Vauhdikkaita ja mielenkiintoisia elämänpolkuja (1/1)

Aikomuksenani on aloittaa blogissani kirjoitussarja yllä olevalla otsikolla. Olen silloin tällöin aivan muita asioita tutkiessani ajautunut varsinaisesta tutkimuskohteesta varsin kauas sivuraitelle. Syynä ovat olleet erikoiset, vauhdikkaat ja joskus myös traagiset ihmiskohtalot, joihin olen törmännyt. Joskus yksittäisen ihmisen elämä voi olla taruakin ihmeellisempää. Ne ansaitsevat näin ollen julkisen levityksen. Ensimmäisenä on vuorossa Antti Hautala, joka elämänsä aikana asui Suomen lisäksi Ruotsissa, Argentiinassa ja Yhdysvalloissa ja jonka elämä voidaan jakaa neljään eri vaiheeseen, mutta kaikissa olivat sanomalehdet ja kustannustoiminta merkittävässä rooolissa.


Antti Hautala, Wiipurin Sanomien kirjeenvaihtaja Ruotsissa

Antti Hautala syntyi 6.9.1872 Nivalan Välikylässä (n:o 6, Haarala) Heikki ja Maria (os. Laukka) Haaralan perheeseen kolmantena lapsena. Nivalan kirkonkirjat vuosilta 1876–1885 kertovat perheen asuneen edelleen Välikylässä, mutta tilannumero oli nyt 27 ja sukunimi oli ilmeisesti tilannimen mukaan vaihtunut Hautalaksi. Muutto tapahtunut luultavasti vuonna 1874. Käytyään Nivalassa kansakoulun Hautala siirtyi Ouluun kirjapainoppiin Barckin kirjapainoon. Hänen työuransa alkuvaiheista oli Graafikko-lehdessä vuonna 1938 seuraava faktori Enqvistin muistelu:
Muistini mukaan noin 1888 tai 1889 saapui Oulusta työnhakuun Tampereelle jalkapatikassa eli »luffaten» nuori, tanakkarakenteinen 14 —15 vuotias poika, joka oli ollut Oulussa jonkin aikaa alistajana jossakin sikäläisessä kirjapainossa. Saavuttuaan Tampereen Uuden Kirjapainoyhtiön kirjapainoon, jossa siihen aikaan ei ollut kovinkaan suurta painokonetta, ilmaisi hän ensinäkemisikseen kovalla ja ihmettelevällä äänellä: »Hei, mutta ompas täällä iso rassi.» Antti sai paikan alistajana, päästen kuitenkin pian latojan oppilaaksi. Noin vuonna 1890 perustettiin Tampereelle uusi sanomalehti, ja Antista tehtiin sen taittaja. Senaikuinen sensori oli ankara ja kun lehden ensimmäinen numero vietiin tarkastettavaksi, pyyhkäisi sensori pois koko lehden pääkirjoituksen. Mitä nyt pannaan tilalle, kun tekstiä ei ollut ladotuilla yhtään riviä ylitse määrän, mikä oli lehdessä? Mutta Antti ei joutunut neuvottomaksi, asteli puukirjaimia sisältävän regaalin (= käsinlatojan laatikosto) luo, veti kastin (=laatikko, jossa kirjakkeita säilytettiin) auki ja latoi sieltä seuraavat sanat: »Alussa loi Jumala taivaan ja maan», asetti lauseen pyyhityn pääkirjoituksen paikalle ja antoi painajalle päättävän määräyksen: »rassi käyntiin». Lehden toimittaja, saatuaan ensimmäisen numeron käsiinsä oli vallan kauhuissaan, mutta kun asia hänelle selvisi, päästi hän leveän naurun ja mutisi: »kyllä se Antti on sittenkin Antti».
Antti Hautalan oman muistelun mukaan hän meni Takausyhdistyksen kirjapainoon Tampereelle, ja yllä mainittu vuonna 1890 perustettu sanomalehti lienee ollut joulukuusta 1889 joulukuuhun 1890 ilmestynyt Maamme-lehti. Tampereelta Hautala muutti heinäkuussa 1891 Porvooseen. Löydämme hänet seuraavana vuonna kirjanpainajana Kuopiosta, jossa hän oli paikallisen kirjanpainajain yhdistyksen aktiiveja toimittaen sen lehteä ”Musta poika”. Yhdistys lähetti hänet syksyllä 1892 Helsinkiin Suomen kirjanpainajain kokoukseen. Vuosina 1893 ja 1894 näyttäisi Hautala asuneen Helsingissä, jossa hän työskenteli Weilin & Göösillä ja Päivälehden kirjapainossa. Hänet valittiin vuosiksi 1893 ja 1894 Helsingin kirjanpainajainyhdistyksen lehden ”Gutenbergin” toimituskuntaan, josta hän erosi maaliskuussa 1894. Eroamisen syynä oli ilmeisesti muutto Tukholmaan. Siellä hänet valittiin Tukholman Suomalaisen Seuran johtokuntaan elokuussa 1894. Hautala kertoi lehtiartikkelissaan maaliskuussa 1896 asuneensa kaupungissa kaksi vuotta.

Kuva Tukholman maailmanäyttelystä 1897. Lähde: Wikipedia.

Tukholmassa Hautala oli töissä Gullbergs och Hallbergs Tryckeri-kirjapainossa. Hän seurasi tiiviisti maan poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia oloja. Hautala kirjoitti Wiipurin Sanomiin pitkiä ja perusteellisiä artikkeleita nimimerkeillä ”Fennomaani” ja ”A. H”. Hautalan artikkeli saattoi kattaa lehdessä lähes koko sivun ja niistä heijastuu paneutuminen aiheeseen. Tänä päivänä ovat sanomalehtien artikkelit huomattavasti lyhyempiä ja asiasisältö merkittävästi ohuempaa. Hän oleskeli pitkään myös Norjassa Oslossa sekä Etelä-Ruotsissa Skånessa, josta hän kirjoitti artikkelisarjan Malmön pohjoismaisesta teollisuusnäyttelystä. Helmikuussa vuonna 1896 oli ruotsalaisessa Arvika Tidning-lehdessä artikkeli Hautalasta, joka oli poikennut seudulla matkallaan Osloon ja kertonut palaavansa Värmlannin pohjoisosiin paluumatkallaan etsimään seudulla asuvia metsäsuomalaisia. Lehti pyysi lukijoita lähettämään yhteystietoja seudulla asuvista (metsä)suomalaisista. Hautala osallistui Viipurin Sanomien toimittajan roolissa vuoden 1897 maailmannäyttelyyn Tukholmassa ja lehdessä oli jälleen perusteellinen kirjoitussarja näyttelystä. Hautala toimi koko Ruotsissa oloaikansa aktiivisena jäsenenä Tukholman Suomalaisessa Seurassa. Seura järjesti kokousten lisäksi monenlaisia tilaisuuksia Tukholman seudulla asuville suomalaisille. Se ylläpiti myös kirjastoa ja lukusalia ja sen jäsenistä oli muodostettu laulukvartetti. Hautala oli yhdistyksen johtokunnassa ensin sihteerinä (1895) ja sitten varapuheenjohtajana (1896). Vuoden 1899 alussa Hautala asui edelleen Tukholmassa. ja hänet valittiin 8.1.1899 Tukholman Suomalaisen Seuran puheenjohtajaksi ja kirjastonhoitajaksi.

Saman vuoden alkupuolella Hautala palasi Suomeen ensin Turkuun Polytypoksen kirjapainoon ja siirtyi sieltä kesäkuussa Kotkaan. Hän työskenteli paikallista lehteä Kotkan Sanomia julkaisseessa J. Nyleniuksen kirjapainossa faktorina. Antti Hautala oli heti Kotkaan saavuttuaan mukana yhteiskunnallisissa riennoissa. Hänet mainitaan jo heinäkuussa 1899 Kotkan työväenyhdistyksen juhlatoimikunnan puheenjohtajana. Hautala osallistui Kotkassa aktiivisesti Kotkan työväenyhdistyksen toimintaan. Hän oli vielä 10.12. 1899 pidetyn Kotkan työväenyhdistyksen kokouksen sihteerinä. Kaikki edellä mainittu on yllättävää Hautalan myöhempien elämänvaiheiden valossa. Vuoden 1899 lopulla Hautalaa pyydettiin ostamaan Kokkola-lehti ja kirjapaino. Varattomalle, mutta rohkealle Hautalalle järjestyi laina paikallisesta säästöpankista ja hän siirtyi lehden toimitussihteeriksi vuoden 1900 alusta. Kokkola-lehden toimituksesta vastannut Eelu Piirinen siirtyi puolestaan Haminassa ilmestyneen ”Koitar”-lehden toimittajaksi- Hautalan ryhtyessä sanomalehden kustantajaksi elettiin maassamme poikkeuksellisia aikoja. Venäjän tsaarin toimesta oli käynnistynyt ensimmäinen sortokausi. Vaikka sanomalehden toimittaminen poikkeuksellissa oloissa oli haasteellista, kuten jatkossa näemme, oli uutisnälkä kansan keskuudessa ehtymätön.

Ohessa Kokkola-lehden pääkirjoitus 30.12.1899 Antti Hautalan astuessa lehden vastuunkantajaksi.Kuten sen alareunasta näkyy, se oli sensuurin eli painoasiamiehen tarkastama ja karsima.

JATKUU