Georgian - Venäjän sota elokuussa 2008

Kuten hyvin muistamme, käytiin Venäjän ja Georgian välillä lyhyt, viisi päivää kestänyt sota elokuussa 2008. Myöhemmin tuo sota on nähty eräänlaisena esinäytöksenä vuonna 2014 alkaneelle Ukrainan sodalle. Etsiessäni verkosta analyysejä kyseisestä sodasta, huomasin Antti Rautiaisen viisi vuotta sodan jälkeen kirjoittaman erittäin hyvän yhteenvedon.

Sodan loppuvaiheen ollessa jo käynnissä, pidin alla olevan aamunavauksen (18.8.2008) aiheenani käyty ja vielä osittain käynnissä ollut sota.

Alussa soitin georgialaisen kappaleen, jota en enää löytänyt. Olkoon tämä kappale ikäänkuin johdatuksena aiheeseen.

Aamunavaukseni 18.8.2008

Georgia on ollut viimeisen kahden viikon aikana vahvasti esillä tiedotusvälineissä siellä käydyn Venäjän ja Georgian sodan seurauksena. Kun tarkastelemme Georgian historiaa löydämme sieltä yhtäläisyyksiä sekä Suomen historian että nykytapahtumien kanssa

Päinvastoin kuin Suomella, on Georgialla pitkä menneisyys itsenäisenä valtiona. Georgiasta tuli yksi ensimmäisistä kristinuskoon kääntyneistä maista vuonna 317, kun kuningas Mirian III otti sen valtionuskonnoksi.

Valtio nimeltä Georgia on tunnettu vuodesta 978, kun kaikki Georgian alueen ruhtinaskunnat yhdistettiin Georgian kuningaskunnaksi. Georgia oli tuolloin paikallinenen suurvalta, johon kuuluivat myös Armenia, Azerbaidžan ja Kaukasuksen pohjoispuolisia alueita. Kuningaskunta hajosi myöhemmin useisiin pienempiin osiin ja taantui Persian ja Turkin vaikutuksen alle. Vuosina 1801 - 1810 Veäjä miehitti Itä-Georgian ja Länsi-Georgian kuningaskunnat georgialaisten pyynnöstä, koska he halusivat suojaa Persiaa vastaan. Niin kuin usein ennenkin, avuntarjoalla oli ketunhäntä kainalossa.

Venäjän tsaari Aleksanteri lakkautti heti georgialaisen kuningaskunnan ja pakotti sen kuningasperheen maanpakoon. Valtio liitettiin lopullisesti Venäjään vuonna 1804 ja myös Georgian ikivanha ortodoksinen kirkko lakkautettiin. Suomi liitettiin Venäjän yhteyteen viisi vuotta Georgian jälkeen

Kuten Suomessa myös Georgiassa syntyi kansallinen vapautusliike 1800-luvun loppupuolella. Maassa käytiin suuri talonpoikaiskapina vuonna 1905. Tässäkin tapahtumat muistuttavat Suomen vastaavia.

Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen Georgia julistautui itsenäiseksi 26.5.1918. Useimmat eurooppalaiset valtiot tunnustivat Georgian itsenäisyyden jo 1918 ja Neuvosto-Venäjä toukokuussa 1920, siis samana vuonna kuin Suomen.

Kuitenkin helmikuussa 1921 puna-armeija valloitti Georgian lyhyen sodan jälkeen. Päinvastoin kuin Suomi, Georgia menetti itsenäisyytensä ja maan hallitus joutui pakenemaan.

Georgian liittäminen Neuvostoliittoon merkitsi kauhun vuosia georgialaisille. Noin 50 000 ihmistä teloitettiin 1921 - 1924 ja lisäksi yli 150 000 tapettiin Stalinin ja hänen salaisen poliisin georgialaisen päällikön Lavrenti Berijan puhdistuksissa 1930- ja 1940-luvuilla. Tässä tapauksessa voidaan jälleen todeta, että omat koirat purivat. Väkivalta ei kuitenkaan lannistanut ylpeiden georgialaisten uhmakkuutta. Stalinin kuoleman jälkeen, olojen ja jo hieman vapauduttua, 9. maaliskuuta 1956 georgialaiset opiskelijat osoittivat mieltä Hrutsevia vastaan. Jälleen mielenosoitus tukahdutettiin väkivaltaisesti ja satoja opiskelijoita tapettiin.

Neuvostoliitto ja georgialainen nationalismi törmäsivät uudestaan vuonna 1978, kun Moskova määräsi georgian kielen virallisen aseman maassa uudelleen harkittavaksi. Jättimäiset katumielenosoitukset pakottivat keskushallinnon olemaan puuttumatta kielen asemaan.. 1980-luvun lopulla Neuvostoliiton hajoamisprosessin yhteydessä koettiin uusi väkivallan aalto. Tällöin 9.4.1989 neuvostojoukot tukahduttivat rauhanomaisen mielenosoituksen Tbilisissä. Vähintään 20 georgialaista siviiliä kuoli terotettujen lapioiden iskuihin.

Neuvostoliiton hajotessa Georgiassa järjestettiin kansanäänestys itsenäisyydestä, jolloin 98,9 % kannatti itsenäisyyttä. Virallisesti maa julistautui uudestaan itsenäiseksi 9.4.1991.

Itsenäistynyt Georgia on kärsinyt etnisistä ristiriidoista. Vuosina 1992 – 1993 Abhasiassa käydyn sodan georgialaiset hävisivät Venäjän tukemille separatisteille. Noin 300 000 georgialaista joutui pakenemaan kotiseudultaan. Etninen väkivalta leimahti myös Etelä-Ossetiassa, mutta rauhoittui vähitellen ajoittaiseksi kahinaksi, kunnes sota leimahti uudelleen pari viikkoa sitten.  

Viime päivinä maailman huomio on kiinnittynyt Keskisessä Georgiassa olevaan Gorin kaupunkiin. Tuo kaupunki on paitsi uuden Venäjän – Georgian sodan tapahtumien keskipiste, myös erään historian suurmiehen ja hirmuhallitsijan syntymäkaupunki. Armon vuonna 1878, joulukuun 18 päivänä k.o. kaupungissa syntyi Josif Džugašvili, eli  Stalin, suutari Vissarion (Beso) Ivanovitš Džugašvilin ja Ekaterina (Keke) Geladzen perheeseen. Vuonna 1888 Josif, pääsi Gorin hengelliseen kouluun. Neljän kouluvuoden aikana hän oli aina koulun paras oppilas. Syvästi uskonnollinen äiti halusi pojasta pappia ja isä suutaria.

Vuonna 1894 Josif valmistui koulusta ja siirtyi Tbilisin hengellisen seminaarin ensimmäiselle luokalle.
Sososta, niin kuin Stalinia tuolloin kutsuttiin, ei tullut pappia, vaan hän innostui sosialismista ja kommunismista. Niinpä hänet erotettiin vuonna 1899  pappisseminaarista ja hän siirtyi toimimaan  bolševikkipuolueen tehtäviin Kaukasiaan. Stalin oli tuolloin mukana bolševikkien aseellisissa operaatioissa, järjestäen mm. pankkiryöstöjä puolueen toiminnan rahoittamiseksi. Vuosien 1902 ja 1917 välillä hänet vangittiin ja karkotettiin Siperiaan useaan otteeseen. Leninin hän tapasi ensi kertaa muuten  suomessa, Tampereella puoluekokouksessa. Leninin kuoltua 1924 Venäjän bolsevikkien keskuudessa alkoi valtataistelu, jonka Stalin onnistui voittamaan. Vakiinnutettuaan valtansa hän aloitti puhdistukset sekä kansallisten vähemmistöjen vainot, joissa menehtyi miljoonia ihmisiä.

  Vaikka Stalin tunnetaan Hitlerin ohella 1900-luvun pahimpana hirmuhallitsijana, seisoo hänen komea patsaansa edelleen Gorin torilla. On historian paradokseja, että hänen aikoinaan johtamansa puna-armeijan panssarit tuhoavat ja tekevät pilkkaa  hänen kotikonnuistaan ja maanmiehistään.