Kansalliskirjaston digitalisoitu lehtiarkisto on oivallinen lähde historiasta
kiinnostuneelle. Uukuniemen Matikaisista (vaimoni suku) löytyy lehdistä
kuitenkin yllättävän vähän materiaalia. Pitäjän syrjäinen sijainti on
luultavasti yksi selittävä tekijä. Toinen lienee se, että Matikaiset näyttävät
olleen hyvin rauhallista ja tasaista elämää viettävää väkeä, eivätkä olleet
käräjätuvan tuttuja, kuten Juho Pekanpoika Matikaisen
95-vuotispäiväkirjoituksessa todettiin. Mutta Juho pääsi kuin pääsikin kerran
sanomalehden palstoille ilmeisesti nuotanvedossa syntyneestä kärhämästä
oheisella tarinalla [Artikkeli julkaistiin Viipurissa ilmestyneessä
Ilmarinen-lehdessä (59/24.7.1878):
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Pilkka-runoilija Jaakko Erikäinen.
Uukuniemen pitäjäässä Niukkalan
kylässä Howilan talossa on eläkemies Jaakko Erikäinen (1) , jolle on sallittu
saada runolahjoja. Hän on nyt noin 60 wuotinen wanha poika ja on pitkin ikäänsä
sepitellyt pilkka- ja iwa-runoja paikkakuntansa seikoista ja tapahtumista, mitkä
jollakin tawalla owat tawallisuudesta poikkeewia. Näkö- ja kuulo-aistimet owat
nyt Jaakolla jotenkin heikot, mutta muisti näyttää tawattoman tarkalle. Hän ei
ole kirjoituksen taitawa, waan on hattunsa alla hautonut ja päässään pysyttänyt
monta monituista runoa; kuitenki sanoo hän monta laulua mielestänsä menneen
ahawan ajeltawaksi. Äskettäin olin tilaisuudessa kuulla hänen laulujansa, joita
hän lurittelee wanhalla runonuotilla. Runot, miten jo mainitsin, owat paraastaan
pilkkarunoja, wälistä kertomarunon tapasia, eiwätkä aineeltaan ulotu juuri oman
kylän piiriä ulommaksi. Usein on syrjäisen waikea seurata niissä ajatuksen
juoksua syystä, kun hän mainitsee samaa henkilöä milloin paljaalla
ristimänimellä, milloin taas sukunimellä, wälistä taas kylän kesken käytetyillä
„liika"- ja „haukkuma"-nimillä. Tämä seikka se juuri tekee runot kyläläisten
mielestä sitä sukkelimmiksi ja näppärimmiksi, eikä tosiaan wakawinkaan parta woi
olla nauruun myhähtämättä, kun „Jaakko jatkawi sanoja, runoloita rullaltansa."
Pilkka niissä on sangen pistäwää laatua, eikä aseitten käyttäjä walitse
hienompia wälikappaleita, waan laskee oikein nahkaan sattuwia sanoja. Wanhaa
runomittaa käyttää hän wirheettömästi, waikka ei liene ikänään kuullut
runojalkoja, säkeitä eikä muita runo-opillisia sanoja mainittawan. Pari runoa
kirjoitin häneltä; toinen on uuden uutukainen, toinen wanha watturainen. Sitä
paitsi kuuntelin hänen laulawan pitkän runon poikain perässä pyöriwistä
tytöistä. Uudemmat runot tuntuiwat mielestäni runollisemmilta, mutta lienee
niitä waikea julkaista — asianomaisten wuoksi. Saakoon tässä sijansa näytteeksi
muutamia loppusäkeitä hänen „Nuotta tappelu“-runostaan, joka on noin 30 wuotta
sitte tehty. Perin pohjin kerrottuaan tappelun syyt ja waiheet päättyy runo
näin: T
Juho joutuwi kotiinsa, Matikainen (2) manterelle, Käs' on paisettui pahasti,
Käski kääriä kolohon. Ukko ei osannut syödä, Lusikalla luihotella, Toinen
syötti, toinen juotti, Toinen kuletti — — —. Kello seinällä sanowi, Tuntiloita
toimittawi; Juohtui mielehen Juholle: Noin on käynyt mun käteeni, Porahtanut
porkan*) warsi, Monta kertoa makiisti. — Sasu kaswoi kalwosehen, Wirhi wanhalla
i'ällä, Jot' ei huolisi hopeiseen, Panna ruplahan parihin. Sitä lyytä**)
löngötteli, Kaikki wiikkoa kaheksan, Koko syksyn syrjällähän. Tule ukko
oppimahan, Matikainen malttamahan, Noin sie nuottoa wetele, Sowinnossa
solkottele, — Enpä ukkoja opeta, Enkä wanhoja waroita, Olkohon opiksi muille,
Nuoremmille nuhteheksi, Jott' ei tappelu tapoja, Mainittaisi meidän maassa. O.
W. (3)
*) Ase, jolla kaloja karkotetaan nuotan perään.
**) Lyytä = myöten.
***) Ruttoon
= äkisti
Tarinassa kuvattu Juho Matikainen eli pitkän elämän ylittäen 95 vuoden merkkipaalun. Hän menehtyi 97-vuotiaana 25.8.1939 kotonaan Uukuniemen Niukkalassa.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
1. Uukuniemen Niukkala n:o 5. Hovila. Tilalla asuivat vuosina 1870–1879
Olof Johansson Berg (s. 1805) vaimonsa Beata Johansdotter Berg (s.1807), heidän
vävynsä Petter Johansson Hälvä (s.1844) ja tyttärensä Beata Olofsdotter Berg
(s.1843), heidän kuuromykkä tyttärensä Anna Olofsdotter Berg (s.1834) sekä
syytingillä sisarenpoika Jakob Pettersson Eerikäinen.Jakob Petterin/Pekanpoika
Eerikäisen (2.2.1822-23.4.1890) vanhemmat olivat Sikopohjasta kotoisin ollut
Petter Eerikäinen (1794–1836) ja syytinkiläisenä miehensä kuoleman jälkeen
Hovilassa asunut Anna Johansdotter Berg (1796–1862). Jaakko Eerikäinen näyttää
olleen ahkera ehtoollisella kävijä ja kinkereille osallistuja.
2. Runossa kuvattu Matikainen lienee ollut Juho (Juhan-setä) Pekanpoika Matikainen. Niukkalan tilalla numero 7/Luukko asuivat vuosina 1870-1879 syytinkiläisinä artikkelissa kuvatun Juhon vanhemmat Pekka (Petter) Juhonpoika Matikainen (11.10.1813-26.4.1889) ja Helena Juhontytär Kinnunen (12.6.1819-26.3.1892) sekä Juhon äitipuoli Anna Laurintytär Kuikka (21.1.1797-24.10.1877). Talollisena tilalla asui Pekka ja Helena Matikaisen (os. Kinnunen) lapsi Juho Pekanpoika Matikainen (22.4.1842-25.8.1939) ja hänen vaimonsa Helena Adamintytär Vainikainen (4.3.1841 Karttula – 27.1.1921), Juhon veli Matti Pekanpoika Matikainen (4.7.1851 – 13.5.1920 Viipurin maaseurakunta) ja hänen ensimmäinen vaimonsa Helen Kristiina Juhontytär Kainulainen (31.8.1862-6.2.1888), Juhon toinen veli Antti Pekanpoika Matikainen (22.2.1856 - 5.2.1938) ja hänen vaimonsa Maria Ollintytär Kokko (21.6.1852-17.3.1905) ja sisar Maria Lovisa Pekantytär Matikainen.(29.6.1859-2.8.1920), joka avioitui 13.6.1878 Olli Juhonpoika Kuikan (25.2.1848-13.12.1915 kanssa. Rippikirjassa on Pekka Juhonpoika Matikaisen kohdalla merkintä ”svagsynt=heikkonäköinen”, seuraavalla vuosikymmenellä merkinnät ”vähänäköinen, sokias ja tyrä”. Juho Pekanpoika Matikainen oli vihitty Muolaassa Karjalan kannaksella 12.11.1865 Helena Vainikaisen kanssa. Juho Matikainen oli oleskellut vuosina 1863–1865 Pietarissa, Muolaassa 1866–1868 ja Kivennavalla 1869–1871 ja uudelleen Pietarissa 1875. Niukkala no 7/Juhola siirtyi hänen omistukseensa vuonna 1872.
3. Nimimerkki O. W = Kansakoulunopettaja, runoilija, kääntäjä ja ahkera sanomalehtikirjoittaja Olof (Olli) Berg (1842–1917), joka käytti kirjoituksissaan nimimerkkejä O. W., O. Wrn, Olli Wuorinen, Olli A. Wuorinen ja Olli Vuorinen.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti