistavan. Taivaallinen lähettiläs oli niin muodoin ilmestynyt ihmisten keskelle täällä sydänmaassa, kuten muinoin Johannes Kastaja korvessa.

Sykkivin sydämin ruvettiin nyt kyselemään häneltä kaikkinaisia, tiettyjä ja tietämättömiä asioita. Tyydyttävän vastauksen antoikin hän tavallisesti useampiin kysymyksiin, ja toisiin, jotka olivat syvempää laatua, vastasi hän: ”ei ole tarpeellinen tietää”, tahi: ”ei ole annettu tietää”. Jopa saatiin myöskin selville, mitkä ihmiset ovat autuaat, mitkä kadotetut, ja missä opissa ihmiset ainoastaan voivat autuaiksi tulla. Laestadiolaisuus, niin ilmoitti enkeli, on ainoa opinsuunta, jossa ihmiset voivat sielunsa pelastaa ja ijankaikkisen elämän periä. Tämä tuli tiedoksi. Enempää ei tarvittu, kansa joutui liikkeelle. Läheltä ja kaukaa, omasta ja naapuripitäjästä rupesi kansaa tulvaamaan Virtalaan omin korvin kuulemaan enkelin puhetta, hänen selityksiänsä, vastauksiansa ja veisuansakin.

Näin tuli Virtala näyttämöpaikaksi, missä ihmiset suurin joukoin paljaan taivaan alla öisin enkeliä kuuntelivat ja puhuttelivat. Ja kaikki, mitä täällä puhuttiin ja mihin vastaukset saatiin, levisi nuolen nopeudella kansan sekaan yhä laajempiin ja laajempiin piireihin vakuutuksella, että kaikki on totta, kaikki on niin tapahtunut kuin kerrotaan. Tästä kauhu kasvoi toisissa, toisissa taas ilo ja ihastus. Ja tämä mielen kiihko lisääntyi yhä enemmän sen kautta, että kaksi laestadiolaista saarnamiestä, jotka myös olivat käyneet enkeliä kuulemassa, rupesivat nyt tavallista innokkaammin lähistössä olevissa taloissa niihin kokoontuneelle kansalle saarnaamaan, ja kehottamaan heitä pikaiseen parannukseen, koskapa nyt jo ”Herran miekka maata viilee”. Puhelemista jatkettiin tämän ohessa Virtalassa, ja suuri joukko ihmisiä uskoi sanottujen saarnaajain kanssa, että näkymätön puhuja todellakin oli enkeli Gabriel. Toiset tosin eivät häntä siksi uskoneet, vaan eivät voineet päästä selville, mikä hän oli. Häntä kuunneltiin ja tarkasteltiin, vaan kaikki turhaan.

Mielet olivat jännitetyt ja liike näytti levenevän levenemistään. Tätä ei voinut enään kukaan tyynellä mielellä katsella, vaan oli se saatava sammumaan, ja siksi oli välttämättömästi selvä saatava, kuka totuudessa tuo puhuja ja liikkeen alkaja olisi. Tätä varten läksi monioiden muiden muassa matkalle Virtalaan. Perille asti emme kuitenkaan ehtineet tulla, ennekuin jo eräässä talossa jonkun matkan päässä Virtalasta onnistuimme saamaan selvän asiasta. Tietojen nojalla, joita olimme tapahtumista Virtalassa saaneet, pidimme epäluuloa erästä tässä torpassa oleksivaa itsellismiestä kohtaan, jonka saimme käsiimme mainitussa talossa. Tämä mies tunnustikin suoraan ja avomielisesti olevansa se, jonka toimesta tuo outo ja ihmisten mielestä ihmeellinen ilmestys Virtalassa oli aikoihin saatu. Vakuuttipa hän vielä niille, jotka epäilivät hänen ei voineen sitä toimittaa, että turhaan saavat odottaa enkelin puhetta ilman hänettä. Ja niin ilmasivat muutkin, että tämän miehen läsnäolo on välttämätön, jopa enkeli ei tahtonut puhuakaan paljon muiden kanssa kuin hänen kanssansa ja kauttansa. Mutta miten sitten tämä mies puhui, että sitä ihmiset luulivat enkelin puheeksi? Viheltämällä. Vihellys – niin kutsuttu karhun matkiminen – oli se keino, jolla hän hurmasi ihmiset ja saattoi heidät kuulemaan jonkun näkymättömän hengen olevan puhumassa kanssansa:

Niinkuin kipinästä tuli syttyy, niin tässäkin alussaan vähäpätöisestä seikasta syntyi tuommoinen suuri, laajalle leviävä liike, jonka valaisemiseksi ja ehkäisemiseksi nämä rivit ovat kirjoitetut. Mutta kenen syyksi tämä hurmaava liike ja sen leveneminen on luettava? Epäilemättä suurin syy  on tuossa itsellismiehessä, tuossa vehkeilijässä, mutta raskaana taakkana sen ohessa lankee syy myös niiden niskoille, jotka hänen toimiansa, huolimatta Jumalan sanasta ja sen ilmoituksista, ovat enkelin ilmestyksenä pitäneet, sellaisena muille esittäneet ja saarnoillansa uskomaan saaneet

Pudasjärvellä 21 p. tammikuuta 1887.

P.M.