Toukokuun lopulla 1920 tapahtui Säkkijärven Muhunlahden kylässä järkyttävä onnettomuus, jolle en tiedä vertaista maamme historiassa. Tuolloin Viipurinlahden rannalla olevan Säkkijärven Muhulahden kylän kansakoulun oppilaat lähtivät opettajansa johdolla keväiselle veneretkelle. Tarkoituksena oli tavata naapurikylän Vilajoen koulun oppilaat merenlahden toisella puolella. Sattumalta rannassa olleen ja apuaan tarjonneen kalastajan veneeseen ahtautui yhteensä 44 henkeä. Veneen lasti oli kuitenkin sen kokoon nähden liian suuri ja vain 200 metriä ennen perille pääsyä runsaasti vettä sisäänsä ottanut kalastajavene heilahti ja kaatui. Kaikki veneessä olleet joutuivat veden varaan ja heistä 32 hukkui. Tapahtuman sankareiksi nousi kolme koulupoikaa, jotka saapuivat paikalle veneellä ja onnistuivat pelastamaan 12 henkilöä. En löytänyt tapahtumasta mitään tietoja verkkosivuilta, joka on mielestäni erikoista näin järkyttävän onnettomuuden olleessa kyseessä. Tuon ajan sanomalehdetkään eivät revitelleet valtavin uutisotsikoin tapahtumasta. Hämmästyttävää oli myös lukea, kuinka pelastunutta kalastajaveneen omistajaa Tuomas Hovia tai menehtynyttä kansakoulunopettaja Aino Sankaria ei suoraan syytetty tapahtumasta lukemissani lehdissä. Tänä päivänä tilanne olisi toinen. Ainakin sosiaalisessa mediassa venettä ohjannut kalastaja olisi lynkattu.
Poimin kuvauksen onnettomuuden kulusta Etelä-Saimaa-lehdestä 20.5.1920:
Onnettomuuden uhreille pystytettiin muistomerkki 1930-luvulla. Lieneeko pystyssä edelleen? |
Aamulla klo puoli 10 saapuivat Muhulahdenkylän kansakoulun oppilaat, kaikkiaan 41, opettajattarensa Aino Sankarin ja tämän palvelijattaren seurassa rantaan aikomuksella lähteä neljällä tai viidellä veneellä lahden yli Merioisniemeen, jonne toisen lahden yli piti saapua Vilajoen kansakoulun oppilaat. Rannalla tapasivat he kuitenkin talollisen Tuomas Hovin venheensä luota ja lupasi tämä viedä kaikki heidät omassa veneessään yhdellä kertaa lahden yli.
Vene oli tavallinen säkkijärvenmallinen kalastajavene, jossa oli purjeet. Se ei ollut kovinkaan suuri, vain 18 jalkaa pitkä ja kuusi jalkaa leveä, joten se, kun siihen tuli 44 henkeä, vajosi hyvin syvään, niin että vain kämmenen leveydeltä jäi veneenlaitaa yli vedenpinnan. Tuuli oli kuitenkin jotakuinkin heikko, joten laine ei lyönyt sisään. Mutta kun veneessä oli laskuköli ja kölin laatikon reunat olivat matalammalla veneen laitoja, niin pulppusi vesi kölin reiästä sisään. Sitä mätettiin ämpärillä pois, mutta siitä huolimatta eneni vesi yhä. Kun oli päästy noin kolmen kilometrin päähän lähtöpaikasta ja määräpaikkaan oli enään vain noin 200 metriä, oli vettä veneessä aivan arveluttavan paljon ja pyysivät lapset silloin, että laskettaisiin suoraan lähimpään rantaan. Veneen ohjaaja tahtoi kuitenkin ajaa määräpaikkaan laiturille saakka. Veneeseen tuli yhä lisää vettä. Se hiukan kallistui ja kaatui. Kaikki veneessä olleet joutuivat veden varaan. Useat, niiden joukossa opettajatar, joka tapahtuman huomatessaan pyörtyi, painuivat heti pohjaan, mutta toiset, huomaten erään veneen tulevan kohti aivan lähellä, koettivat pysytellä veden pinnalla. Tässä veneessä oli kolme poikasta, 14-vuotias Arvo Erikinpoika Hovi, 13-vuotias Arvo Simonpoika Kaartinen ja 9-vuotias Eino Simonpoika Suni, ja saivat he veneeseensä pelastettua ensin 11 oppilasta ja viimeksi veneen ohjaajan, 61-vuotiaan Tuomas Hovi. Onnettomuus tapahtui vähän yli kello 10.
Heti rannalle päästyä lähetettiin tieto onnettomuudesta kylään, ja tunnin kuluttua oli paljon väkeä kertynyt
tapahtumapaikalle. Heti alotettiin ruumiiden naaraaminen, mutta vasta kello
puoli 8 illalla löydettiin ensimmäinen ruumis. Viipurista saapui klo puoli 9
tienoissa sukeltaja Hietamies ja yksi apulainen. Siihen mennessä oli saatu ylös 6-7 ruumista. Klo puoli 11:een mennessä puuttui enää hukkuneista neljä ja lienee heidätkin yöhön mennessä saatu ylös.
Etelä-Saimaa 24.6.1921 |
Hiano tarina!
VastaaPoista