Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Lastenkoulut eli pedagogiot

Kokkolan pedagogiotalo on tiettävästi kaupunkiemme vanhin koulurakennus
ja profaani puurakennus. Se rakennettiin porvariston päivätöinä 1695-1696

Ruotsin valtakunnassa alettiin kiinnittää huomiota kansanopetukseen vakavammin 1600-luvulla. Varsinkin papisto teki tarmokkaasti työtä yleisen lukutaidon levittämiseksi maahamme. Lukutaidon levittäjinä ja valmistuslaitoksina ylemmille kouluasteille toimivat myös ne pedagogiot eli lastenkoulut, joita perustettiin maamme pikkukaupunkeihin varsinkin Kristina-kuningattaren hallitusaikana. Tällainen perustettiin myös Lappeenrantaan. Oppiaineena niissä olivat lukeminen, katekismus, virsilaulu, kirjoituksen, laskennon ja ehkä myös latinan alkeet. Opetuskielenä Lappeenrannan pedagogiossa oli aluksi suomi, mutta se muuttui myöhemmin todennäköisesti ruotsiksi.  Koulutyö alkoi jo kello 5 aamulla ja se kesti, useammassa erässä, 7 - 8 tuntia päivässä.

Lappeenrannan pedagogion ensimmäisistä opettajista on säilynyt joitakin hajatietoja. Vuonna 1654 opettajana oli kaupunkilaisten arvostama hiljainen ja kunnollinen Jonas Stabäck. Hänelle ei aluksi maksettu vakinaista palkkaa, vaan hänen oli yritettävä tulla toimeen lasten vanhemmilta saaduilla vapaaehtoisilla lahjoituksilla. Niitä kertyi liian vähän, joten vuonna valitti asiasta vuonna 1663 raastuvanoikeudelle. Raastuvanoikeus määräsikin opettajan palkaksi kaksi taalaria vuodessa jokaiselta opetettavalta lapselta. Mutta tätäkään summaa ei aina ilmeisesti maksettu, tai oppilaita oli koulussa vähän, koska Stabäckin taloudellinen tilanne pysyi heikkona. Niinpä hänen täytyi lopulta siirtyä muihin tehtäviin.

Stabäckin seuraajista tunnetaan nimeltä Mikael Barthold ja Johannes Fabricius. Viimemainitun valitti vuonna 1680 raastuvanoikeudessa, etteivät oppilaiden vanhemmat maksa hänelle opettamisesta mitään. Vanhempien vastineesta ilmeni, että opettajan palkaksi oli jokunen aika aikaisemmin myönnetty Lappeen pitäjästä kertyvät teinirahat. Tämän lisäksi he olivat maksaneeet hänelle myös lisäpalkkaa. Palkanmaksuun he eivät enää kuitenkaan suostuneet, koska Fabricius löi laimin virkansa hoidon. Niinpä raastuvanoikeus jätti Fabriciuksen valituksen huomioimatta. Teinirahoja kannettiin vuoden 1624 valtiopäiväpäätöksen perusteella 6 äyriä talolta köyhien oppilaiden koulunkäynnin avustamiseksi. Näin kerätyt varat joutuivat kuitenkin usein aivan muihin tarkoituksiin.

Kun Lappeenrannan kaupunginoikeudet lakkautettiin vuonna 1683, jatkoi täkäläinen pedagogio silti edelleen vaatimatonta toimintaansa. Sen ylläpidosta huolehti nyt Lappeen seurakunta. Muutos ei millään tavalla parantanut pedagogion opettajan taloudellista asemaa, vaan hänen elatushuolensa jatkuivat.  Fabriciuksen jälkeisistä pedagogion opettajista ei tiedetä juuri muuta kuin heidän nimensä. Vuonna 1690 toimi opettajana Pietari Tornander, neljä vuotta myöhemmin Johannes Harmonius, vuonna 1697 Grels Ripsander ja vuosina 1701—1705 Henrik Hordiander.

Kun Viipuri kukistui vuonna 1710, joutui Lappeenrantakin sodan jalkoihin. Huomattava osa kaupunkia tuhoutui ja koulun toiminta taukosi pitkäksi aikaa. Vasta Uudenkaupungin rauhan jälkeen vuonna 1721 alkoi kaupungin uusi rakentaminen. Vuonna 1726 sai pedagogio uuden huoneiston. Se rakennettiin raatihuoneen kanssa samaan rakennukseen. Samalla se aloitti toimintansa Olaf Wångin johdolla. Hänen seuraajakseen tuli vuonna 1729 Fabian Oleander, joka pari vuotta myöhemmin siirtyi Säkkijärven kappalaiseksi.

Vuonna 1732 siirtyi Savonlinnasta Lappeenrantaan triviaalikoulu. Sen käyttöön luovutettiin pedagogion ja sen yhteydessä sijaitsevan raatihuoneen huoneistot. Triviaalikoulun siirto Lappeenrantaan lopetti yli  vuosikymmeneksi pedagogion toiminnan. Tämä ei kuitenkaan haitannut, sillä triviaalikoulun alimmalla annettiin samantapaista alkeisopetusta kuin pedagogiossakin.

Triviaalikoulun historia jäi Lappeenrannassa kuitenkin lyhyeksi. Se kesti vain kahdeksan vuotta. Syynä olivat jälleen kerran valtiollisten olojen muutokset. Koulu lopetti toimintansa ns. hattujen sodan aikana. Kun sen seurauksena myös Kymijoen itäpuoliset alueet joutuivat Venäjän valtaan, menetti Lappeenranta saamansa triviaalikoulun.  Niinpä kaupungin vanha pedagogio virkosi vuonna 1745 uudestaan henkiin. Tosin opetus alkoi siellä vasta seuraavana vuonna. Opetus tapahtui aluksi kämneritalossa.  Opettajan tehtävää hoiti porvoolaissyntyinen Karl Petterberg apupapin viran ohella vuosina 1747 – 1748. Vuosien 1742 ja 1743 teinirahoilla sille rakennettiin uusi huoneisto entiselle paikalle vuoden 1741 palossa tuhoutuneen tilalle. Tämä tapahtui tosin vasta 1750-luvun alkupuoliskolla. Siihen asti koulua pidettiin kämneritalossa.
Koulutiedot ovat tältäkin ajalta varsin puutteellisia. Oppilasmäärä pysytteli 20 - 30 vaiheilla Vuosina 1748 - 1753 tehtävää hoiti ylioppilas Mathias Severin, lappeenrantalaisen ajurin poika.  Hänen jälkeensä opetuksesta vastasi turkulaisen porvarin poika Anders Bethulin vuosina 1754 - 1759. Viimemainittu vihittiin papiksi ja muutti Valkealaan kappalaiseksi. Seuraava opettaja, jääskeläinen Sven Warell oli toimessa vuosina 1760 - 1764, jolloin häntä seurasi opettajana lappeenrantalaissyntyinen Kaarle Johan Langell vuosiksi 1764 - 1769

Seuraavaksi tehtävään valittiin kymiläissyntyinen Nils  Mellberg. Hän oli tehtävässä vuosina 1769 – 1773, jolloin konsistori erotti hänet heikon opetustason, liian kovan kurinpidon ja tehtävien laiminlyönnin takia. Mellbergiä seurasi opettajana papiksikin vihitty hattulalaissyntyinen Pietari Laurstedt, joka toimi Lappeenrannan pedagogion opettajana vuodet 1773 - 1780. Tämän jälkeen koulussa ei ilmeisesti ollut lainkaan opetusta kahteen vuoteen koulutilojen kehnouden ja opettajan puuttumisen vuoksi. Koulun viimeiset opettajat olivat lappeenrantalaissyntyinen Abraham Langell vuosia 1782 - 1784  ja taipalsaarelaissyntyinen Henrik Magnus Wahrenberg. Vuonna 1785 koulussa oli 20 oppilasta. Lappeenrannan pedagogion pitkäaikainen ja välillä keskeytynyt toiminta lakkasi vuonna 1787, kun uudet koulumuodot astuivat sen tilalle.

Koulurakennuksen vaiheet ovat mielenkiintoisia. Vaikka uusi koulutalo oli valmistunut 1750-luvun alkupuolella, se oli huonossa kunnossa jo seuraavalla vuosikymmenellä.  Niin vaadittiin taas uuden koulutalon rakentamista. Se valmistui kesällä 1771. Rakennus tuli maksamaan runsaat 232 ruplaa. Vain kolmen vuoden kuluttua se jouduttiin purkamaan, koska sen paikalla asemakaavassa oli päävartio. Koulun purkamiseen ryhdyttiin keväällä 1774 ja se pystytettiin nyt esikaupunkiin. Rakennuksen siirron jäljiltä se oli kuitenkin keskeneräisenä huonossa kunnossa. Jällen kerran koululle rakennettiin uusi rakennus 1780-luvun alussa. Sekin osoittautui heikkokuntoiseksi.  Miten minusta alkaa tätä kirjoittaessa tuntua siltä, kuin tässä olisi jotakin hyvin, hyvin, hyvin tuttua.