Greasewoodin suomalainen hautausmaa, Umatilla County, Oregon

Finland Cemetery, Umatilla County, Oregon

Olen aikaisemmin kirjoitellut blogissani jo lukemattomista hautamuistomerkeistä, sankaripatsaista ja hautausmaista. Mielenkiintoisia ovat olleet vierailut myös ulkomaisilla hautausmailla. Mieleenpainuva oli aikoinaan vierailuni Snoman suomalaisella hautausmaalla Etelä-Dakotassa. Kesäkuun lopulla ja heinäkuun alussa vuonna 2005 tein parin viikon matkan Yhdysvaltain Keskilännestä Länsirannikolle. Matkan aikana pyrin pysähtymään niillä seuduille, jonne suomalaisia siirtolaisia oli asettautunut aikoinaan asumaan. Tämä merkitsi myös kiertelyä suomalaisten siirtolaisten pystyttämillä hautausmailla.

Näkymä hautausmaalta kirkolle

Yksi suomalaissiirtolaisten 1800-luvulla asuttama alue sijaitsee Oregonin osavaltion koilliskolkassa, Umatillan kauntissa. Lähin isohko kaupunki ja samalla kauntin pääkaupunki on nimeltään Pendleton. Suomalaista siirtokuntaa kutsuttiin kyseisen kaupungin mukaan Pendletonin siirtokunnaksi. Yksitoista mailia aupungin pohjoispuolella, Adamsin pikkukaupungista viisi mailia länteen, seisoo vanha suomalaisten vuonna 1884 pystyttämä kirkko, Finnish Apostolic Lutheran Church. Kirkkorakennus jäi pois aktiivisesta käytöstä vuoden 1965 tienoilla. 1960-luvun lopulla ja 1970-luvun alussa kirkkoon kokoonnuttiin vielä joka kuukauden ensimmäinen sunnuntai, kun muualta saapunut pastori Carl Niemitalo piti "seurat".  Kirkko kunnostettiin vuosina 1985 - 1986 ja lisättiin kansalliseen historiallisten rakennusten rekisteriin vuonna 1988. Vaikka kirkollinen toiminta kyseisessä rakennuksessa on jo loppunut, siellä järjestetään aika ajoin erilaisia tapahtumia ja häitä. Seurakunnan historiasta löytyy hyvä artikkeli East Oregonian-lehden arkistosta.

Maisemaa hautausmaan lähistöllä

Tuon seurakunnan historiaan liittyy vahvasti sen pohjoispuolella, Enbysk Roadin päässä sijaitseva hautausmaa, joka nykyisin kantaa nimeä Finland Cemetery. . Alue ostettiin John F Adamsilta. Sinne on haudattu 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmenillä lähes kaikki suomalaisen Pendletonin siirtokunnan vainajat. Enemmistö siirtokunnan asukkaista kuului apostolisluterilaisiin ja heidät on haudattu hautausmaan pohjoiselle puoliskolle, evankelisluterilaiset eli vähemmistä hautausmaan eteläiselle puoliskolle. Hautausmaan hautakivet on lähes kaikki kuvattu vuonna 2005 ja löytyvät täältä. Viime vuosikymmeninä hautauksia sinne on tehty vähän.

Toinen näkymä hautausmaalle

Kun 29.6.2005 saavuin ilta-auringossa Greasewoodin hautausmaalle, havahdutti se ympärillä levittäyvän maiseman kauneus. Tuulessa huojuvat keltaisen kypsät vehnäpellot levittäytyivät pitkälle horisonttiin.
Vastakynnetystä pellosta nostivat tuulenpuuskat ajoittain pieniä "devil's dusteja" ilmaan. Kaukana siintivät sinisenvihreinä nousevat metsäiset kukkulat. Tuulen suhinaa ja huojuvien vehnänkorsien kahahtelua lukuunottamatta ei kuulunut muita ääniä. Hautausmaan alapuolella mailin päässä kohosi vuonna 1884 pystytetyn kirkon siluetti.

Äidin pieni kisulikin on haudattu hautausmaalle ja saanut oman puisen ristin

Itse hautausmaa on verkkoaidalla erotettu alue vehnäpeltojen keskellä. Hautausmaalla kasvaa muutamia
pieniä puita ja pensaita, ilmeisesti kuivassa, alkaalisessa maaperässä viihtyviä Greasewoodeja, joista paikka on saanut nimensä. Suomessa olemme tottuneet siihen, että hautausmaamme ovat erittäin hyvin hoidettuja, rehevän vihreitä ja usein täynnä kukkaistutuksia. Yhdysvalloissa ja Kanadassa tilanne voi olla aivan toinen. Varsinkin rutikuivilla alueilla Keskilännessä hautausmaat ova varsin karuja ja kolkkoja. Hautausmaita hoidetaan käytännössä usein talkooperiaatteella ja omaiset huolehtivat haudoista ja hautausmaan yleiseen ilmiasuun ei juurikaan panosteta. Luonnonkukkien tuominen hautausmaille on usein kielletty, joten haudoilla on vain muovikukkia. Greasewoodin hautausmaa oli juuri tällainen. Maa oli hautojen ympärillä halkeillut kuivuudessa, eivätkä siistit hiekkapolut ja -tiet risteilleet vihreiden nurmikkojen välissä. Joidenkin hautojen päälle oli asetettu oluttölkkejä (mikä tuntuu varsin erikoiselta, kun tietää hautausmaan perustaneiden uudisasukkaiden ehdottoman asenteen alkoholiin) ja olipa sinne näköjään haudattu kissakin, jolle oli pystytetty vielä oma puinen risti. Vaikka kyseisen hautausmaan ympärillä levittäytyvä maisema teki minuun suuren vaikutuksen, itse hautausmaa jätti kielteisen mielikuvan.

Sackris ja Wilhelmina Hendricksonin hautakivi. Sackris Hendrickson oli seurakunnan keskeisiä puuhaajia ja toimi pitkään myös seurakunnan pappina