Ukraina, Ukraina ja Ukraina!

Kiinnostukseni Ukrainaan tilanteen aktiiviseen seuraamiseen heräsi helmikuussa 2014. Maidanin aukion veriset yhteenotot havahduttivat. Aikaisemmin en ollut seurannut kuin pintapuolisesti maan tapahtumia. Jokin tuon korruptoituneen maan vallankumouksessa sävähdytti. Sen jälkeen olen seurannu sydän kylmänä Ukrainan naapurimaan Venäjän röyhkeätä valloituspolitiikkaa. Siinä ovat käytössä kaikki entisen KGB:n upseerin aikoinaan oppimat taidot kuorrutettuna trolliarmeijoilla ja jääkiekolla. Samalla on herännyt kysymyksiä: mikä maa seuraavaksi? Milloin on Suomen vuoro?

Suomettuminen on alkanut kiinnostaa myönteisessä mielessä kotimaisia poliitikkoja äärestä laitaan: Kokoomuksesta perussuomalaisiin ja demareista vasureihin. Surullisin esimerkki suomettuneesta politiikanteosta on Rosatomin Pyhäjoen ydinvoimalaitos. Päätös viestii vahvasti siitä, että olemme energia- ja muussa taloudessa sidoksissa itään. Ainoastaan vihreät ovat osittautuneet asiassa suoraselkäisiksi. Minulle Rosatom-päätös oli melkoinen pettymys. Ydinvoima on ympäristön kannalta aina iso riski, enkä voi hyväksyä enää yhdenkään uuden voimalan rakentamista. Käsittämätöntä on lisäksi, että voimala tilataan Venäjän ydinaseohjelman toteuttajalta tilanteessa, jossa tuo maa käy sotaa Ukrainaa vastaan ja käyttää energia-asetta surutta Ukrainan ja sen ystävämaiden painostamiseen.

Kannattaa muuten lukea tämän päiväinen Helsingin Sanomat. Lehdessä on artikkeli Putinin pystyyn polkaisemasta jääkiekkoliigasta KHL, johon on tästä syksystä lähtien kuulunut suomalainen seura Jokerit.