1800-luvun alussa oli keisarikunnan koululaitos jälleen
mullistusten edessä. Keisari Aleksanteri I antoi vuonna 1802 asetuksen, jolla
kansanvalistusministeriö syrjäytti koulutoimikunnan. Samanaikaisesti annettiin
asetus pääkouluhallituksen kokoonpanosta ja toiminnasta. Vanha Suomi yhdessä
Viron, Liivinmaan ja Kuurinmaan kanssa muodosti oman piirin, jonka
oppilaitokset olivat Tarton yliopiston alaisia. Koulupiiriä johti yliopiston
muodostama koulutoimikunta. Uuden vuoden 1804 koululain mukaan valtakuntaan oli
luotava kymnaasit, piirikoulut ja pitäjänkoulut käsittävä yhtenäiskoululaitos, jossa
olivat uutta etenkin pitäjänkoulut.
Tarton yliopiston professori Carl von Morgenstern piti kesällä 1805 tavanmukaisen vuositarkastuksen Vanhan Suomen kouluissa. Tällöin hän organisoi myös normaalikoulujen muuttamista ja avaamista piirikouluiksi. Lappeenrannan normaalikouluun hän saapui 4.8.1805 tarkastaakseen kaupungin kouluolot ja suorittaakseen uuden opinahjon juhlallisen avauksen. Suunnitelmat kariutuivat, sillä toiseksi opettajaksi valittu henkilö ei ollutkaan saapuvilla. Professori kiirehti Savonlinnaan, eikä enää palannut Lappeenrantaan. Niinpä oli tyydyttävä avajaisiin koulujen tarkastajan läsnäollessa 11.8.1805.
Tarton yliopiston professori Carl von Morgenstern piti kesällä 1805 tavanmukaisen vuositarkastuksen Vanhan Suomen kouluissa. Tällöin hän organisoi myös normaalikoulujen muuttamista ja avaamista piirikouluiksi. Lappeenrannan normaalikouluun hän saapui 4.8.1805 tarkastaakseen kaupungin kouluolot ja suorittaakseen uuden opinahjon juhlallisen avauksen. Suunnitelmat kariutuivat, sillä toiseksi opettajaksi valittu henkilö ei ollutkaan saapuvilla. Professori kiirehti Savonlinnaan, eikä enää palannut Lappeenrantaan. Niinpä oli tyydyttävä avajaisiin koulujen tarkastajan läsnäollessa 11.8.1805.
Siirtyminen normaalikoulusta
piirikouluun sujui Lappeenrannassa melko vaivattomasti, koska entisen koulun saksan
opettaja jatkoi edelleen työtään. Koulurakennuskin oli vielä käyttökelpoinen, eikä
rahoituksessakaan ilmennyt suuria vaikeuksia. Lappeenrannan koulu oli ns. suurempi
piirikoulu vuoteen 1810, jolloin se muuttui pienemmäksi piirikouluksi. Siitä
käytettiin joskus myös nimitystä piirikuntakoulu. Vuoden 1805 piirikoulun piti
olla kolmiluokkainen ja neliopettajainen, mikä merkitsi melkoista laajennusta. Tosin
entisessä normaalikoulussa oli ollut jo samana vuonna kolmaskin luokka ns. lukuluokka,
mutta normaalikoulun loppuvuosina Lappeenrannassa työskenteli vain yksi
opettaja. Piirikoulu toikin opettajavoimiin selvän parannuksen. Tosin siirtyminen
kolmiluokkaiseen kouluun ei sujunut täysin mutkattomasti, ja alkuvuosina olivat
vain alimmat luokat käytössä.
Pian kuitenkin huomattiin, ettei näin laajalla koululla ollut Lappeenrannan kaltaisessa pikkukaupungissa riittävästi käyttöä. Lappeenranta joutuikin vuonna 1810 luopumaan neliopettajaisesta koulustaan ja tyytymään entiseen kaksiluokkaiseen ja -opettajaiseen piirikouluun, mikä tiesi kouluoloissa taantumista. Lappeenrannan piirikoulun supistuessa kaupunkiin perustettiin tytöille alkeiskoulu. Se avasi ovensa 9.11.1810.
Pian kuitenkin huomattiin, ettei näin laajalla koululla ollut Lappeenrannan kaltaisessa pikkukaupungissa riittävästi käyttöä. Lappeenranta joutuikin vuonna 1810 luopumaan neliopettajaisesta koulustaan ja tyytymään entiseen kaksiluokkaiseen ja -opettajaiseen piirikouluun, mikä tiesi kouluoloissa taantumista. Lappeenrannan piirikoulun supistuessa kaupunkiin perustettiin tytöille alkeiskoulu. Se avasi ovensa 9.11.1810.
Vanhan Suomen koululaitos koki 1800-luvun toisella vuosikymmenellä
uusia mullistuksia. Keisarillisella käskykirjeellä muutettiin vuonna 1814 Lappeenrannan
piirikoulu yksiluokkaiseksi alkeiskouluksi. Tämä merkitsi taas uutta takaiskua
kouluoloissa. Alkeiskoulu oli vielä suppeampi kuin vuonna 1810 toimintansa
aloittanut pienempi piirikoulu. Samalla kun luokkien määrä laski yhteen, palattiin
takaisin pedagogiokauden tasolle. Tyttökoulukin sulki ovensa näihin aikoihin.
Lappeenrannan ns. suuremmassa piirikoulussa oppiaineita oli
runsaasti aikaisempaan verrattuna. Saksan ja venäjän lisäksi opetettiin jopa
latinaa ja ranskaa. Lisäksi oppiaineena oli uskonto, reaaliaineista historia ja
maantiede, matematiikka, fysiikka ja luonnontieto. Piirustuskin nousi vakinaiseksi oppiaineeksi. Kun piirikoulu
supistui vuonna 1810 pienemmäksi piirikouluksi, oppiaineita oli taas muutettava.
Ranskaa ei enää opetettu, mutta latina säilytti asemansa. Matematiikan osuus
supistui ja sen nimi muutettiin aritmetiikaksi. Fysiikan korvasi "teknologia".
Luonnontietoa opetettiin edelleen samoin kuin piirustusta, joka sai rinnalleen
kaunokirjoituksen.
Vuonna 1810 aloittaneessa Lappeenrannan tyttökoulussa oli
miltei samat aineet kuin piirikoulussa, eli uskonto, historia, maantieto, aritmetiikka,
luonnontieto, piirustus, käsityö ja kaunokirjoitus. Kielistä luettiin venäjän, saksan
ja ranskan kielioppia. Lisäksi oli tytöillä oppiaineena käsityö.Siirtyminen vuonna 1805 normaalikoulusta piirikouluun
kaksinkertaisti tai oikeammin nelinkertaisti Lappeenrannan opettajavoimat. Olihan
normaalikoulun opetus ollut yksin arvostetun saksan opettajan Jakob Stråhlmanin
harteilla. Koulutarkastaja antoi hänestä kiittäviä lausuntoja Tarton
koulutoimikunnalle. Stråhlman siirtyi kuitenkin vuonna 1809 Käkisalmeen. Vuonna 1809 koulun skasnaopettajana toimi
Aleksander Wulffert. Wulffert oli viipurilaisen kauppiaan poika, joka myöhemmin
toimi Suomen postilaitoksen johtajana.
Lappeenrannan piirikoulun ensimmäiseksi venäjän opettajaksi siirrettiin Ivan Slivitskin Viipurista. Tämä oli perehtynyt paremmin saksan kuin venäjän kieleen. Siirto ei Slivitskiniä miellyttänyt, ja hän valitti asiasta ylempiin elimiin mutta turhaan. Slivitskin hoiti tehtäviään epäsäännöllisesti, haukkui oppilaitaan sioiksi ja aaseiksi, veteli näitä korvista, löi viivottimella ja seisotti lapsia polvillaan terävällä puulla. Kouluun oli vaikea löytää kunnollista matematiikan, fysiikan ja luonnontiedon opettajaa. Ensimmäisenä lukuvuonna sellaista ei ollut lainkaan. Opettajan vaihtuessa vuosittain ei matemaattisten aineiden opetus voinut olla täysipainoista.
Lappeenrannan tyttökoulun opettajaksi saatiin oman kaupungin
pormestarin tytär, 18-vuotias Maria Elisabet Maslén. Hän olikin ainoa
vakinainen tyttökoulun opettaja koko koulun ajan eli vuoteen 1815 sakka. Tällöin
hän siirtyi Turkuun. Se, että tyttökoulun opettaja oli nainen, oli tuon ajan
oloissa hyvin edistyksellistä. Tätä koulujen suunnittelija, Tarton yliopiston
professori Georg Friedrich Parrot piti mietinnössään välttämättömänä. Tyttökoulussa
opetti lisäksi useita erityisaineiden opettajia kaupungin piirikoulusta, mutta nämä
miesopettajat työskentelivät neiti Maslénin alaisina.
Lappeenrannan piirikouluun saatiin vuonna 1805 normaalikoulusta
kaikki ylimmän luokan seitsemän oppilasta. Alimman luokan kymmenestä oppilaasta
8 sekä lukuluokan 10 oppilasta yhtä lukuun ottamatta siirtyivät piirikouluun. Vanhasta
koulusta tuli siis peräti 24 ja ulkopuolelta vain muutamia oppilaita, joten
joukko oli valtaosaltaan normaalikoulun kasvatteja. Vähitellen koulun oppilasmäärä
laski. Se johti vuorostaan opetuksen yksipuolistumiseen vuonna 1810. Vanhan
Suomen kauden lopussa siellä oli vain 15 oppilasta. Lähes samaan oppilasmäärään
(11) pääsi myös pari vuotta kaupungissa toiminut tyttökoulu.
Oppilasjoukon vähenemisen syynä oli se, että myös maaseudulla
oli kouluja ja muissa kaupungeissa monenlaisia oppilaitoksia, joten
Lappeenrannan piirikouluun heitä riitti vain puolentoista kymmentä. Suuremman
piirikoulun siirto Lappeenrannasta Savonlinnaan pahensi tilannetta edelleen, sillä
supistettu piirikoulu ei voinut enää tarjota kunnollista opetusta. Piirikoulu hyväksyi
oppilaita säätyyn ja kansallisuuteen katsomatta. Kirjoittautumismaksu (5 ruplaa)
rajoitti pyrkijöiden määrää samoin kuin 10 ruplan lukuvuosimaksu. Viikossa koulutunteja
oli 32. Päivittäin koulua oli kello 9 - 12 ja 14 - 16. Kesäloman pituus oli kuusi
viikkoa.
Opettajien palkkaus oli niellyt normaalikoulussa valtaosan koululaitokselle
tarkoitetuista varoista. Samanlaisena tilanne jatkui piirikoulussa. Ongelmaksi
tuli nyt opettajien palkkaus, sillä aikaisemmin oli palkattuja opettajia kaksi,
nyt neljä. Piirikoulun opettajamäärän kaksinkertaistuessa olisivat menot kaksinkertaistuneet,
sillä palkkojen lisäksi ei koulusta ollut muita isoja kustannuksia. Kun
koulurakennuksen korjaukset olivat ajankohtaisia, saatiin avustusta
huoltokollegiolta tai koulujen yhteisrahastosta. Kaupungin koulumenot olivat
vuonna 1806 jälleen yhteensä 575 ruplaa. Nähtävästi sama summa saatiin
kruunulta, sillä muutenhan opettajien palkkoja olisi pitänyt alentaa puoleen. Vuonna
1805 korjattiin koulutalo perusteellisesti. Tästä kaupunki maksoi 500 ruplaa. Tähän
kaupunki pyysi raha-avustusta kuvernööriltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti