 |
| Edessä näkyvässä rakennuksessa Aleksanterinkadun (nykyisin Valtakatu) ja Kauppakadun kulmauksessa sijaitsi aikoinaan Lappeenrannan venäläinen kansakoulu. Rakennuksessa toimi myös venäläinen kirjasto ja lukusali- Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto |
Samoihin aikoihin kun kaupungin suomenkielinen väestö ajoi innolla kouluolojen parantamista, ryhtyivät myös kaupungissa asuvat muunkieliset asukkaat vaatimaan omakielistä opetusta. Niinpä teki kruununvouti J. Holm valtuustossa syyskuussa vuonna 1877 esityksen, jossa ehdotettiin kaupungin kansakouluun perustettavaksi myös ruotsinkielisen opettajan toimi. Holmin ehdotus kuitenkin hylättiin äänestyksessä sillä perusteella, ettei kaupungilla ole siihen tarvittavia varoja.
 |
| Lappeenrannan Uutiset 3.8.1895 |
Mahdollisesti jo vuonna 1870, mutta viimeistään syksyllä 1878 olivat kaupungin venäläiset asukkaat myös täällä avanneet jonkunlaisen kansakoulun tapaisen lastenkoulun, joka sijaitsi kreikkalaiskatolisen seurakunnan omistamassa talossa Kauppa- ja Aleksanterinkatujen kulmassa. Koulusta vastasi johtokunta, jonka puheenjohtajana oli useimmiten korkein paikkakunnalla toiminut sotilashenkilö. Opinahjo sai toimintavaroja venäläisen hyväntekeväisyysjärjestön Suomen osastolta ja ilmeisesti myös Venäjän valtiolta. Sen hyväksi pidettiin raatihuoneella tanssiaisia, joihin esimerkiksi vuonna 1897 osallistui Lappeenrannan Uutisten mukaan jopa 2 000 henkeä. Koulun tukemiseksi järjestettiin myös seuranäytelmiä, arpajaisia ja kesäjuhlia. Tälle koululleen Lappeenrannassa asuvat venäläiset anoivat vuonna 1880 kaupungin avustusta. Anomuksessaan he kertoivat koulunsa toimivan Suomen kansakouluasetuksen pohjalla ja siinä olevan yhteensä 27 oppilasta. Kirjelmä oli ruotsinkielinen ja sen oli allekirjoittanut koulun johtokunnan esimies majuri Theodor Klemm. Tähänkin anomukseen valtuusto antoi kielteisen vastauksen. Tukea ei myönnetty, koska oltiin sitä mieltä, että lapset olisivat voineet tulla kaupungin omaan kansakouluunkin. Toisena kielteisen päätöksen perusteluna oli, että koulu oli perustettu valtuustoa kuulematta. Lisäksi todettiin, ettei kaupungilla ole sellaisia varoja, joita se voisi luovuttaa sen ylläpitoon.Venäläinen kansakoulu oli vahvasti sidoksissa sekä paikalliseen venäläiseen varuskuntaa että kreikkalaiskatoliseen seurakuntaa. Vuonna 1880 sen johtokuntaa kuuluivat paikallisen komendantin majuri Klemmin lisäksi kauppiaat Abramoff, Wolkoff ja Jakovleff sekä Obolensky.
Myöhemmin kaupunki kyllä osallistui venäläisen koulun tukemiseen anniskeluyhtiön voittovaroista. 1910-luvulla alkoi myös kenraalikuvernöörin virasto avustaa sen toimintaa. Venäläisessä kansakoulussa vuonna 1880 opiskelleesta 27 lapsesta osa oli suomenkielisiä vuonna 1880. Kun koulu vietti 25-vuotisjuhliaa siinä oli 34 oppilaasta, joista yhdeksän oli suomalaisia. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että vuonna 1886 joka viides tuolloin Lappeenrannassa koulua käyneistä lapsista (30 venäläisessä ja 114 suomalaisessa kansakoulussa) kävi venäläistä kansakoulua. Kaupunkilaiset ja myös esikaupunkilaiset laittoivat lapsensa usein mielellään venäläiseen kouluun, koska vuosisadan vaihteessa esikaupunkialueen kouluahtauden takia suomenkielisen koulupaikan saaminen oli kiven takana. Sen sijaan venäläiseen kansakouluun mahtui oppilaaksi. Lisäksi venäjän kielen osaaminen nähtiin myös hyödyllisenä keisarikunnassa. Lappeenranta-lehti kiinnitti vuonna 1915 huomionsa koulussa oleviin suomalaisiin oppilaisiin ja väitti, että jopa puolet koulun oppilaista oli äidinkieleltään suomalaisia. Venäläisen koulun opettajana toimi koko kauden leskirouva Aleksandra Sergejevna Abramova. Siitä, milloin koulun toiminta lakkasi, en löytänyt mistään tietoa. Toimintaa on ollut ilmeisesti ainakin vuoteen 1922 saakka, sillä siihen asti yllämainittu opettaja Aleksandra Abramova hoiti tehtäväänsä.
 |
| Uutinen onnistuneista arpajaisista ja kansanjuhlista Lappeenrannan venäläisen kansakoulun hyväksi elokuun alussa vuonna 1897. Tyysterniemellä oli paikalla jopa 2000 henkeä ja kaikki 6000 arpaa myytiin. Arpajaisten tuotto oli 3840 markkaa. . Ohjelmassa oli sotilassoittokuntien musiikkia, lauluesityksiä ja ilotulitus. Lähde: Lappeenrannan Uutiset 10.8.1897 |
Kun Kaukaalle perustettiin kansakoulu vuonna 1896, se oli aluksi kaksikielinen, mutta muuttui vuonna 1910 ainoastaan suomenkieliseksi. Ruotsinkielinen opetus käynnistyi uudelleen vuonna 1919. Tällöin Kaukaan tehtaiden isännöitsijä Henrik Cronströmin pojat saavuttivat kouluiän ja heille palkattiin kotiopettajaksi Märta Korström. Lukuvuonna 1919 – 1920 opetti ainoastaan Cronströmin vanhempaa poikaa. Muutaman vuoden kuluessa oppilasluku nousi kolmeen ja laajeni Cronströmin perheen ulkopuolelle. 1920-luvulla tässä Märta-tädin kouluksi kutsutussa oppilaitoksessa oli kymmenkunta oppilasta. Seuraavalla vuosikymmenellä koulun nimeksi vakiintui ”Kaukas Svenska Skola ja vuonna 1958 viralliseksi nimeksi tuli ”Lauritsala svenska folkskola”. Kotiopetuksesta kouluksi muuttuneelle opetukselle antoi tehdas ensin isännöitsijän Männikkö-nimisestä huvilasta luokkahuoneen. Näissä tiloissa valtionapua nauttinut ruotsinkielinen kansakoulu toimi vuoteen 1930 saakka. Tämän jälkeen siirryttiin insinööri von Hertzeinin huvilaan ja sieltä tehtaan konttorin yläkertaan. Vuonna 1937 koulu siirtyi konttoripäällikkö Ardus Engblomin huvilalle. Vuonna 1944 seurasi muutto tehtaan vanhaan konttorirakennukseen, jossa se toimi vuoteen 1960 saakka. Koulun toiminta lakkasi vuonna 1964 oppilaiden vähyyden vuoksi. Viimeisenä lukuvuonna oppilaita oli enää seitsemän. Korkeimmillaan koulun oppilasluku oli vuonna 1958, jolloin oppilaita oli 42. Koulun oppilaat tulivat pääosin Kaukaalta, mutta heitä saapui myös Lauritsalasta, Joutsenosta ja Lappeenrannasta. Valtionavun lisäksi (noin 80% kuluista) koulu tukivat Kaukas, Hackman & Co ja Paraisten Kalkkitehdas Oy. Pääsyehtona kouluun oli kielen lisäksi kuuluminen ylempään sosiaaliluokkaan. Kaukaalla, Lauritsalassa ja Lappeenrannassa asui jonkin verran työväenluokkaan ja alempaan keskiluokkaan kuuluvia ruotsinkielisiä perheitä. Heidän lapsillaan ei kuitenkaan ollut asiaa omakieliseen kansakouluun Kaukaalla.
Lappeenrannan seudulle muutti 1920- ja 1930-luvuilla
joitakin tataariperheitä. Suomen tataariyhteisö alkoi vuonna 1933 puuhata omaa
kansakoulua, jossa olisi opiskeltu turkin kieltä ja kulttuuria ja jossa
uskonnonopetus olisi ollut islamin opetusta. Kaavailuissa oli tällaisen koulun
perustaminen ensiksi Helsinkiin, sitten myös Turkuun ja Tampereelle. Lisäksi
tataarikoulun haaraosastoja kaavailtiin Terijoelle, Lappeenrantaan sekä
Hyvinkäälle. Näissä ”haarakouluissa” opetusta olisi annettu kaksi kuukautta
vuodessa, joten opetus olisi ilmeisesti tapahtunut kesäaikana. Sanomalehti
Etelä-Savon haastatteleman tataariyhteisön edustajan mukaan Lappeenrannan
seudulla asui silloin 24 kansakouluikäistä tataarilasta. Tataarien omasta
kansakoulusta tuli totta vasta sotien jälkeen, jolloin Helsingissä toimi
tataarien kansakoulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti