Enkelin ilmestymisestä
Eräässä metsätorpassa
Pudasjärven pitäjän rajaseudulla kirjoittaa P.M. Kaikun 8:ssa numerossa.
Mainittu kirjoitus vaatii likempää selitystä vääräin käsitysten poistamiseksi.
Ensiksi on huomattava, että se itsellismies eli ”vatsapuhuja”, niinkuin senkaltatsia kuulutaan kutsu[tsutta]van, joka tuon hullutuksen vaikutti, ei ensinkään ollut uskovainen eli n.k. lestadialainen, vaan yksi jumalaton mies, mutta kirjanoppinut ja hyvällä ymmärryksen lahjalla varustettu, niin että taisi ilveensä taitavasti toimittaa. – Jongun kylästä, johon Virtalan torppa kuuluu, ei moni uskovainen tullut ilvehtijää kuulemaan, syystä että Paavali Ervasti kielsi kansaa hullutuksia kuulemasta ja neuvoi tarkastamaan Jumalan sanaa. Mutta Hetejärven kylästä kokoontuivat enin osa sekä uskovaiset että uskottomat ja myös muualta paljon kansa[a].
Uskovaisten saarnain vaikutuksesta kuitenkin ilvehtivän omatunto heräsi, niin että hän lakkasi tuuleen puhumasta ja sitten isolle väkijoukolle tunnusti petoksensa, niinkuin joku uskovainen oli häntä syyttänytkin. Häntä vaadittiin myös tunnustamaan pastorille[1], sillä seurakunnan kirkkoherra[2] ei ollut siihen aikaan kotona. Samalla tultiin miestä hakemaan pastorin puheille, joka saatuaan ilmoituksen asiasta, oli tullut naapuritaloon. Hän meni siis sinne tunnustuksensa tekemään ja on myös sittemmin kaikelle kansalle tiettäväksi tehnyt ja anteeksi pyytänyt rikoksensa.
Tämä ilkeä ilveily ei siis ole ollut n.k. lestadiolaisten edesottamaa, joskin moni heistä niinkuin muutkin tuli petetyksi siitä jotain erinomaisempaa ajattelemaan. Ja uskovaisten kautta se ensin tuli ilmi. Semmoinen sen asian laita totuudessa oli. Olkoon kullenkin varoitukseksi, että ottaa tarkka vaari jumalan sanasta, ettei jouduta eksytyksiin.
L
Ensiksi on huomattava, että se itsellismies eli ”vatsapuhuja”, niinkuin senkaltatsia kuulutaan kutsu[tsutta]van, joka tuon hullutuksen vaikutti, ei ensinkään ollut uskovainen eli n.k. lestadialainen, vaan yksi jumalaton mies, mutta kirjanoppinut ja hyvällä ymmärryksen lahjalla varustettu, niin että taisi ilveensä taitavasti toimittaa. – Jongun kylästä, johon Virtalan torppa kuuluu, ei moni uskovainen tullut ilvehtijää kuulemaan, syystä että Paavali Ervasti kielsi kansaa hullutuksia kuulemasta ja neuvoi tarkastamaan Jumalan sanaa. Mutta Hetejärven kylästä kokoontuivat enin osa sekä uskovaiset että uskottomat ja myös muualta paljon kansa[a].
Uskovaisten saarnain vaikutuksesta kuitenkin ilvehtivän omatunto heräsi, niin että hän lakkasi tuuleen puhumasta ja sitten isolle väkijoukolle tunnusti petoksensa, niinkuin joku uskovainen oli häntä syyttänytkin. Häntä vaadittiin myös tunnustamaan pastorille[1], sillä seurakunnan kirkkoherra[2] ei ollut siihen aikaan kotona. Samalla tultiin miestä hakemaan pastorin puheille, joka saatuaan ilmoituksen asiasta, oli tullut naapuritaloon. Hän meni siis sinne tunnustuksensa tekemään ja on myös sittemmin kaikelle kansalle tiettäväksi tehnyt ja anteeksi pyytänyt rikoksensa.
Tämä ilkeä ilveily ei siis ole ollut n.k. lestadiolaisten edesottamaa, joskin moni heistä niinkuin muutkin tuli petetyksi siitä jotain erinomaisempaa ajattelemaan. Ja uskovaisten kautta se ensin tuli ilmi. Semmoinen sen asian laita totuudessa oli. Olkoon kullenkin varoitukseksi, että ottaa tarkka vaari jumalan sanasta, ettei jouduta eksytyksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti