Koska tunnen jonkinasteista lukkarinrakkautta Uukuniemeä kohtaan, poimin tämän jutun Etelä-Saimaasta (numero 3 / 4.1.1962). Valitsin artikkelista Heikki Kuutin muistelut olostaan Inkerinmaalla sekä tarinan paikallisista uukuniemeläisistä uudenvuoden vastaanottotavoista.
"Vanhuuven leppoon eivät minnuu oo viel laskeneet ja tilaustöitä on tarjolla enemp ko kerkiin tekemään", tuumi viime heinäkuussa 80 vuotta täyttänyt räätäli Heikki Kuutti, joka pirteänä ja hyvävointisena hoitelee ammattiaan punaisessa tuvassaan Uukuniemen Niukkalassa....
Kuutti on kotoisin Uukuniemen Mensun kylästä eikä kotitalo aivan mitätön ollutkaan, sillä parinkymmenen vuoden ajan talossa oli 22 henkeä perhettä. Heikin isä oli räätäli ja häneltä poika sai jo 12-vuotiaana opin ja on sitä taitoaan miltei yhtämittaisesti käyttänyt aina tähän päivään asti.
Mensusta Heikki lähti 24-vuotiaana katselemaan hieman maailmaa ja pestautui hevospaimeneksi Inkerinmaalle Kelton kylään. Palkkaa luvattiin 75 ruplaa 12 viikon ajalata, vaikka venäläiset olisivat ottaneet saman homman 40 ruplalla. Tämä Kelton kylä sijaitsee 25 kilometrin päässä Pietarista ja siellä oli tapana, että kylän kaikki hevoset koottiin yhteen laumaan ja niitä kertyi Heikin paimennuskesänä 26 kappaletta. Hevoset ajettiin kaksi kilometriä pitkiä kujasia myöten metsälaitumille ja ne oli siellä paimennettava, etteivät päässeet aidattomille viljelyksille. Paimenen tehtäviin kuului myös vartioida, etteivät asiattomat päässeet viemään hevosia öiseen aikaan laitumelta. Sääntönä oli, että jos hevonen oli neljä päivää paimennettavana, siitä oli suoritettava koko kesän paimennusmaksu. Samassa talossa oli myös Heikki Kuutin sisko palveluksessa ja taloon kuului 12 lehmää, 2 - 3 hevosta ja härkä. Talon tapoihin kuului, etteivät piiat ja rengit saaneet tupakoida tuvassa, vaan niiden piti suorittaa tämä tapansa eteisessä.
Inkerinmaalla Kuutti viipyi vain yhden kesän ja sieltä tultuaan hän otti kotikylän meijerskasta itselleen emännän ja lunasti Mensussa olevan kotitilan perikunnalta....
Vuoden vaihteen tuntumilla Heikki Kuutti muistelee myös entisen ajan uudenvuoden vastaanottoa Uukuniemellä ja kertoo, miten aattoillan kylpyreissulla kylvyn jälkeen piti tyttöjen ja poikien heittää vasta saunan harjalle. Mihin suuntaa se putosi, siltä suunnalta "se oikea" oli vuoden aikana tuleva. Kylän poikien kesken kerättiin myös rahaaja sillä ostettiin ruoka- ja kahvitarpeita, vuokrattiin jostakin talo sekä ostettiin vielä pässi paistolihaa tai kaalikeittoa varten. Tästä nämä juhlat saivat nimeksekseen "pässiöitsit" ja niissä syönnin sekä kahvin ja sajun juonnin lisäksi oli piirileikkiä, tinanvalua ja tietenkin tanssia. Öitsit kestivät tavallisesti neljään asti aamulla.
Erään kerran kylänvanhin kertoi näistä öitseistä rovasti Wallelle paheksuen nuorten touhuja. Rovasti ei näitä kumminkaan kovin tuomittavina pitänyt eikä asista sen enempää kuulunut. Tapana oli, että samata pojat, jotka illalla hakivat tyttöjä, toivat myös tyttönsä takaisin. Jos joku pojista ei näin tehnyt, hänellä ei ollut asiaa tulla sinä vuonna tyttöä hakemaan. Tästä järjestyksestä isännät pitivät tarkkaa huolta ja olivat aamuyöstä valveilla, kun tyttäret saatettiin kotiin. uudenvuoden päivän viettoon kuului usein myös pitkiä rekiretkiä nuorten kesken.
P.H.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti