Valkoisten sankarivainajien muistomerkki Parikkalassa

 

Valkoisten sankarivainajien muistomerkki Parikkalassa

Ajelin 10.10.2015 Kuutostietä pitkin Pohjois-Karjalaan ja poikkesin ensin Koitsanlahden hovin maisemiin, jonka jälkeen vierailin Vierevin hautausmaalla. Sieltä jatkoin matkaani Parikkalan kirkolle. Kirkon vieressä on laaja sankarihautausmaa, jonne on haudattu sekä talvi- että jatkosodassa kaatuneet maamme puolustajat. Lisäksi saman alueen keskellä on vuoden 1918 sisällissodassa valkoisten puolella kaatuneiden sankarivainajien muistomerkki.

Graniittisessa muistomerkissä on yhteensä 29 vapaussodassa, kuten valkoinen osapuoli sotaa nimitti,  kaatuneen valkoisen nimet. Muistomerkin on suunnitellut arkkitehti Wäinö Könönen. Kollegani Willimies on penkonut kyseisten soturien vaiheita enemmänkin. Hänen mukaansa Parikkalan suojeluskuntaan kuului noin 350 miestä. Aseistus näillä herroilla oli kuitenkin aluksi heikko koostuen esimerkiksi vain puukoista. Ensimmäiseen taisteluun Parikkalan suojeluskuntalaiset osallistuivat 27.1.1918 Kämärässä, missä heistä kuoli viisi miestä.
Ensimmäiset kaatuneet valkoiset haudattiin Parikkalan multiin 1.4.1918. Viimeiset sankarihautajaiset pidettiin toukokuun puolivälissä. Tällöin heräsi myös ajatus  oman muistomerkin pystyttämisestä heille.

Ohessa Etelä-Savo-lehdestä (2.12.1919) poimimani pikku-uutinen muistomerkin pystyttämisestä:

Sankaripatsaan paljastus Parikkalassatapahtui viime sunnuntaina.
Patsaan on valmistanut Koneellinen Kiviveistämö Oy, arkkitehti Wäinö Keinäsen piirustusten mukaan. Patsas on jalustoineeen neljä metriä korkea ja se on tullut maksamaan 28 000 markkaa, josta summasta Parikkalan kunta on suorittanut 20 000 markkaa. Patsaan ympärille rakennettu aita ja portti ovat tämän lisäksi maksaneet 5000 markkaa.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Uusia kansakouluja Lappeen maaseutukyliin 1910-luvulla

Puralan kansakoulu vuonna 1965.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Lappeen kunnan kansakoulujen piirijako oli voimassa sellaisenaan toistakymmentä vuotta. Vuoden 1911 loppuun mennessä kansakouluja oli perustettu yhteensä 17. Näin ollen niitä oli kolme enemmän kuin vuoden 1898 piirijakopäätöksessä oli sovittu. Uusien koulujen perustamistarve kasvoi koko ajan, sillä Lappeen kunnan asukasmäärä oli voimakkaassa kasvussa. Vuonna 1910 esitti valtuuston puheenjohtaja, kauppias A. J. Enckell uuden piirijaon suorittamista. Valtuusto hylkäsi ehdotuksen äänestyksessä todeten, ettei mitään ennakkopäätöksiä kansakoulujen piirijaossa tehtäisi, vaan jo missä piirissä tästä asiasta tehdään vaatimus, niin silloin aina valtuusto ratkaisee asian. Tästä päätöksestä huolimatta asetti valtuusto 24.2.1912 toimikunnan tarkastamaan kansakoulujen piirijaon. Tällä kertaa tyydyttiin kuitenkin vain koulupiirirajojen tarkistamiseen ja esimerkiksi koulupiirien silloinen lukumäärä (19) jäi ennalleen. Lisäksi toimikunta yritti saada myös ratkaisun Kauskilan piirin koulupaikasta. Siitä alkoi kuitenkin pitkä valituskierre, joka viivytti koulun alkamista vielä lähes vuosikymmenen. Vuonna 1919 perustettiin uusi piirijakotoimikunta. Sen päätehtävänä oli Nuijamaan kuntaan siirtyneen Kansolan koulupiirin järjestely niiden kylien osalta, jotka jäivät Lappeen kuntaan.  Lisäksi tehtävänä oli Juvakan, Mustolan ja Taikinamäen koulupiirien uudelleenjärjestely. Toimikunta ehdotti Armilan, Hanhijärven, Lempiälän, Muukkolan, Partalan, Parkkarilan ja Tirilän koulupiirien muodostamista. Ehdotus hyväksyttiin syyskuun 11 päivänä 1920.

Lavolan kansakoulun julkisivupiirustus laajennusta varten

Oman kansakoulun perustamiseen Lavolaan herättiin vuonna 1910, kun keskustelunaiheeksi nousi Taikinamäen kansakoulun laajentaminen. Taikinamäen kansakoulussa oli jatkuvasti suuri tilanahtaus. Edes puolet piirin kouluikäisistä lapsista, joita oli 802, ei sinne sopinut. Lisäksi Lavolasta oli Taikinamäelle pitkähkö matka, neljä – kuusi kilometriä. Kesällä 1910 pidettiin kyläkuntakokouksia, joissa hahmoteltiin uuden koulupiirin rajoja, koulun sijaintipaikkaa sekä johtokunnan ja rakennustoimikunnan jäseniä. Alueen asukkaat päättivät kokouksessaan 30.10.1910 anoa valtuustolta oman koulupiirin muodostamista ja ehdottivat koulutalon rakentamista viipymättä Juhana Kivistön maalle. Marraskuun 26 päivänä 1910 valtuusto muodostikin Lavolan kansakoulupiirin ja määräsi siihen rakennettavaksi koulun syksyyn 1911 mennessä. Koulupiiriin tulivat kuulumaan Montolan, Tapavainolan, Kourulan, Sinnarilan kylät sekä osia Ihalaisen, Rutolan ja Lavolan kylistä. Koulun rakentaminen alkoi vuoden 1911 alussa Juhana Kivistöltä ostetulla 1,5 hehtaarin tontilla. Koulu valmistui ajoissa ja sen vihkiäisiä vietettiin 27.8.1911. Ensimmäisen vuonna koulutyön aloitti opettaja Ville Peltolan johdolla 38 oppilasta.

Uutinen Lappeen kunnavaltuuston päätöksestä Puralan
koulupiirin jakamisesta. Lappeenranta 95/25.8.1908

Puralan koulupiiri oli muodostettu alkuaan liian laajaksi, mutta vielä laajemmaksi se tuli sen jälkeen, kun siihen siirrettiin Tukialan ja Vihtolan kylät. Piirin pituudeksi tuli 16 - 17 kilometriä. Koulupaikan valinta osoittautui vaikeaksi, kun koulumatkat olivat monesta kylästä liian pitkiä.
 Asian järjestämistä helpotti se, että joukko koulupiirin asukkaita anoi vuonna 1908 piirin jakamista. Kesäkuun l päivänä 1908 pidetyssä kokouksessa valtuusto myönsi piirin liian laajaksi, ja asetti komitean suunnittelemaan sen jakamista. 22.8.1908 pidetyssä kokouksessa valtuusto erotti Puralan piiristä Annikkalan, Kauskilan, Tukialan ja Vihtolan kylät uudeksi Kauskilan piiriksi. Koulupiiriin jäivät Puralan lisäksi Lipiälä, Kemppilä, Tujula, Hyypiälä ja osa Kiialasta. Samaisessa kokouksessa päätettiin nostaa kunnan kansakoulun rakentamiseen annettava avustus 9000 markkaan. Tämän jälkeen koulupiirissä ryhdyttiin varsinaisiin toimenpiteisiin oman koulun saamiseksi vuonna 1911. Osa halusi koulun sijaitsevan koulupiirin keskellä, osa taas korosti tulevan koulun maisemallista ympäristöä. Edellinen kanta voitti ja niinpä päätettiin piirikokouksessa 13.8.1911 rakentaa koulu ns. Vaitsillanmäelle silloisen maantien varteen Puralan kylässä. Täällä oli saatavissa Antti Tukialta 1,3 hehtaarin suuruinen tonttimaa. Tavoitteena oli aloittaa koulutyö omassa koulutalossa jo elokuussa 1912. Koulu perustettiin miesopettajan kouluksi. Tulevalle opettajalle ehdotettiin vuosipalkaksi luontaisetujen lisäksi 400 markkaa. Piirikokous valtuutti maanviljelijä Juho Kangasmuukon esittelemään kunnalle tehtyjä päätöksiä ja esittämään anomus koulun perustamisesta. Johtokuntaan valittiin maanviljelijät Elias Laiho, Antti Lasonen, Juho Suokiianen, Elias Lipiäinen, Pekka Kangasmuukko ja Elias Tukia (tuleva kansanedustaja ja kunnallisneuvos). Viimeksi mainittu oli alkuvuosina kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana. Koulun päärakennuksen urakoi kauppias A.J. Enckell Vainikkalasta. Koulupiirin asukkaat toivat rakennushirret, katonkannattimet, kaivoivat perustukset, toivat muuta rakennusmateriaalia ja rakensivat koulun ympärille aidan sekä muokkasivat peltomaata koulun ja opettajan käyttöön. Koulu täytyi aloittaa kuitenkin vuokrahuoneistossa rakennustöiden viivästymisen takia. Lopulta 3.11.1912 vietettiin koulun vihkiäisiä. Koulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin 10.5.1912 Kaarlo P. Anttonen.

Ilmoitus Kansolan kansakoulun
urakkahuutokaupasta.
Itä-Suomen Sanomat 7/19.1.1905

Saimaan kanavan lähelle Kansolan kylään oli vuonna 1904 perustettu kansakoulu.  Vuonna 1907 Nuijamaan kunnan muodostuessa siihen liittyivät Lappeesta Kansolan, Kokkilan, Kouvolan, Metsä-Kansolan, Rapattilan ja Ruokolan kylät sekä osia Antamoisten, Kasukkalan ja Laihalan kylistä. Näin myös Kansolan kansakoulu jäi Nuijamaan kunnan alueelle. Tämän jälkeen Kansolan kansakoulu oli vielä runsaan vuosikymmenen Lappeen ja Nuijamaan rajakylien yhteisenä kansakouluna, kunnes Nuijamaan kunta siirsi koulun kauemmaksi kuntarajasta Ruokolan kylään. Silloin alkoivat Lappeen Kähärilän ja Lyytikkälän asukkaat puuhata omaa kansakoulua. Vuoden 1919 alkupuolella oli asia useita kertoja Lappeen kunnanvaltuustossa käsiteltävänä, ja toukokuun 31 päivänä päätettiin vihdoin muodostaa uusi Lempiälän koulupiiri. Siihen liitettiin Karhusjärven, Kähärilän, Lempiälän ja Lyytikkälän kylät. Koulun avaaminen lykkäytyi koulupaikasta tehdyn valituksen vuoksi niin, että avaamispäätös tehtiin vasta 22.5.1920. Koulu aloitti toimintansa opettaja Lempi Suomisen johdolla 30.8.1920 vuokrahuoneissa Juhana Oikkosen talossa Lempiälän kylässä. Kouluhuoneiston ahtauden takia oli Kouluhallitus myöntänyt avustusta ainoastaan elokuun 1 p:vään 1922 sillä ehdolla, että oppilaita otetaan vastaan vain 32. Seuraavaan syksyyn oli kuitenkin kouluun pyrkijöitten luku lisääntynyt 63:een. Ison oppilasmäärän vuoksi tarvittiin toinen vuokrahuoneisto. Se saatiin Juhana Tyrisevän talosta Lyytikkälän kylästä. Opettajaksi Lyytikkälässä toimivaan kouluun valittiin 28 p:nä elokuuta 1921 Kalle Vihtori Sievänen. Syksyllä 1921 käynnistyi oman koulutalon rakentamishanke. Rakennuksen suunnitteli rakennusmestari Räihä ja rakennutti urakoitsija J. Pelli. Rakennustyöt alkoivat keväällä 1922 ja saman vuoden syyskuulla voitiin jo koulutyö uudessa rakennuksessa käynnistää. Vihkiäisjuhla vietettiin lokakuun 22 p:nä 1922.

Lempiälän kansakoulu vuonna 1965.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Vuonna 1916 oli Mustolan piirikokouksen aloitteesta Lappeen kunnanvaltuustossa käsiteltävänä Partalan ja Saarnialan kylien erottaminen omaksi koulupiiriksi. Puutteellisen valmistuksen vuoksi ei kunta voinut tehdä asiasta lopullista päätöstä. Vuonna 1919 kyseisten kylien asukkaat itse anoivat koulun perustamista. Valtuusto käsitteli anomusta joulukuussa 1919, mutta päätti jäädä odottamaan samassa kokouksessa asetetun piirijakovaliokunnan työtä. Koska valiokunta puolsi Partalan koulupiirin muodostamista, päätti valtuusto syksyllä 1920 avata Taneli Veikkaselta ja Juhana Partaselta vuokratuissa taloissa kansakoulun. Kouluhuoneistot olivat ahtaita ja epämukavia ja niinpä oman koulurakennuksen pystyttämisessä oltiin ripeitä. Koulurakennusta varten lunastettiin maa-alue Taavetti Viuhkoselta 5000 markan hinnasta. Koulutalon kustannusarvio oli 190 000 markkaa (nykyrahassa 63 160 euroa). Rakennuksen pystyttämisestä järjestettiin urakkahuutokauppa 26.3.1921. Koulupiirin asukkaat tarjosivat rakennustarpeet, urakoitsijan tehtäväksi jäi rakennuksen pystyttäminen. Kaikki koulupiirin asukkaat eivät kuitenkaan suorittaneet heille määrättyä työosuutta ja niinpä koulun johtokunta uhkasi periä ne rahana ulosoton kautta. Koulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Irene Maria Sulka. 

Partalan kansakoulu vuonna 1956.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Avioliitto ulkomaan kansalaisen kanssa johti Suomen kansalaisuuden menettämiseen

Lappeenranta 11.9.1913

Lueskellessani sanomalehti Lappeenrannan vuoden 1913 vuosikertaa törmäsin oheiseen uutiseen, joka kuuluu siis näin:

Avioliiton takia ulkomaalaiseksi joutunut opettajatar.Jaakkiman pitäjän Ihalan kansakoulunopettajatar Hanna Tahvanainen on kansakoulujen tarkastaja Thure Saarniolta anonut virkavahvistuskirjaa.. Sitä ei ole voitu hänelle antaa sen takia, että hän äskettäin on mennyt naimisiin Tanskan alamaisen, meijeristi Christensenin kanssa ja siten tullut Tanskan alamaiseksi. Asia on alistettu kouluylihallituksen ratkaistavaksi.

 Eli siis VIELÄ vuonna 1913 aviomiehen kansalaisuus määritteli vaimon kansalaisuuden!!! Ja opettajan virkaa ei saanut, mikäli EI ollut Suomen kansalainen!
Miten tuossa opettaja Christensenin asiassa sitten kävi? Ilmeisen hyvin. Ensinnäkin uutisessa oli pieni virhe. Vastavihityn rouva Christensenin etunimi oli Anna Elvira eikä Hanna. Hän oli syntynyt 12.3.1888 seppämestari Johan Tahvanaisen perheeseen Sortavalassa. Elämäntyönsä hän teki kansakoulunopettajana, sotavuosiin saakka Lumivaaran Ihalassa ja sen jälkeen Pertunmaan Joutsjärvellä. Avioliittoon hänet vihittiin 22.7.1913 Jens Christian Christensenin kanssa, joka silloin toimi meijeristinä Ihalassa ja sodan jälkeen osuuspankin sivukonttorin hoitajana Pertumaan Joutsjärvellä. Anna Elvira kuoli Pertunmaalla 10.8.1949, Jens Christian 13.4.1956 niinikään Pertumaalla.

Ps. Anna Elvira oli sukulaiseni, hääkuvakin löytyy....                                                                                                                                                                                     

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Kansakoulut Lauritsalaan (1911) ja Luukkaalle (1913)

Lauritsalan kansakoulun rakennuspiirustukset

Vuonna 1890 käynnistyi tapahtumavyöry, joka johti kahden merkittävän teollisuuslaitoksen syntymiseen Lauritsalaan. Mäntsälän sijainnut Kaukaan rullatehdas laajensi tuotantonsa Lauritsalaan. Yhtiö osti 268 hehtaarin Parkkarilan tilan marraskuussa 1890 eversti Emil von Haartmanilta.  Samaan aikaan norjalaiset veljekset James ja Thomas Salvesén ostivat kolmisen kilometriä Parkkarilasta itään sijainneen Varkaansaaren tilan. Varkaansaari oli tuolloin Viipuriin kuljetettavien puutavaroiden lastauspaikka. Seuraavana vuonna siellä aloitti toimintansa kaksikehäinen saha. Vuonna 1906 tapahtuneen palon jälkeen se suurennettiin kahdeksankehäiseksi ja saha oli maamme kuudenneksi suurin. Vuonna 1910 sahalla työskenteli runsaat kaksisataa työntekijää. Parkkarilaan rakennettiin rullatehdas vuosina 1892. Rullatehtaan viereen nousi vuonna 1896 sulfiittiselluloosatehdas, jota täydensi vuonna 1898 yksikehäinen höyrysaha. Tuotanto laajeni vuodesta toiseen, samoin tehtaan henkilökunnan määrä. Se kohosi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä reilusti yli tuhannen. Tehtaitten ympärille muodostui nopeasti teollisuustaajama, josta muodostettiin myöhemmin Lauritsalan kauppala. Kun kyseisen kauppalan alueella oli asunut vuonna 1890 noin 500 asukasta, oli asukasmäärä vuonna 1910 jo 3500. Myös tähän tehdastaajamaan kaivattiin kipeästi kansakoulua.

Lauritsalan kansakoulu valmistui syksyllä 1911

Lauritsalan kansakoulun perustamishanke oli esillä 14.3.1903 pidetyssä kuntakokouksessa. Tällöin Lauritsalan sahan työväestö anomus (päivätty 2.2.1903), jossa pyydettiin Hartikkalan, Lauritsalan, Luukkaan y.m. kylistä muodostettavaksi uusi koulupiiri. Alueella asui noin sata kouluikäistä lasta, joista yli puolet ei saanut kouluopetusta. Anomusta sekä kannatettiin että vastustettiin, jolloin kokous ratkaisi asian äänestyksellä. Hankkeen vastustaja esittivät, että siitä pyydetään Mustolan koulupiirin kokouksen lausunto. Tämä ehdotus voitti ja sille tielle jäi kouluhanke useiksi vuosiksi. Marraskuun 21 päivänä 1909 pidettiin Lauritsalan sahalla kokous, jossa päätettiin uudelleen ryhtyä kouluhanketta ajamaan. Nyt myös sahan isännistö lupasi sille tukensa. Helmikuun 26 päivänä 1910 valtuusto käsitteli koneenhoitaja Matti Sieväsen jättämää ja 88 paikkakuntalaisen allekirjoittama anomusta kansakoulun perustamiseksi Lauritsalaan. Valtuusto teki yksimielisesti myönteisen päätöksen koulupiirin perustamisesta. Koulun rakentamispäätöstä odotettiin, kunnes saatiin Aktiebolaget T. & J. Salvesenin lupaus tontin että rakennushirsien lahjoittamisesta. Lopullinen päätös Lauritsalan kansakoulun rakentamisesta tehtiin Lappeen kunnanvaltuustossa 30.4.1910.

Lauritsalan kansakoulurakennus 1950-luvulla.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Koulu valmistui syksyllä 1911 arkkitehti Y. Sadeniemen ”maalaiskansakoulujen rakennuspiirustus n:o 13”-mallin mukaan. Se rakennettiin kahden yläkansakoulun opettajan kouluksi, mutta suuren oppilastulvan vuoksi oli siihen pakko jo ensimmäisenä syksynä ottaa kolme opettajaa. Kouluun ilmoittautui 17.8.1911 jo 138 oppilasta ja lukuvuoden aikana oppilasmäärä kasvoi 149:än. Koulussa vallitsi heti alusta alkaen mahdoton tilanahtaus. Niinpä 22.10.1911 pidetty koulupiirin kokous anoi Lappeen kunnanvaltuustolta uuden koulupiirin perustamista Luukkaan ja Hartikkalan kyliin. Tämä toteutuikin syksyllä 1913.  Vuonna 1914 Lauritsalan koulussa aloitti Lappeen kunnan ensimmäinen alakansakoulu. Ensimmäisiksi yläkansakoulun opettajiksi valittiin Elias Kekki Antreasta, Elna Räsänen Kuopiosta ja Annikki Kaksonen. Alakansakoulun ensimmäisenä opettajana toimi Helmi Hallberg.

Luukkaan kansakoulu kuvattuna 1960-luvun alussa, ennen purkamistaan.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Lauritsalan kansakouluun ilmoittautui syksyllä 1911 yhteensä 160 oppilasta. Piirin kouluikäisten lasten lukumäärä oli kuitenkin jo 196. Näille kaikille ei koulussa ollut yksinkertaisesti tilaa. Niinpä koulupiirin asukkaiden 12.10.1911 pitämässä kokouksessa esitettiin Lappeen kunnanvaltuustolle, että Luukkaan ja Hartikkalan kylistä muodostettaisiin oma Luukkaan koulupiiri. Tälle olisi rakennettava koulutalo Luukkaan kylässä olevalle kirkkoherran virkatalon maalle. Vuoden 1911 joulukuun kokouksessa kunnanvaltuusto nimitti toimikunnan selvittämään koulun tonttiasiaa. Seurakunta näytti vihreää valoa, ja helmikuun 15 päivänä 1913 päätti Lappeen kunnanvaltuusto, että Lappeen pitäjän Luukkaan ja Hakalin/ Hartikkalan kylät erotetaan Lauritsalan koulupiiristä ja näitä kyliä varten rakennetaan Lappeen pappilan virkatalon maalle kahden opettajan koulu, jonka tulee olla valmiina 1 p:nä elokuuta 1913. Luukkaan koulu päätettiin rakentaa samoin (Y. Sadeniemen) piirustuksin kuin Lauritsalan koulukin. Johtokunta, joka oli samalla rakennustoimikunta, päätti kerätä tarvittavat rakennushirret koulupiirin veroa maksavilta henkilöiltä. Kun rakennuspaikalle tuotuja hirsiä ryhdyttiin tarkastamaan, ilmeni, että luvattoman monen hirsimitta poikkesi alakanttiin johtokunnan määräämästä mitasta. Rakennusurakka annettiin rakennusmestari Kalle Niemiselle 24 720 markan hinnasta.

Luukkaan vanhan kansakoulurakennuksen takaa siintävät 1960-luvun alussa
Lauritsalan yhteiskoulun rakennukset.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Työt valmistuivatkin aikanaan, niin että koulu pääsi alkamaan toimintansa elokuussa 1913. Koulun opettajien virat julistettiin hakuun jo toukokuussa 1913. Koulun johtajalle luvattiin palkkaa 400 markkaa vuodessa. Lisäksi hänelle tuli luontaisetuna puoli hehtaaria viljelysmaata, vapaa asunto ja polttopuut. Oppilailta kerättiin yhden markan vuosimaksu, josta puolet annettiin lisäpalkkana koulun johtajalle. Ensimmäisiksi opettajiksi valittiin 33 hakijan joukosta Jalmari Saarinen ja Edith Kettunen. Ensimmäisinä kouluvuosina oli johtokunnalla suuri työ saada varat riittämään koulun kaluston ja opetusvälineiden hankkimiseen. Kunnalta saadut määrärahat ja koulupiirin asukkailta kerätty piirivero eivät yksinkertaisesti riittäneet. Niinpä koulun johtokunnan puheenjohtaja lainasi tiukan paikan tullen omia varojaan laskujen maksamiseen. Koulun puuhahenkilöinä ja eteenpäinviejinä toimivat maanviljelijä P.F.Luukas, liikemies A. J. Huttunen, työmiehet Juho Varis, Taavetti Kapiainen, Elias Tersa ja E. A. Seppänen. Ensimmäisenä toimintavuonna koulussa oli 82 oppilasta. Pian oppilasluku ylitti sadan. Vuonna 1916 oli pakko karsia tilanpuutteen vuoksi oppilaiden määrää. Ensimmäisen karsinnan kohteeksi joutuivat muista koulupiireistä saapuneet oppilaat ja koulussa huonosti menestyneet. Kun kouluun ilmoittautui vuonna 1920 jo 124 oppilasta, perustettiin kolmas opettajan virka.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Vuoden 1898 kansakoulujen piirijakoasetus avaa portit koulujen rakentamiselle

Simolan kansakoulu valmistui syksyllä 1903

Toukokuun 24 päivänä 1898 annettiin valtiopäivien hyväksymä asetus, jota voidaan pitää ensimmäisenä kouluvelvollisuuslakina. Lain mukaan maalaiskunnat olivat velvollisia jakamaan alueensa koulupiireihin. Piirijakoa suunniteltaessa oli otettava huomioon kunnan maantieteelliset, asutus- ja kieliolot. Siinä oli huolehdittava, ettei matka kodista kouluun saanut olla viittä kilometriä pitempi. Poikkeuksen tästä muodostivat harvaan asutut alueet. Kaksikielisissä kunnissa tuli vähemmistökielen puhujille muodostaa yksi tai useampia koulupiirejä matkan pituusrajoista välittämättä. Jos jossakin piirissä, jossa ei vielä ole koulu, ilmoittautui 30 lasta kouluun, oli kunnan välittömästi perustettava uusi koulu. Jos johonkin kouluun tuli vähintään 50 oppilasta, oli piiri jaettava tai otettava kouluun apuopettaja. Kuntien koulupiirien jakoehdotuksen hyväksyi tai hylkäsi läänin kuvernööri. 

Pulsan kansakoulu valmistui elokuussa 1901.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Lappeella alkoi samoihin aikoihin innokkain kansakoulujen vastustus jo hiipua. Niinpä kuntakokous asetti 2.1.1899 yksimielisesti 14-miehisen piirijakovaliokunnan, johon valittiin myös kaksi aikaisemmin kiivaasti kansakoulujen perustamista vastustanutta talollista.  Piirijakovaliokunta ehdotti pitäjän jaettavaksi 13 kansakoulupiiriin. Ehdotus hyväksyttiin 15.7.1899 pidetyssä kuntakokouksessa sillä lisäyksellä, että piirien lukumäärää lisättiin yhdellä. Lappeelle muodostettiin näin seuraavat kansakoulupiirit: Haapajärvi, Hanhijärvi, Kasukkala, Kansola, Kaukas, Korkea-aho, Kärkelä, Mustola, Pulsa, Purala, Simola, Sipari, Taikinamäki ja Vainikkala. Kuvernööri vahvisti piirijaon sellaisenaan. Kansakoulut järjestettiin koulupiirin kouluiksi, joiden rakentamista ja ylläpitämistä varten kunta avustaisi. Kansakoulujen perustamista ja ylläpitämistä varten päätettiin laatia erityinen ohjesääntö. Sen laatiminen jätettiin aikaisemmin asetetun piirijakotoimikunnan huoleksi. Valiokunnan tekemä ehdotus hyväksyttiin pääosin 27.12.1899 pidetyssä kuntakokouksessa.  Ohjesäännön mukaan jokainen piiri sai rakennusapua kunnalta 6000 markkaa ja 600 markan suuruisen kannatusavun vuodessa. Mikäli koulussa oli useampia opettajia, maksettiin lisäavustusta jokaiselta seuraavalta opettajalta 500 markkaa vuodessa. 

Kansakoulupiirien oli velvollisuus tuoda maksutta rakennettavalle koululle hirret ja kivijalan kivet, samoin vuosittain polttopuut sekä koululle että opettajalle. Kansakoulujen rakentamista varten kunta otti valtiolta 50 000 markan suuruisen kuoletuslainan. Lisäksi siirrettiin useana vuonna viinaverorahoja uusien kansakoulujen rakennuskassaan. Näillä toimenpiteillä mahdollistettiin uusien kansakoulujen rakentaminen. Huhtikuun 14 päivänä 1900 päätettiin kahden seuraavan vuoden aikana rakentaa Haapajärven, Hanhijärven, Kären ja Pulsan kansakoulut. Kun kunnan takaama 6000 markan avustus ei joihinkin kansakoulurakennuksiin riittänyt, joutui kunta myöhemmin myöntämään näille piireille vielä ylimääräistä avustusta.

Vainikkalan kansakoulun julkisivupiirustus

Heti piirijaon valmistuttua ryhtyivät jo vuosia aikaisemmin koulua puuhanneet haapajärveläiset taas innokkaasti toimeen. Koulun perustavassa kokouksessa totesi talollinen Elias Meuronen: Jos kerran koulua ruvetaan hommaamaan, on se pantava alulle heti. Jo marraskuun kuntakokouksessa 1899 pyysivät haapajärveläiset varoja koulun rakentamiseen. Kunta päätti antaa 1000 markkaa etukäteen samalla varoittaen, etteivät missään tapauksessa menettele toisin kuin kunnan ohjesäännössä kansakoulujen rakentamista varten säädetään. Kun Haapajärven kyläasutus muodostui nauhamaisen pitkänä, syntyi aluksi riitaa koulun sijainnista. Asia ratkaistiin mittaamalla matka kylän kummastakin päästä ja sijoittamalla koulu keskelle kylää Hansaaren kankaalle. Talollinen Gabriel Hytönen lahjoitti määräalan, kooltaan 60 x 40 metriä, viiden markan vuotuista vuokraa vastaan. Koulupiirin tilallisten piti tuoda koulun rakentamiseen tarvittavat hirret. Tilattomilta kerättiin rahallinen maksu. Talollinen Elias Kälviäinen, kauppias H. Leino ja opettaja Adam Lindh olivat koulun perustamisessa keskeisessä roolissa. Koulupiiriin kuuluivat Kauppi, Kauranen, Hytönen, Keskisaari, Sarkasukka, Hanska, Lutikka, Tapanainen, Torpa, Kälviäinen, Jussila, Lyijynen, Lehtimies, Hyväri, Lipiälä ja Tuuri. Alueella laskettiin asuvan 7 – 16-vuotiaita lapsia yhteensä 105. Haapajärven kansakoulussa, johon ensimmäisenä kouluvuonna tuli 45 oppilasta, koulutyö alkoi 20.11.1901. Ensimmäisen opettajana toimi Amanda Maria Korhonen. 

Toinen Vainikkalan kansakoulun julkisivupiirustus

Lappeen länsilaidalla, Kärenkylän, Nyrhilän ja Rovon seudulla oli kansakoulun perustaminen vireillä jo ennen 1898 piirijakoasetusta. Helmi - maaliskuun vaihteessa vuonna 1896 pidettiin Kären kylässä kokous aikomuksena perustaa sinne kansakoulu. Kokouksen avasi Rutolan sahan työjohtaja Falck ja sen puheenjohtajana toimi toimittaja O. I. Helander Lappeenrannasta. Paikalla oli noin 50 talollista. Heistä 21 vastusti koulun perustamista, 20 kannatti. Olipa paikalla joitakin, jotka halusivat jopa lopettaa kunnan ainoan kansakoulunkin Taikinamäellä. Kokous valitsi kuitenkin viisimiehisen toimikunnan, jonka tehtäväksi annettiin esityksen tekeminen koulun perustamiseksi.  Sen työstä ei tullut kuitenkaan mitään. Vasta vuonna 1899 hyväksytty kansakoulujen piirijako laittoi rattaat pyörimään. Helmikuun 11. päivänä pidettiin Kären kansakoulupiirin perustava kokous herastuomari Juhana Kären talossa. Talon isäntä Juhana Kärki lupasi yhdessä veljensä Antti Kären kanssa lahjoittaa kansakoululle sopivan maapalan. Kansakoulun johtokuntaan valittiin Juhana Kären lisäksi talollinen Antti Räätäri, opettaja J. Pusa sekä talolliset Elias Haimi, Antti Olkkonen, Heikki Kuokkanen, Pietari Tilsala ja Antti Varis. Kokouksesta kertoneessa lehtiuutisessa todettiin optimistisesti: Näin on siis nyt ikäänkuin kulmakivet laskettu tälle rakennukselle. 

Ilmoitus Vainikkalan kansakoulun vihkiäisistä.
Itä-Suomen Sanomat 23.8.1906

Koulun rakentaminen kohtasi kuitenkin vielä hankaluuksia. Rovon kyläläisten ja varsinkin Rutolan sahan omistajan Gutzeit OY:n puolelta esiintyi vaatimuksia koulun suurentamiseksi ja lisäksi toivottiin sen rakentamista lähemmäs Rutolaa. Gutzeit OY tarjosi siinä tapauksessa koululle ilmaisen tontin, rakennuslautoja ja polttopuut. Lappeen kuntakokouksessa joulukuussa 1900 oli koulun paikan vaihtaminen esillä. Se kuitenkin hylättiin, koska sovitulle koulupaikalle oli jo rakennettu kivijalka, vedetty rakennustarpeita ja tehty rakennuksen muusta töistä jo urakkasopimukset. Samalla päätettiin, että piiri rakentaa yhdessä Kären koulun, ja jos se sitten katsotaan liian pieneksi, niin suurentakoon piiri Kären koulun taikka rakentakoon yhdessä uuden koulun Rovolle tai johonkin muuhun sopivaan paikkaan.

Kansakoulurakennuksen piirustukset laati talollinen Antti Räätäri, joka oli yhdessä opettaja J. Pusan sekä herastuomari J. Kären kanssa koulun pontevimpia ajajia. Rakennusurakan huusi itselleen puutyöntekijä Paavo Turkkila Lappeelta 1462 markan hinnasta. Ikkunat ja ovet otti tehtäväkseen talollinen Antti Räätäri 620 markan maksusta ja ulkohuoneitten teon talollinen Antti Olkkonen 250 markan hinnasta. Koulu oli tarkoitus rakentaa naisopettajan kouluksi, mutta päätös muutettiin. Koulusta tuli miesopettajajohtoinen. Ensimmäisinä koulun opettajina toimivat Lauri Backman. (1901 - 1902) ja Bruuno Hako. Uuden koulurakennuksen vihkiäisiä vietettiin 25.8.1901 ja koulutyö aloitettiin seuraavana päivänä. Rutolaan valmistui oma kansakoulu kesällä 1908. Koulun perusti Gutzeit OY ja sen vihkiäisjuhlaa vietettiin 27.9.1908. Kuukauden kuluttua koulun perustamisesta Lappeen kunta katsoi kuntakokouksessaan 22.8.1908 kyseisen kansakoulun perustamisen kylään tarpeelliseksi.  Lappeen kunta osti yhtiöltä rakennuksen tontteineen sekä puoli hehtaaria maata 9 000 markan kauppahinnasta. Rovon koulupiiri erotettiin omaksi koulupiirikseen 28.5.1910. Siihen kuuluivat Rovon  sahan alue, Rutolan, Tapavainolan ja Montolan kylät. Vuoden 1911 kansakoulumatrikkeli kertoo Kären koulun sisältävän yhden luokkahuoneen, veisto/voimistelusalin, ulkohuoneet sekä kolme asuinhuonetta (61 neliömetriä). Koulutilaan (Kärki N:o 1244) sisältyi peltoa 0,6 hehtaaria, opettajan palkka ei päätä huimannut se oli VAIN 300 markkaa. Koulussa oli vuonna 1910 oppilaita 43.

Kasukkalan kansakoulun julkisivupiirustukset

Kun kuntakokous oli hyväksynyt kansakoulupiirijaon, käynnistyivät koulupuuhat Pulsan seudullakin. Pulsan kouluhanke oli ollut ensimmäisen kerran esillä kyläkokouksessa tammikuussa 1899. Tällöin katsottiin koulupiiriin kuuluvan Anolan, Maajärven, Sirkjärven, Vilkjärven, Seppälän, Tanin ja Toivarilan kylät. Koulun paikaksi ajateltiin Pulsan aseman seutua. Sieltä löytyikin sopiva maa-alue, joka ostettiin ratamestari Jansonin tyttäreltä Berta Melleriltä tammikuussa 1900. Myöhemmin aluetta vaihdettiin Kymiyhtiön kanssa. Ensimmäinen kansakoulun johtokunta valittiin joulukuussa 1899 piirikokouksessa. Sen jäseninä olivat ratamestari Aleksander Höglund, talolliset Wilhelm Tani, Jaakko Punkkinen, Antti Rasa ja Simo Anonen. Koulun rakentamisen arvioitiin maksavan 8000 markkaa. Talolliset vedättivät hirret ja kivet koulun rakennuspaikalle, tilattomat osallistuivat hankkeeseen rahallisesti. Rakentamista valvoi ratamestari Höglund. Urakkahuutokauppa pidettiin 17.12.1900 Jaakko Punkkisen talossa. Työurakkaa tarjottiin siitä vähimmän korvauksen vaativalle. Urakoitsijalta vaadittiin takaus. Työ, jossa olivat valmistuneet koulutalo ja osa liiteristä, otettiin vastaan ja tarkastettiin elokuun seitsemäs päivä 1901. Sauna ja navetta valmistuivat myöhemmin. Pulsan kansakoulun vihkiäisjuhlaa vietettiin sunnuntaina 25 päivä elokuuta 1901. Seuraavana päivänä alkoi koulutoiminta, nimittäin ns. pienten lasten koulu. Varsinainen kansakoulu aloitti toimintansa 1.10.1901, jolloin kouluun saapui 34 oppilasta. Suomen Senaatin Kirkollisasiain Toimituskunta myönsi Pulsan kansakoulupiirille valtionavun opettajan ja tyttöjen käsityön opettajattaren palkkaamista varten joulukuun 14. päivä 1901. Koulu perustettiin miesEnsimmäisenä opettajana oli Ilo Tuomas Vaara. Koulun esimiehenä oli alusta alkaen sen innokas puuhamies Vilhelm Tani aina kuolemaansa (1927) saakka.

Simolan kansakouluhankkeesta löytyy ensimmäinen maininta jo vuodelta 1897. Lappeenrannan Uutisissa nimittäin kirjoitettiin 26.1.1897: Jos kerran joskus Lappeella yksikään kansakoulu perustetaan, niin Simolaan pitää myöskin saada semmoinen laitos. Kun kerran kylässä on kapakka, totta kai kouluakin tarvitaan. Artikkelin kapakalla tarkoitettiin asemalla ollutta ravintolaa, jossa tarjoiltiin myös väkijuomia. Kyseisellä Simolan asemalla pidettiin 17.9.1899 kokous, jossa neuvoteltiin tuloksetta kansakoulun perustamisesta. Innokkaan koulun puuhaajan kauppias Aksel J. Enckellin aloitteesta saatiin uusi kokous koolle herrastuomari Mikko Monosen taloon 18.11.1900. Kokouksessa Mikko Mononen tarjoutui lahjoittamaan kaksi hehtaaria maata koulun tontiksi puolentoista kilometrin päästä asemalta. Kokousväki piti lahjoitettua paikkaa sopivana ja päätti aloittaa koulun rakentamisen. Ratamestari Fredrik Wallenius laati koulua varten piirustukset. Ne hyväksyessään kuntakokous määräsi kuitenkin rakennusta lyhennettäväksi kahdella metrillä ja kavennettavaksi 1,5 metrillä. Kunta varasi hanketta varten valtiolta otetun 2000 markan lainan. Koulupiiriin kuuluvat perheet velvoitettiin tuomaan rakennuspuita hankkeeseen. Puumäärä oli sidottu veroäyrimäärään. Ne, joilla ei ollut metsää, osallistuivat rakennuskustannuksiin rahallisesti.

Uutinen Haapajärven kansakoulun
vihkiäisistä.

Koulun rakentamista viivästyttivät ajalle tyypilliset riidat koulun paikasta. Haikalan, Melkkolan ja Suomalaisen kylien asukkaat vaativat koulun rakennuspaikan siirtämistä heidän kyliään lähemmäksi. Tätä vastustivat Kälvelän ja Rikkilän kylien asukkaat. Lisäksi Simolan aseman virkamiehet tulivat siihen tulokseen, etteivät heidän lapsensa juurikaan tätä kansakoulua käytä, vaan hakeutuvat yksityisiin oppilaitoksiin. Niinpä heidän mielestään virkamiesperheiden ei ole pakko osallistua koulun rakentamiskustannuksiin. Asemapäällikkö Wigren valitti kaikkien virkamiesten puolesta rakentamiskustannuksiin osallistumisesta kuntakokoukselle. Se hylkäsi valituksen kuten myöhemmin myös läänin kuvernööri. Rautatieläisten lapset kävivätkin sitten ahkerasti koulua. Simolan kansakoulun oppilaista noin kolmannes tuli rautatieläisperheistä. Monien vaiheiden jälkeen koulu valmistui syksyllä 1903. Sen vihkiäisiä vietettiin 27.9.1903 ja ensimmäiset oppilaat otettiin vastaan 30.9. Vuosina 1903 - 1907 koulussa oli vain yksi opettaja, joista ensimmäisen tehtävää hoiti Maria Lipponen.

Neljäs huhtikuun 14 p:nä 1900 rakennettavaksi päätetyistä kouluista oli Hanhijärven koulu. Hanke joutui kuitenkin pian erimielisyyksien takia vaikeuksiin. Alussa syntyi koulupiirin asukkaiden kesken erimielisyyttä koulun paikasta. Lisäksi Vihtolan ja Tukialan kyläläiset halisivat vaikeiden koulumatkojen vuoksi siirtyä joko Puralan tai Taikinamäen piiriin. Kuntakokous valitsi komitean asiaa tutkimaan. Komitea puolsi Vihtolan ja Tukialan kylien siirtoa Puralan piiriin. Lisäksi se ehdotti, että Hanhijärven piirin jäljelle jäävästä osasta sekä Sinkkolasta, Armilasta, Kourulanmäestä ja Tirilän kylän eteläosasta muodostettaisiin uusi piiri, jonka koulu rakennettaisiin Myllymäelle, Juvakan talojen lähelle. Kuntakokouksessa 22 p:nä huhtik. 1902 komitean ehdotus hyväksyttiin, mutta valitusten vuoksi se jäi pitkiksi ajoiksi toteuttamatta. Samaan aikaan Taikinamäen koulua vaivasi suuri tilanahtaus. Lappeenrannan kupeessa olevien esikaupunkialueiden ja lähikylien väkiluku kasvoi koko ajan. Taikinamäen kansakoulussa oli viisi opettajaa, mutta vain kolme luokkahuonetta. Koulua olikin jo pakko käydä kahdessa vuorossa. Niinpä koulun johtokunta esitti piiriin toista kansakoulua Juvakan Myllymäelle. Sinne oli tarkoitus tulla myös Hanhijärven koulupiirin lapsien.

Uutinen Korkea-ahon kansakoulun
vihkiäisistä. Lappeenranta 110/ 28.9.1909

Kuten niin usein, alkoi tämän jälkeen kiivas taistelu siitä, miten koulupiiri jaetaan ja missä koulu tulisi sijaitsemaan. Taistelua käytiin lähinnä siitä, tulisiko koulu sijaita Viipuriin vievän maantien varressa Myllymäellä vai Hanhijärven tienoilla. Tarkoituksena olisi ollut silloin liittää myös aikaisemmin muodostettu Hanhijärven koulupiiri uuteen Juvakan piiriin. Tyytymättömät valittivat tehdyistä päätöksistä kaikkiin oikeusasteisiin. Taistelun tuoksinnassa mittailtiin matkoja aiotuille koulupaikoille ja kutsuttiin maanmittareita, lääkäreitä, kansakouluntarkastajia ja kouluhallituksen edustajia selvittämään tilannetta. Lopulta koulu päätettiin rakentaa Myllymäelle ja sen piiriin tulivat kuulumaan Kourulanmäen ja Armilan kylien ne osat, jotka jäivät Kaukaalle vievän pistoradan eteläpuolelle sekä Hanhijärven, Karkkolan ja Sinkkolan kylät sekä osia Tirilän ja Puralan kylistä. Näin syntynyt Juvakan kansakoulu oli järjestyksessä kymmenes Lappeen kunnan alueelle perustettu kansakoulu.

Uuden koulun rakentamiseen toteutusta ajamaan valittiin rakennustoimikunta, johon kuuluivat maanviljelijä Lauri Nevalainen Karkkolasta, johtaja Isak Ketonen, maanviljelijä Juho Helkala sekä opettaja Teodor Jekkonen Armilasta sekä Kaarlo Mäkelä Ihalaisista. Rakennustöitä valvomaan palkattiin 400 markan korvauksella Lappeenrannan silloinen rakennusmestari E. J. Jaakkola. Toukokuun puolivälissä oli rakennushanke edennyt niin pitkälle, että Lappeen kunnanvaltuusto teki lopullisen päätöksen koulurakennuksen rahoituksen ja piirustusten hyväksymisestä. Tämän jälkeen julistettiin koulurakennuksen kivijaloista, kellarista ja ulkohuoneista urakkakilpailu. Edellä mainitut rakennukset ja kivijalat valmistuivat syksyllä 1905. Kevättalvella 1906 julistettiin urakkakilpailu kolmeopettajaisen koulurakennuksen loppuunsaattamisesta. Kunnan vastuulle jäi rakennustarpeiden toimittaminen. Ne kerättiin koulupiirin asukkailta. Urakkaan kuului myös irtaimisto kuten esimerkiksi pulpetit. Rakennukset valmistuivat nopeasti, niin että niissä voitiin aloittaa koulutyö syksyllä 1906. Hieman myöhemmin rakennettiin vielä käsityöhuone / saunarakennus sekä kolmiosainen kellari. Koulun nimeksi valittiin sijainnin perusteella Juvakan kansakoulu, koska toinen vaihtoehto, Myllymäen kansakoulu, oli jo käytössä toisaalla Suomessa.

Juvakan kansakoulu valmistui vuonna 1906.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Juvakan kansakoulun johtokuntana toimi aluksi Taikinamäen koulun johtokunta. Tämä todettiin kuitenkin käytännössä hankalaksi. Niinpä koululle valittiin oma johtokunta, johon kuuluivat aluksi puheenjohtajana pastori Uno Norström ja myöhemmin pastori K.G. Forsblom, puutyömies Juhana Saarinen ja herastuomari Juhana Juvakka. Vuonna 1906 kouluun perustettiin yksi miesopettajan ja kaksi naisopettajan virkaa. Miesopettajaksi valittiin Teodor Jekkonen ja naisopettajiksi Elsa Tavila ja Hilja Lehtokoski.

Vainikkalan kansakoulun perustamisajatus heräsi myös varhain. Opettaja Adam Lindhin aloitteesta pidettiin piirissä helmikuun 11 päivänä 1900 kokous, jossa valittiin toimikunta kansakouluasiaa ajamaan. Se anoi kuntakokoukselta avustusta Vainikkalan kansakoulun rakentamista varten. Kun koulupiirille ei oltu valittu johtokuntaa eikä tehty tarpeellisia alkuvalmistuksia, hylkäsi kuntakokous anomuksen. Lokakuun lopulla vuonna 1905 pidetyssä piirikokouksessa nytkähti kouluhanke vauhtiin. Kauppias Armas Vatanen anoi kuntakokoukselta, että Vainikkalan kansakoulu voisi aloitta toimintansa jo syksyllä 1906. Samassa tilaisuudessa esitettiin piirustukset hyväksyttäviksi ja anottiin rakennusavustusta. Piirustukset hyväksyttiin ja rakennusapua luvattiin. Koulun kivitöistä ja rakennuksen pystytyksestä järjestettiin urakkahuutokaupat. Piirin talolliset velvoitettiin tuomaan suoria, terveitä hirsiä  pituudeltaa 7 – 8 metriä ja paksuudeltaan 15 – 20 senttimetriä. Tuotavien hirsien määrä oli sidoksissa kunkin talollisen äyrimäärään.  Sen jälkeen saatiin rakennustyöt alkuun ja koulun vihkiäisiä vietettiin 26.8.1906. Koulutyö vastavalmistuneessa rakennuksessa käynnistyi seuraavana päivänä. Koulu toimi aluksi yhden opettajan kouluna muuttuen vuonna 1911 kahden opettajan kouluksi. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin 18 hakijan joukosta Pekka Kanerva Salmista.    

Korkea-ahon piirissä kansakoulun perustaminen kohtasi useissa piirikokouksissa voimakasta vastustusta. Toimeen tartuttiin vasta vuonna 1908. Innokkaan kansakoulujen ystävän, kauppias A.J. Enckellin toimiessa puheenjohtajana saatiin piirikokouksessa 23.11.1908 lopulta myönteinen päätös aikaan. Koulun paikaksi tuli äänestyksen jälkeen maanviljelijä Pietari Teiton omistama Pyhämäki-niminen paikka, joka Enckelliin suorittamien mittausten mukaan sijaitsi jokseenkin keskellä koulupiiriä. Koulun aktiivisimpia puuhaajia olivat Enckellin ohella edellä mainittu maanviljeliä Pietari Teitto sekä maanviljelijä Kaarlo Nopanen. Maaliskuussa 1909 pidettiin koulurakennuksen urakkahuutokauppa, jossa alimman tarjouksen – 2215 markkaa - rakennuksen ”hakkauksesta ja kattamisesta” teki Jooseppi Jäkkö Hanhijärveltä. Ikkunoista ja ovista urakan sai puuseppä A. Makkonen Lappeenrannasta 1190 markalla. Koulu valmistui määräaikana, sen vihkimisjuhlaa vietettiin 26.9.1909 ja toiminta alkoi syyskuun 27 päivänä. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Juho Pekka Ruuska. Toinen opettaja saatiin kouluun jo seuraavana vuonna.

Rikkilän kansakoulu valmistui vuonna 1911.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Rikkilän kansakoulun alkuvaiheet ovat tuolle ajalle hyvin tyypilliset. Tarvittiin valveutuneita kyläläisiä, jotka olivat paitsi aloitteellisia, myös valmiita taloudellisesti tukemaan kansakouluhanketta. Aikakauden sanomalehtiuutiset kertovat varsinkin talollisen Elias Rikkisen olleen asiassa aloitteellinen. Rikkilän kyläseudun valveutuneet miehet saivat Simolan kansakoulupiirin piirikokouksen ehdottamaan valtuustolle, että piirin alueelle rakennettaisiin toinen kansakoulu. Perusteluna oli se, että Simolan koulu oli aivan täynnä oppilaita. Toisena perusteluna oli pitkä koulumatka Simolan koululle. Asian käsiteltiin valtuustossa 26.3.1910, jolloin  puheenjohtaja A.J. Enckell ja talollinen J. Räihä valtuutettiin selvittämään koulutarvetta. Heidän tekemänsä ehdotuksen mukaisesti päätti valtuusto 25.6.1910 avata vielä samana syksynä vuokrahuoneissa kansakoulun. Vuonna 1898 laaditussa kunnan koulupiirijaossa Rikkilää ei oltu vielä mainittu omana koulupiirinään. Virallisesti omaksi koulupiirikseen se tuli vasta vuonna 1912, siis koulun ollessa jo toiminnassa kolmatta vuotta ja valmiiksi rakennettuna. Koululle myi 1,6 hehtaarin tontin Herstenin tilan silloinen isäntä Jooseppi Lyijynen. Kauppaa voidaan pitää lahjoituksena, sillä kunta maksoi tontista vain vaivaiset 2 markkaa. Koulu pystytettiin Helsinki - Pietari-radan radan varressa olevalle mäelle ja se tontti nimettiin Valistusmäeksi. Koulurakennus koostui kahdesta eteisestä, kahdesta luokkahuoneesta, keittolasta ja aika kookkaasta opettajan asunnosta. Ulkorakennukseen sijoitettiin kaikki siihen aikaan tarvitut lisätilat. Koulun vihkiäisiä vietettiin 10.9.1911. Uudessa kansakoulussa aloitti opiskelun yhteensä 37 oppilasta. Heistä poikia oli 22 ja tyttöjä15.  Ensimmäisenä opettajana koulussa oli Hilja Laurinmäki, joka toimi tehtävässä vuodet 1910 - 1916.

Kasukkalan koulupiirin asukkaat joutuivat
monella tavalla osallistumaan kansakoulun
rakentamiseen. Lappeenranta 36/28.3.1912

Kasukkalan kansakoulupiiri muodostettiin heinäkuussa 1898 pidetyssä kuntakokouksessa, jossa hyväksyttiin kunnan jakaminen koulupiireihin. Kasukkalan koulupiiristä tuli pinta-alaltaan suuri. Sen reunamilla olevista kylistä tuli matkaa koululle jopa kymmenen kilometriä. Kouluikäisiä oppilaita laskettiin piirissä olleen yhteensä 135. Piirijakopäätöksen jälkeen Kasukkalan kansakoulun perustaminen vietti hiljaiseloa vuoteen 1906. Nimittäin vasta 22.12.1906 pidetyssä valtuuston kokouksessa oli Kasukkalan koulu keskustelunaiheena. Pöytäkirjamerkinnät kertovat erimielisyydestä koulun sijaintipaikasta. Koulupaikkaratkaisuun vaikutti se, että merkittävä osa koulupiirin alueesta oli liitetty vasta perustettuun Nuijamaan kuntaan. Osa koulupiirin asukkaista halusi koulun Jeremias Taalikan maalle Taalikkalan kylään, osa Antti Kivistön maalle Kasukkalaan. Kunnanvaltuuston asettama valiokunta ja kouluviranomaiset tutkivat koulupaikkoja, mutta silti ei saavutettu yksimielisyyttä. Lopulta päätti valtuusto kokouksessaan 9.3.1907 koulun rakennettavaksi Kivistön maalle äänin 14 – 7. Päätöksestä valitettiin ensin Kuvernöörinvirastoon ja lopulta Senaattiin saakka. Virastot asettuivat kannanotoissaan Jeremias Taalikan maa-alueen kannalle, Senaatin päätös on päivätty 25.5.1910. Lappeen kunnanvaltuusto taipui nyt Senaatin päätökseen ja 26.11.1910 pöytäkirjaan kirjattiin: Kasukkalan piiriin Taalikan kyläosaan sopivalle paikalle perustetaan suomenkielinen kansakoulu tyttöjä ja poikia varten niin aikaiseen, että se voi lukuvuoden 1911 alussa alkaa toimensa. Uuden kansakoulun vihkiäisiä vietettiin 20.8.1911 ja seuraavana päivänä koulutyönsä aloitti 38 oppilasta Ensimmäisenä opettajana toimi Niilo Hemminki Visakanto vuosina 1911—1917.

Joensuu 26. - 27.10.2015

Eliel Saarisen suunnittelema, vuonna 1914 valmistunut Joensuun kaupungintalo

Sain tänään ja eilen mahdollisuuden vierailla lapsuuteni kotikaupungissa Joinsuussa. Kiertelin kuvaamassa kännykälläni lapsuuteni aikaisia rakennuksia ja varsinkin vanhoja komeita puutaloja, joita muutamia on säästynyt "edistyksen" armottomien rattaiden jauhannalta. Monet mielen sopukoista tulvahtaneet lämpimät muistot lämmittivät "vanhan luita" mittaillessani kolean ja tuulisen kaupungin katuja. Kävin myös upeassa Eliel Saarisen piirtämässä kaupungintalossa, jossa palvelu saa minulta täyden KYMPIN. Leppoisat ja avuliaat virkailijat lahjoittivat kainalooni kolme Joinsuuta esittelevää kirjaa.
Ja kaikki nuo sain rahatta ja hinnatta!
A vot harasoo!!!

Tässä vierailun kuvasatoa:

Entinen tyttölyseo, nykyinen Joensuun lyseon lukio

Arkkitehti Jalmari Peltosen suunnittelema Joensuun talouskoulun rakennus valmistui 1932

Arkkitehti Theodor Deckerin piirtämä Joensuun lyseon rakennus valmistui 1894

Taustalla näkyvässä Joensuun lyseon entisessä rakennuksessa toimii nykyisin Taidemuso Onni

Joensuun lyseon vuonna 1911 valmistuneessa liikuntasalissa toimii nykyisin Taidekeskus Ahjo

Kaupungintalon edessä olevassa puistossa seisoo vuonna 1923 pystytetty Pohjois-Karjalan
maakunnallinen vapaudenpatsas, jonka on suunnitellut kuvanveistäjä Yrjö Liipola.

Vesikioski

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Lappeelaisten taistelu kyläkoulujen perustamisesta

Siparin kansakoulu vuonna 1965.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Taikinamäelle vuonna 1878 rakennettu kansakoulu oli pitkälti toistakymmentä vuotta ainoa Lappeen kunnan kansakoulu. Ensimmäinen kylänseutu, jossa alettiin vaatia oman kansakoulun saamista oli pitäjän eteläosassa sijaitseva Haapajärvi. Vankilassa opettajana toimineella Adam Lindhillä oli kylässä oli maatila. Hän teki teki kuntakokouksessa vuonna 1888 ehdotuksen naisopettajan johtaman kansakoulun avaamisesta Haapajärvelle, mutta aloite hylättiin. Kun syksyllä 1890 Taikinamäen kansakouluun ilmoittautui jo 101 oppilasta, esitti koulun johtokunta kuntakokoukselle kolmannen opettajan palkkaamista. Sen sijaan haapajärveläiset vaativat jälleen omaa koulua itselleen, mutta turhaan. Tuloksettomaksi jäi haapajärveläisten vaatimus myös saman vuoden joulukuun kuntakokouksessa. Hylkäämisen perusteluna oli tällä kertaa se, ettei tiedetty, miten haapajärveläisten valitus Taikinamäen kolmannen opettajan viran perustamisesta tulisi päättymään. Kun maaliskuussa 1892 keskusteltiin Taikinamäen koulun korjaamisesta, nousi  Haapajärven kansakoulun perustaminen jälleen esille.  Nyt perustettiin komitea, jonka tehtäväksi tuli laatia ehdotus sekä Taikinamäen kansakoulun huoneiden korjaamisesta että kansakouluasioiden järjestämisestä kunnassa.  Komitean ehdotti sekä Taikinamäen kansakoulun korjaamista että kunnan jakamisesta Haapajärven, Kokkilan, Mustolan, Pahloisten ja Seppälän eli Pulsan koulupiireihin. Vain Taikinamäen koulun korjaaminen sai tällä kertaa kuntakokouksen siunauksen. 

 

Taikinamäen entinen kansakoulu

Uusien koulujen rakentaminen oli, tuloksetta, uudelleen esillä vuonna 1894, kun kuvernöörin uhkasakon pakottamana päätettiin rakentaa Taikinamäen kansakouluun kaksi lisäluokkaa. Koulun tilanahtaudesta kertoo hyvin uutinen, jonka mukaan sieltä lähetettiin 24 itkevää lasta kotiin kesken lukuvuoden.  Vajaa kaksi vuotta myöhemmin, 14.3.1896, oli kansakoulun perustaminen Haapajärvelle jälleen esillä kuntakokouksessa. Alustavasti oli kauppias H. Leinon kanssa tehty jo luokkahuoneista vuokrasopimuskin. Vaikka useat keskeiset kunnalliset vaikuttajat, mm. kirkkoherra Gustaf Nordström, kappalainen Karl Gustav Forsblom puolustivat koulun avaamista, kokouksen selvä enemmistö vastusti sitä. Koulun vastustajat vaativat, että ennen uusien koulujen perustamista oli perustettava toimikunta, joka päättäisi koulujen määrästä ja paikoista. Koulujen rakentamista ajaneet kuntalaiset esittivät nyt piirijakokomitean perustamista. Koulujen jarruttajat onnistuivat kuitenkin saamaan kuntalaisten suuren enemmistön vastustamaan tätäkin ehdotusta. 

Kaukaan vuonna 1950 valmistunut kansakoulu on järjestyksessä jo kolmas
koululle rakennettu rakennus. Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Vuoden 1896 aikana tapahtui kuitenkin Lappeen kunnan kouluasioissa merkittävä muutos. Kuntaan perustettiin yhteensä kolme uutta kansakoulua. Lisäksi kuntakokous hyväksyi 5.12.1896 pitämässään kokouksessa piirijakokomitean perustamisen. Komiteaan valittiin talolliset Heikki Leino, Mikko Sipari, Simo Anonen, Martti Pusa, August Suninen, Taavetti Ruokonen ja Ville Tani, kanttori Isak Kotonen, lautamies W. Ryösö, kauppias Villanen ja taloudenhoitaja Caleb Rasander. Kaikkien kolmen uuden kansakoulun perustamisen käynnistivät yksityiset tahot.  Kaukaan tehtaiden kansakoulun taloudellisesta pohjasta vastasi Aktiebolaget Kaukas Fabrik. Tehtaan työväki oli sen perustamisesta alkaen kaivannut omaa kansakoulua. Asiasta neuvoteltiin tehtaan isännistön ja työväen kesken, koska kunnalta ei apua ollut saatavissa. Aluksi suunniteltiin oman koulupiirin muodostamista. Koulupiiri olisi yhteisesti ylläpitänyt koulua. Lopulta kuitenkin tehtaan omistaja Hugo Standertskiöld päätti rakentaa ja ylläpitää koulun sekä palkata sille opettajat. Tosin koulu sai opettajan palkan suuruista valtionavustusta jo vuodesta 1897 alkaen. Samalla Standertskiöld pidätti itsellään oikeuden johtokunnan valintaan. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Tammisaaren opettajaseminaarista valmistunut tarmokas Aina Adele Simolin, joka oli tehtävässä aina vuoteen 1915 saakka. Koulu avattiin 19.10.1896 ja siihen ilmoittautui 46 oppilasta. Koulu toimi aluksi kaksikielisenä, sillä alkuvuosina oppilaista 5 – 7 oli ruotsinkielisiä. He saivat kaksi tuntia päivässä opetusta omalla äidinkielellään. Koulu muuttui kokonaan suomenkieliseksi vuonna 1910.

Talollinen Taavetti Muukkonen vuokrasi
1.65 hehtaarin tontin Mustolan kansakoulua varten

Syksyllä 1896 samoihin aikoihin, kun Kaukaan koulu avattiin, aloitti myös Mustolan kansakoulu. Tämäkin käynnistettiin yksityisillä varoilla. Kansakoulun perustamista ajoivat ponnekkaasti kanavainsinööri Oskar Schultz ja sahan isännöitsijä J. M. Åhman.  Kesäkuussa 1896 järjestettiin Lauritsalan Suolavuorella koulun hyväksi kansanjuhla ja arpajaiset. Niillä, ja kahtena seuraavana vuonna suolavurella pidetyillä tapahtumilla saatiin noin 5000 markkaa, ja keräyksillä varoja koottiin lisää. Hankkeen eteenpäinviemiseksi pidettiin yleinen kokous 26.7.1896. Tällöin valittiin johtokunta, johon kuuluivat Oskar Schultz, kasööri Julius Poppius, rakennusmestari D. A. Larick, sulkuvartija Sakari Kankkunen sekä maanviljelijät Elias Sunimento ja E. Hanski.  Kokouksen jälkeen koulun aloittaminen eteni vauhdilla. Heinäkuun toisen päivänä pidettiin kansakoulun rakentamisesta urakkahuutokauppa, jossa halvimmalla eli 2300 markalla koulun tarjoutui rakentamaan ”työmies Nieminen”. Koulun piirustukset oli laatinut monitaitoinen Oskar Schultz ja 1.65 hehtaarin laajuisen tontin vuokrasi maanviljelijä Taavetti Muukkonen 20 markan vuosivuokralla. Lauritsalan saha lahjoitti lautoja ja hirsiä, koulupiirin asukkaat rakennustarvikkeita, päivätöitä ja silkkaa rahaa.  Koulu tehtiin ajan tavan mukaan hirrestä ja se valmistui todella ripeästi, runsaassa kahdessa kuukaudessa. Koulurakennus koostui yhdestä laajasta opetussalista, käsityösalista, kahdesta huoneesta, keittiöstä, ”etehisestä” ja opettajalle varatuista komeroista. Koulun hyväksi perustettu ompeluseura keräsi myös pitkähkön ajan varoja, sillä kansakoulun kannattajat olivat joutuneet kouluja rakennettaessa huomattaviin velkoihin. Koulun vihkiäisiä vietettiin 18.10.1896 ja seuraavana päivänä sinne ilmoittautui 85 oppilasta. Koulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Tyyne Rouhiainen Antreasta. Koska koulussa oli vain yksi opettaja, jouduttiin 35 oppilasta lähettämään kotiin. Marraskuussa koululle palkattiin apuopettajaksi johtokunnan jäsenen Julius Poppiuksen tytär Gerda Poppius ja 9.11.1896 myös kotiin lähetetyt oppilaat pääsivät aloittamaan koulutiensä.

Mustolan koulu kevättalvella 2015

Lappeen neljännen kansakoulun perustamispuuhat Siparissa etenivät samanaikaisesti kahden edellä mainitun kouluhankkeen kanssa. Sen takana oli Lensulan, Myllylän, Pahloisten, Toikkalan ja Yllikkälän isäntien yksituumaisuus. Kyseisten kylien miehet kokoontuivat helmikuun 23 päivänä 1896 Mikko Tikan taloon neuvottelemaan kansakoulun perustamisesta. Kun kouluhankkeen varsinainen alkuunpanija talollinen Mikko Sipari ja hänen Hanna-vaimonsa ilmoittivat lahjoittavansa koululle tonttimaan sekä tukevansa koulua muutenkin, päätettiin koulu perustaa ja käytiin sitä varten hankkimaan varoja. Koululle valittiin johtokunta 25.3.1897 pidetyssä kokouksessa. Siihen tulivat valituksi kanttori Isak Ketonen ja talolliset Antti Lensu ja Mikko Sipari Pahloisista, Ville Pesu Toikkalasta, Mikko Lensu Lensulasta ja Antti Sipari Pahloisista. Koulun hyväksi pidettiin kahdet arpajaiset, joista toiset Lappeenrannan kaupungissa. Eversti Lars Emil von Haartman lahjoitti koululle 200 markkaa. Suurimman osan rakennusaineista hankittiin koulupiirin talollisilta. Itse rakentaminen tapahtui pääasiassa koulupiirin asukkaiden tekemillä päivätöillä. Mikko Siparin kerrotaan olleen yhdessä poikiensa kanssa yksi uutterimmista talkoomiehistä. Koulupiirin alueen isännät lahjoittivat sen rakentamiseen tarvittavat hirret. Siparin kansakoulu aloitti toimintansa vuoden 1897 syksyllä Luhangasta saapuneen opettaja Adolf Roinilan johdolla. Avajaisia vietettiin 12.9.1897 ja koulutyö alkoi seuraavana päivänä. Myös Siparin koulun alkuvaiheita varjostivat velkaantuminen sekä riidat koulun paikasta, vaikka viimeksi mainittu ilmiö ei ollut niin laajaa kuin monissa muissa koulupiireissä. Koulun alkuviikkoja varjosti sen aktiivisen puuhaajan, talkoomiehen ja rahoittajan Mikko Siparin menehtyminen keuhkokuumeeseen.

Uutinen Siparin kansakoulun vihkiäisistä.
Lappeenrannan Uutiset 14.9.1897

Koska Mustolan ja Siparin kansakoulut joutuivat rakennettaessa huomattaviin velkoihin, ne anoivat Lappeen kunnalta sekä rakennus-, että vuotuista avustusta. Siparin koulu sai jo valtiolta 1500 markan suuruisen avustusta. Aluksi Mustolan koulupiiri pyysi vapautusta kunnan Taikinamäen kansakoulun kustannuksista ja anoi samalla kunnalta sekä rakennusapua että 550 markan suuruista vuotuista avustusta, kunnes lopullinen kansakoulujen piirijako olisi saatu aikaiseksi. Kun anomus sai kuntakokouksessa sekä kannatusta että vastustusta, tehtiin esitys, että Lappeen kansakouluja varten laadittaisiin sekä piirijako- että kustannussuunnitelma. Ehdotus hyväksyttiin ja suunnitelmaa laatimaan asetettiin komitea, johon Taikinamäen kansakoulun johtokunnan lisäksi valittiin 11 jäsentä. Komitea ehdotti, että pitäjään olisi muodostettava 17 kansakoulupiiriä. Näistä se esitti jo toiminnassa oleva olevan Mustolan koulun lisäksi ensin avattavaksi vuonna 1892 rakennettavaksi ehdotetut Haapajärven, Kokkolan, Siparin ja Pulsan koulut. Koulujen perustaminen jäisi kuitenkin riippumaan ”eri kulmakuntien harrastuksesta”. Jokaiselle koulupiirille, Mustola mukaan luettuna, ehdotettiin annettavaksi 1000 markkaa rakennusapua ja 250 markan vuotuinen kannatusapu. Kun tieto tästä ehdotuksesta levisi kuntalaisten keskuuteen, kokoontui 9.1.1897 pitäjäntuvalle suuret kansanjoukot seuraamaan asian käsittelyä (täältä löytyy Lappeenrannan Uutisten lehtiartikkeli Niin se oli verraton kokous, se kokouksesta). Pitäjäntupa, sen rappuset ja osittain pihamaakin oli tungokseen asti täynnä kansaa. Komitean puheenjohtaja, rovasti Gustav Nordström aluksi selitti ja puolusti komitean ehdotusta. Samoin tekivät maanviljelijä Elias Sunimento, hovinhoitaja Caleb Rasander, sulkuvartija Sakari Kankkunen ja monet muut, mutta heidän puheenvuoronsa keskeytettiin. Kokouksessa nousi valtava meteli, eikä puheenjohtaja Kalle Oittinen pystynyt sitä mitenkään hillitsemään. Huutajat halusivat määrätä, kuka saisi puhua ja kuka ei. Lisäksi huutelijat vaativat valmistelukomitean jäseniä  poistumaan kokouksesta Lopulta puheenjohtaja Oittinen teki kokoukselle oman päätösehdotuksensa, jonka mukaan:

1. Ei perusteta kunnan varoilla uusia kansakouluja

2. Ei jaeta kuntaa eri koulupiireihin maksun suhteen.

3. Annetaan kunnan piiriin ehken rakennettaville kouluille kerta kaikkiaan 1000 markkaa rakennusapua ja vuosittain 250 markkaa kullekin opettajan palkkaamiseksi. Tämä sillä lisäyksellä että kouluja ei synny useammin kuin yksi vuodessa – Mustolan ja Siparin koulut näihin viiteen luettu.

Komitean ehdotuksen kannattajat asettuivat nyt Oittisen ehdotuksen puolelle ja sen vastaehdotukseksi asetettiin täydellinen ennalleen jääminen ja avustusten kieltäminen. Vastustajain johtajana oli kokouksessa entinen lautamies Elias Kälviäinen, joka ilmeisesti suuttuneena siitä, ettei Haapajärvelle oltu perustettu kansakoulua, oli siirtynyt kansakoulun vastustajain joukkoon. Äänestyksessä 40 äänestäjää 2745,9 äänellä kannatti puheenjohtajan ehdotusta ja 193 äänestäjää 1521,8 äänellä vastusti. Tässä tapauksessa oli onni, että kunnallinen harvainvalta, joka perustui varallisuuteen. voitti. Näin kansakouluverkon rakentamista ei kokonaan estetty. Elias Kälviäinen yhdessä muiden kansakoulujen vastustajien kanssa valitti vielä päätöksestä, mutta Viipurin läänin kuvernööri piti kuntakokouksen päätökset voimassa.