Tuokiokuvia Viipurista 17. - 18.6.1944

Viimeinen siviili poistumassa käsirattailla tavaroitaan kuljettaen Viipurista 20.6.1944. SA-kuva

Viipurilaiset seisoiva vakavalla hetkellä uskollisina paikoillaan loppuun saakka. Siviiliväestö, joka arveli olevansa jollain tavalla hyödyksi, pysyi kaupungissa siihen saakka, kunnes tuli käsky lähteä.

Vielä viimeisenä päivänä, kun sanomalehti Karjalan toimitus oli vielä auki, saapuivat lehdenkantajat toimistoon tiedustelemaan lehden jakamista, vaikka olosuhteet olivat silloin jo vakavat. Viimeisenä asiakkaana saapui vanha rouva tuomaan poikansa kuolinilmoitusta:

Sotamies S. .... kuollut kenttäsairaalassa .... kaivaten ....

Autiota Viipuria 18.6.1944. SA-kuva

Äiti ojensi käsikirjoituspaperia ja selittää kirjoittaneensa siihen säkeistönkin, jos se sopisi. Säe osoittautui seuraavaksi 

Voi maailmaa pahennusten tähden...

Se oli piste sanomalehti Karjalan toimitukselle Viipurissa sillä kertaa...

Lauantaina, kesäkuun 17. päivän iltana, oli siviiliväestö suurin piirtein jättänyt kaupungin. Vain neljä päivää, mutta sinä aikana ehti tapahtua paljon.

Viipuri 18.6.1944. SA-kuva

Muistelija totesi lopuksi:

Me uskomme, että koittaa päivä, jolloin me kaikki kokoonnumme jälleen omaan kaupunkiimme ja saamme rauhassa työskennellä kukin sarallamme.