Palaan vielä blogikirjoitukseeni Veriteko Savitaipaleella Tuo runsaat 131 vuotta sitten sattunut traaginen ampumistapaus herätti aikoinaan laajaa huomiota koko maassa ja se oli myöhemmin aineksena ainakin kahdessa kaunokirjallisessa teoksessa. Nämä olivat viipurilaisen arkkitehdin Jac Ahrenbergin romaani hihhuleita ja Unto Seppäsen Myllytarinoista löytyvä Vasaran Matti ja seläntakuinen Ullansa. Luulin jo voivani jättää tämän aiheen lepäämään, kunnes lueskelin kirjaa Pelon päivät. Kirja käsittelee vuoden 1918 sisällissodan tapahtumia Savitaipaleella vuonna 1918 muistelijoiden kertomana.
Pohdin kirjan sivuja 103 - 104 lukiessani, heijastuivatko vuoden 1884 tapahtumat siinä, mitä samalla seudulla tapahtui sisällissodassa keväällä 1918. Tässä suoraa lainausta kirjan tekstistä, joka on Toivo Valkosen muisteloa vuodelta 1965:
Sattui siellä sukulaisvainoa muuallakin kuin Viirulla (Savitaipaleen kylä, joka sijaitsee muutamia kilometrejä Karhulan pohjoispuolella). Olen jo maininnut Vasaran talon, joka sijaitsee lähellä kirkonkylää, josta Eljas ja Iida (Vasara) olivat kotoisin. He olivatkin ensimmäiset vangeiksi joutuneet (punaiset) paikkakunnalla. Ihmekös tuo, kun vangiksi hommaaja asui samassa talossa. Hän oli Eljaksen lankomies Taavetti Heikka. Eljas oli myötämielinen työväen yhdistystoiminnalle, tilasi työväen lehdenkin. Heikka taas oli laestadiolainen ja kulki saarnoja pitämässä. Eikä sopu talossa ollut paras mahdollinen. Kun vainon aika tuli, liittyi Heikka heti suojeluskuntaan. Hänen ensimmäinen työnsä oli Eljaksen ja Iidan vangiksi ottaminen... Eljas ja Iida olivat vankeina aina vuoden 1918 syyspuolelle, Haukivuoressa, Leivonmäellä ja muuallakin.... Onni oli heille, että he olivat niin etäällä. Jos he olisivat olleet kotona toukokuun alkupuolella, niin olisi pian henki mennyt.
Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti