Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Alexander Leinonen, amerikansuomalaisen sanomalehdistön pioneeri




Aleksander Leinonen (1846 - 1903)

 Paltamossa 28.4.1846 syntyneestä Aleksanteri Leinosesta tuli värikkäiden vaiheiden jälkeen suomenkielisen sanomalehdistön uranuurtaja uudella mantereella.  Suomessa Leinonen kävi Kajaanin alkeiskoulun ja jatkoi sitten opintojaan Oulussa. Koulun jälkeen hän työskenteli maanmittaustoimissa, kunnes muutti kesällä 1869 Yhdysvaltoihin.

Leinonen julkaisi vuosina 1893 – 1894 muistelmansa toimittamassaan lehdessä. Niistä ei selviä syy maastamuuttoon. Leinosen tiedossa oli jo hänen lähtiessään, että Cokatoon, Minnesotassa, oli muodostunut suomalainen siirtokunta. Saavuttuaan Minnesotaan hän työskenteli ensin rautateillä, vietti talven Cokatossa ja yritti elättää itsensä myös kalakauppiaana St. Paulissa. Täällä hän huomasi, ettei se onnistunut ilman kielitaitoa. Niinpä hän hankkiutui paikalliseen ruotsalaiseen collegeen opiskellakseen englantia. Opiskelu jäi kuitenkin melko lyhytaikaiseksi, sillä keväällä 1872 hän siirtyi töihin rautateille ensin Iowaan, sitten Kansasiin ja sieltä Missouriin. Täältä Leinonen jatkoi matkaansa Texasiin ja edelleen Louisianaan, jossa hän sairastui malariaan. Toivuttuaan taudista hän palasi Texasiin, jossa toimi sheriffin sihteerinä ensin Bostonin ja sitten Texarkanan kaupungeissa. Työstä saatu palkka riitti juuri ja juuri elämiseen, kunnes Leinonen sai työpaikan kartoittajana kiinteistönvälitysyrityksessä.

Saatuaan uuden työn ansiosta taloudellisen tilanteensa paremmaksi, aloitti Leinonen uudestaan aikaisemmat harrastuksensa. Hän käynnisti jälleen vuonna 1871 alkaneen kirjeenvaihdon Oulun Wiikko Sanomien kanssa ja perehtyi amerikkalaiseen kirjallisuuteen. Kiinteistönvälitysyritys siirtyi Jeffersonin kaupungista Dallasiin, jossa Leinonen asui viitisen vuotta. Hän kehuikin tulleensa laajasti tunnetuksi harvaanasutun Pohjois-Teksasin karttapiirustuksistaan. Alec Smith-nimeä tuolloin käyttänyt Leinonen päätti kirjoittelunsa Oulun Wiikko Sanomissa, jossa hän käytti nimimerkkiä ”-der -nen”, kesällä 1876. Syynä lienee se, että sanomalehti Keski-Suomen päätoimittaja H.F.Helminen vieraili Philadelphian maailmannäyttelyssä, tapasi siellä Leinosen, jonka värväsi kirjeenvaihtajan tehtävään. Leinosen mukaan häntä ei tarvinnut pyytää kahdesti, sillä, sillä hänellä oli ollut jo pitkään haave urasta sanomalehden toimittajana.


Leinosten perhehauta/ Leinonen's family grave.
Lakeview Cemetery, Calumet, Michigan

Mistä aiheista Leinonen kirjoitti kotimaahansa lähettämissään artikkeleissa? Voidaan sanoa, että lähes kaikesta. Mutta erityisesti hän oli kiinnostunut sosiaalista ja poliittisista olosuhteista Amerikassa. Hänen artikkeleissaan antama kuva Yhdysvalloista on myönteinen. Amerikkalaisen yhteiskunnan hän näki eurooppalaisen vastakohtana. Entisen kotimaansa papistoa ja valtiokirkkoa hän jopa vihasi. Suomalaista koulujärjestelmää hän arvosteli voimakkaasti todeten sen olevan huono, ruoskaa heiluttava. Virkamiehet hän näki pseudo-aristokraatteina, joiden hyväksi oli tavalliselle rahvaalle varattu "kyntöhevosen" osa.  Ensimmäisessä artikkelissaan Kansainvaellus Amerikkaan, joka julkaistiin kirjoitussarjana 2.4., 16.4 ja 23.4. 1870, hän kuvasi matkaansa uudelle mantereelle. Suomalainen siirtolaisuus ei ollut vielä oikeastaan alkanut ja niinpä 18.6.1869 Göteborgista matkaan lähteneellä aluksella hän oli ainoa suomalainen. Seuraavana vuonna hän ylisti Amerikan yksilöille luomia mahdollisuuksia uuteen alkuun seuraavasti:

Ja ihmeellistä onkin, kuinka kaikkein turmeltuneinkin ihminen saapi uuden mielen ja sydämen, pyrkimään paremman perään siinä maassa, jossa kukaan ei kysy hänen hairauksiansa, eikä mikään ihmistä alentavainen laki ole hänen tiellänsä.[1]

Aleksander Leinonen oli yksi ensimmäistä kirjeenvaihtajista, jota suomalaisilla lehdillä oli Amerikassa. Laajan tietomääränsä, monipuolisten artikkeliensa ja aktiivisen kirjoittelunsa vuoksi hän täytti tämän tehtävän hyvin, paremmin kuin monet hänen seuraajansa.  Aleksander Leinosen Suomessa julkaistut artikkelit, hänen kirjeenvaihtonsa muiden, tuolloin vielä harvojen, amerikansuomalaisten vaikuttajien kanssa, sekä kirjoitukset Anders J. Muikun perustamassa Amerikan Suomalaisessa Lehdessä, lienevät vaikuttaneet siihen, että Leinonen kutsuttiin perustamaan uudelleen Amerikan Suomalaista Lehteä Kuparisaarelle

Alex Leinonen's gravestone. Lakeview Cemetery, Calumet, Michigan

Sanomalehtihankkeen takana oli sen vastustajien ”kolmiliitoksi” nimeämä ryhmä, joka koostui apostolisluterilaisen seurakunnan kirjurista David Castrénista sekä evankelisluterilaisen seurakunnan toiminnassa mukana olleista Nils Majhannusta ja August Nylundista. Tavoitteena oli koota varat kirjapainolle ja sanomalehdelle, jonka lukijakunta koostuisi kaikista suomalaisita yli uskonnollisten rajojen. Sanomalehden perustaminen realisoitui kesällä 1879. Lehden näytenumero ilmestyi 13.6.1879 ja säännöllisen ilmestymisensä se aloitti heinäkuun alussa. Näin syntyneen Amerikan Suomalaisen Lehden päätoimittajaksi kutsuttiin Texasista Aleksander Leinonen. Leinonen, joka alusta lähtien oli myös kirjapainon osakas, vältti uskonnollisia riitoja ja yritti noudattaa tasapuolisuutta kirjoittaessaan kilpailevista seurakunnista. Sen sijaan entisen kotimaansa papistoa ja valtiokirkkoa hän suomi edelleen.  Kustannustoimintaa varten perustetun kirjapainoyhtiön osakkaista, joita oli yhteensä 65, näyttää suurin osa olleen kuitenkin apostolisluterilaisia, heidän joukossaan seurakunnan maallikkopappi Johan Takkinen. Kirjapainoyhtiön kokoukset pidettiin Calumetissa apostolisluterilaisessa pappilassa. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kuitenkin ei-apostolisluterilainen kelloseppä August Nylund. Evankelisluterilaisen seurakunnan pastori A.E.Backman, joka oli myös kirjapinoyhtiön osakas ja monet muut ei-lestadiolaiset jäivät hankkeessa pian taka-alalle. Amerikan Suomalainen Lehti säilyi kuitenkin melko riippumattomana Leinosen johdossa, eikä ollut pelkästään apostolisluterilaisten äänitorvi. Tosin lehden linja oli paikallisissa uskonnollisissa riidoissa usein apostolisluterilaisia myötäilevä ja evankelisluterilaisia kritisoiva. Mutta muuten sen  linja oli koko ajan varsin liberaali. Kun apostolisluterilaisten kiinnostus kustannustoimintaa hiipui sisäisten riitojen kasvaessa, Aleksanteri Leinonen hankki koko lehden omistukseensa.[2] 

Eva Karoliina Leinonen's gravestone. Lakeview Cemetery, Calumet, Michiga

 Hankittuaan lehden ja kirjapinon kokonaan omistukseensa Leinosen asenne evankelisluterilaisiin lientyi vähitellen. Niinpä, kun Suomi Synodi perustettiin vuonna 1890, löytyi Aleksander Leinosen nimi sen perustajien joukossa. Kun Suomi-opisto perustettiin 1896, valittiin hänet sen johtokuntaan. Leinonen hoiti opiston rahastonhoitajan tehtäviä perustamisesta aina kuolemaansa saakka. Lisäksi hän oli mukana luottamustoimissa Suomalaisten Keskinäisessä Palovakuutusyhtiössä.

Vuoden 1900 väestönlaskutietojen mukaan Aleksander Leinonen avioitui vuonna 1883 Caroline (Eva Karoliina) Leinosen kanssa. Hän oli syntynyt 23.4.1855 Suomessa ja muuttanut Yhdysvaltoihin vuonna 1880. Perheessä oli kolme lasta.  Aleksander Leinonen menehtyi Lake Lindenin sairaalassa 19.11.1903. Eva Karoliina Leinonen kuoli 9.10.1927.



[1] Oulun Wiikko Sanomia 22/3.6.1871
[2] ASL 3/18.7.1879, 15/10.10.1879; Ilmonen 1923, 114; Kirkollinen Kalenteri 1904, 215-217; Raittila 1982, 136-137.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti