Yksinäinen punakaartilaisen hauta

Jooseppi (Juosi) Muston (1.1.1884-27.4.1918) hauta Lappeenranta - Imatra-radan varressa Pontuksen kaivannon pohjalla

Kierrokseni 1.11.2014 jatkuu...

Pontuksen kaivannon ihailusta siirryin paljon vakavampien asioiden äärelle. Kun kulkee Pontuksen kaivannon muistomerkiltä kaivannon reunaa pitkin kulkevaa polkua noin sata metriä pohjoiseen, eteen nousee ratapenger. Penkereen toisella puolella, aivan sen kupeessa, kaivannon pohjalla, on yksinäinen hauta. Haudassa lepää sisällisodassa, sen loppukahinoissa teloitettu Jooseppi (Juosi) Musto. Hänen kohtalostaan on kirjoittanut kollegani willimies perusteellisesti blogissaan. Samoin tapahtumista löytyy perimätietoon nojaava Katrina Suikki-Hiltusen artikkeli Laihian kylän Pontuksen punavankisurmat 1918 Etelä-Karjalan Museoviestistä vuodelta 2009, eikä walpas wikipediakaan ole häntä unohtanut. Nuo lukemalla saa hyvän kuvan Jooseppi Muston kohtalosta ja sodan mielettömyydestä, joten en mene tarkemmin yksityiskohtiin.

Jooseppi Muston hauta aiheutti vuonna 1931 rataa rakennettaessa pienen mutkan rataan. Näin haluttiin kunnoitta hautarauhaa. Hautaa suojattiin lisäksi kuvassa haudan takana näkyvillä kivipaasilla.

Keväällä 1918 maassamme riehunut raaka sisällisota oli samalla veljessota. Oman sukuni vaiheisiin perehtyessäni on minulle selvinnyt, että kaksi isoisäni veljistä taisteli valkoisten puolella, yksi punaisten riveissä. Onneksi kaikki he selvisivät hengissä. Tosin punaisten puolella sotinut vietti pari vuotta Tammisaaren vankileirissä.

Puntuksen kaivantoon teloitettuja oli alkuaan kaksi. Jooseppi jäi lopullisesti teloituksen jälkeen kaivettuun hautaansa, mutta toinen vainaja siirrettin punaisten joukkohautaan. Syynä Joosepin pysymiseen Pontuksen kaivannon haudassa oli hänen äitinsä näkemä uni. Siinä Jooseppi ilmestyi äidilleen ja sanoi: Miun on täs hyvä olla, koha toimitat vaa papin siunaamaa.

Pontuksen kaivanto (Päivitetty 15.4.2017)

Pontuksen kaivannon muistopaasi

Kierrokseni 1.11.2014 jatkuu...
Soskuan neuvostosotilaiden hautausmaan jälkeen pyöräreittini kulki Soskuan sululle ja Saimaan kanavan itäistä reunaa pitkin edelleen seuraavalle sululle, eli Mustolaan. Vaikka kuvasin Mustolan tienoita tälläkin kertaa, palaan näihin kohteisiin myöhemmin, sillä koko Saimaan kanava, sen miljöö ja sulut ansaitsisivat oman bloginsa.

Välillä on hyvä käydä pohjalla, vaikka Pontuksen kaivannon...

Pontuksen kaivannon muistopaasi on Muukontien varressa kaivannon reunalla

Niinpä nostan seuraavaksi käsittelyyn Mustolan sulun jälkeisen pysähdyspaikkani eli Pontuksen kaivannon, jota kansa kutsuu nimellä Pontuksen kanava. Kanavaa siitä ei tullut - onneksi. Nimittäin, mikäli Salapausselän harjanteen puhkaisuyritys olisi onnistunut, seuraukset olisivat olleet melkoinen katastrofi. Vuoksi ei olisikaan Vuoksi, vaan Saimaan vesistön vedet purkautuisivat Suomenlahteen suoraan "Pontuksenjokea" pitkin. Paikalle syntyneeseen "Pontuksenkoskeen" olisi varmaankin rakennettu maamme suurin voimalaitos. Olisiko se tuonut sitten runsaasti energiaa käyttävän puunjalostusteollisuuden lisäksi esimerkiksi terästehtaan, kuten kävi Imatralle? Ja Imatra olisi jäänyt pahaiseksi kyläpahaseksi Ruokolahden leijonan metsästysmailla?

Näkymä Pontuksen kaivantoon Muukontieltä

Pontuksen kaivanto sijaitsee noin kahden kilometrin päässä nykyisen Saimaan kanavan suulta. Kaivanto on antanut nimensä myös kaupunginosalle, jota kansa kutsuu Pontukseksi. Kaupunginosan virallinen nimi on kuitenkin Laihia, joka juontuu paikallisesta suvusta ja tilannimestä. Tarina ei kerro ovatko laihialaiset yhtä saitoja kuin ne kuuluisat Vaasan kyljessä asuvat.

Kansan Työ 1.10.1957

Saimaan ja Suomenlahden yhdistävästä vesiväylästä haaveiltiin jo 1400 -1500 -luvuilla, kun Viipurin ja Olavinlinnan päällikkönä oli Erik Bjelke, mutta kaivaminen pysähtyi kallioseinämään. Seuraava yritys tapahtui yli sadan vuoden päästä, kun Ruotsin kuningas Kaarle IX määräsi amiraali Pentti Severinpoika Juustenin työhön. Paikalliset talonpojat joutuivat kaivaustyömaalle töihin kuninkaallisen käskykirjeen määräyksestä. Työt aloitettiin Lapveden ja Juustilan välillä vuonna 1607. Juustenin yllättävä kuolema keskeytti työt. Tämä Pontuksen kaivanto näkyy edelleen selkeästi maastossa noin puolen kilometrin pituisena, 10 -16 metriä leveänä ja enimmillään yhdeksän metriä syvänä kaivantona.

Kaivannosta käytetty nimi viittaa kuuluisaan Pontus de la Gardie´n (1520 -1585), joka oli merkittävän sotapäällikön ja sankarin maineessa Karjalassa. Todellisuudessa hänellä ei ole mitään tekemistä kaivannon kanssa. Hänen nimiinsä on liitetty runsaasti muitakin edistyksellisiä asioita Suomessa.

Pontuksen kaivannon muistopaaden laatta

Kaivannon reunalla Muukontien varressa on sille pystytetty neljä metriä korkea muistomerkki. Sen pystytti vuonna 1957 Lappeenrannan Kilta, joka lahjoitti muistopaaden Lauritsalan kauppalalle paljastustilaisuudessa. Tilaisuuden avajaispuheen piti Lappeenrannan killan puheenjohtaja Uuno Ruotzi. Lauritsalan kauppalan kiitospuheenvuoron piti kauppalavaltuuston puheenjohtaja Hugo Pöljö, joka lupasi kauppalan pitävän muistomerkitä hyvää huolta. Muistomerkkihankkeen "isä" oli aktiivinen kansanperinteen kerääjä ja kotiseutumies, maanviljelijä Ferdinand Laihia. Hän kertoili tilaisuudessa jopa vuosisatojen taakse ulottuvaa perimätieto Pontuksen kaivannosta ja sen ympäristöstä. Muistomerkin paljastusjuhlaa vietettiin 29.9.1957. Lahjoituksia muistomerkkiä varten antoivat Lauritsalan kauppala ja maanviljelijä Ferdinand Laihia.
Muistopaaden laatassa on teksti:

Etelä-Saimaa 5.8.1972

Yhdistääkseen Viipurin ja Savonlinnan vesitiellä määräsi kuningas Kaarle IX amiraali Pentti Juustenin kaivattamaan tämän ns. Pontuksen kaivannon. Lappeen miehet aloittivat työn kesällä 1607 ja keskeytyi se syksyllä 1608.

Tämäkään muistomerkki ei kuitenkaan saanut olla rauhassa ilkivallalta, vaikka sen ei luulisi ketään ärsyttävän.  Vain 15 vuotta muistomerkin pystyttämisen jälkeen sen muistolaatta oli revitty irti ja rosvottu. Koska messinkinen laatta on helposti tunnistettavissa, laittoi pakallislehti Etelä-Saimaa siitä etsintäkuulutuksen. Tarina ei kerro löytyikö laatta jostakin, vai jouduttiinko teettämään uusi.

Vanhoja lehtiä lukiessani sattui silmääni myös alla oleva  artikkeli Saimaan Sanomista (no 119/1976), joten kuvasin sen. Artikkeli sisältää myös sosialidemokraattien vaalipropagandaa :) Nimittäin edessä olivat kunnallisvaalit.  Ollos hyvä!

Woodspur, Michigan - Amerikansuomalaisuus poistuu historian hämärään?

Woodspurin evankelisluterilainen kirkko kuvattuna vuosikymmeniä sitten.

Yhdysvalloissa runsaat 600 000 asukasta ilmoittaa etniseksi taustakseen suomalaisuuden. Tuon määrän avulla luulisi myös suomen kielen sekä suomalaisten instituutioiden säilyvän. Näin ei kuitenkaan ole. Valtakulttuurin paine on kuitenkin kova, niin kuin kaikkialla muuallakin. Suomen kieltä osaavien määrä vähenee kiivaaseen tahtiin, samoin suomalaisten aikoinaan luomat instituutiot. Vaikka monet "suomalaisalueiden" asukkaat tiedostavat juurensa, se näkyy useimmilla vain t-paitojen ja lippisten teksteissä.

Woodspurin evankelisluterilaisen kirkon sisäänkäynti kesäkuussa 2010

Yhä useammat suomalaisten suurella vaivalla pystyttämät rakennukset rappeutuvat ja alkavat vähitellen antaa periksi luontoäidille. Kesällä 2010 kiertelin Ylä-Michiganissa sekä arkistoja penkomassa että lomailemassa. Yhtenä pysähdyspaikkana oli Woodspur, joka sijaitsee vahvasti suomalaisella maaseudulla ja maanviljelysalueella Ontonagonin kauntissa, Rocklandin ja Ontonagonin välissä. Monet alueen suomalaisfarmarit kävivät töissä White Pinen kuparikaivoksella. Suomalaisten rakentamasta evankelisluterilaisesta kirkosta ottamani kuvat kertovat, että luontoäiti on vienyt voiton. Vielä vuonna 1967 kirjoitti Armas K. Holmio kirjassaan Michiganin suomalaisten historia: Suomalaisilla on siellä (Woodspurissa) oma pieni viehättävä kirkkonsa.
Tähän teemaan liittyviä uusia postauksia on luvassa lisää.

Woodspurin evankelisluterilainen kirkko on jäämässä lehtimetsän valtaamaksi

Woodspurin evankelisluterilaisen kirkon sisätilat kesäkuussa 2010

Puna-armeijan sotilaiden hautamuistomerkki Soskualla

Neuvostosotilaiden hautamuistomerkki Soskualla

Kierrokseni 1.11.2014 jatkuu...

Soskuan neuvostosotilaiden hautausmaan portti

Kuvattuani Lempiälän lakkautetun koulun jatkoin matkaa Lempiäläntietä (aikaisempi kansan antama nimi oli kuulemma Miljoonatie) joitakin satoja metrejä eteenpäin, kunnes saavuin Lempiäläntien ja Laivatien (alkuaan Tuomojantie) risteykseen. Sieltä häämöttääkin seuraava pysähdyspaikkani eli Soskuan neuvostosotilaiden hautausmaa. Se sijaitsee tien vieressä, joten sinne löytää huomattavasti helpommin kuin Laukkaradalla sijaitseville hautausmaille.

Paikallisten kertoman mukaan paikalla sijaitsi sotavuosina neuvostosotilaiden vankileiri. Vangit asuivat yhdessä parakissa piikkilanka-aidan takana. Kylän asukkaat tunsivat sääliä heitä kohtaan ja toivat ruokaa nälkäisille vangeille.

Alkuaan hautausmaalle haudattiin 39 vankia. Heistä ilmeisesti suurin osa kuoli Konnunsuon vankilassa olleella vankileirillä. Myöhemmin  (tämän lähteen mukaan vuonna 1950) sinne siirrettiin seitsemän Simolan pommituksessa kuollutta sotavankia. Hautausmaasta muodostui pitkäksi aikaa 48:n neuvostovangin viimeinen leposija.  Vuonna 2011 löytyi Joutsenon Anolasta kuuden neuvostosotilaan hauta. Heidät oli ammuttu pakoyrityksen yhteydessä välittömästi kiinnisaannin jälkeen ja haudattu samalla. Näiden sotilaiden hautarauhaa uhkasi soranotto. Niinpä heidän ruumiinsa kaivettiin ylös ja siirrettin Soskuan hautausmaalle. Näiden vankien uudelleenhautaus suoritettiin marraskuun lopulla 2011. Niinpä muistopaadessa kerrotaankin vainajien nykyiseksi lukumääräksi 54.

Tässä kuva uudelleenhaudattujen neuvostosotilaiden kuudesta arkuista Soskuan hautausmaalla.

Yleisnäkymä Soskuan hautausmaalle

Neuvostosotilaiden hautausmaat Suomessa

Kaakkois-Suomessa liikkuessa törmää aika-ajoin aidattuihin erityishautausmaihin perinteisten hautausmaiden ulkopuolella. Niiden keskellä on muistomerkkipaasi, jota koristaa punatähti. Punatähti viestii siitä, että kyseessä on neuvostoliittolaisten sotilaiden hautausmaa. Näitä hautasmaita löytyy lähes koko Suomen alueella, mutta silmiinpistävän paljon niitä on Lappeenrannan seudulla. Nuo hautausmaat ovat suhteellisen hyvässä kunnossa, koska Suomen valtio on sitoutunut huolehtimaan niiden säilyttämisestä ja ylläpidosta.

Tämä perustuu nykyisin Suomen valtion ja Venäjän federaation vuonna 1992 solmimaan sopimukseen. Siinä todetaan seuraavasti (§ 1):

Suomen tasavallan hallitus ja Venäjän federaation hallitus vaihtavat asianomaisten toimielinten välityksellä tietoja Suomen alueella olevista venäläisten (neuvostoliittolaisten) sotilaiden hautapaikoista ja Venäjän alueella olevista suomalaisten sotilaiden hautapaikoista sekä niiden sijainnista. Tutkittuaan ja tarkennettuaan näitä kysymyksiä koskevat molemminpuoliset tiedot kumpikin sopimuspuoli laatii ja ylläpitää virallista luetteloa omalla alueellaan olevista toisen sopimuspuolen sotilaiden hautapaikoista. Luetteloja täydennetään tarvittaessa uusien hautapaikkalöytöjen johdosta.

Suomen tasavallan hallitus turvaa Suomen alueella olevien venäläisten (neuvostoliittolaisten) sotilaiden hautapaikkojen ja muistomerkkien ja Venäjän federaation hallitus vastaavasti Venäjän alueella olevien suomalaisten sotilaiden hautapaikkojen ja muistomerkkien suojelun ja oikeuden niiden säilyttämiseksi määräämättömäksi ajaksi. Sopimuspuolet ottavat vastatakseen siitä, että kaatuneiden sotilaiden omaisten mahdollisuudet käydä näillä hautapaikoilla turvataan.
Kumpikin sopimuspuoli huolehtii kustannuksellaan alueellaan olevien toisen sopimuspuolen sotilaiden hautausmaiden ja muistomerkkien hoidosta ja ylläpidosta. Toinen sopimuspuoli voi halutessaan myös suorittaa tätä työtä kustannuksellaan.

Sopimuksen toisessa pykälässä tarkennetaan vielä:

Sopimuspuolten sotilaiden hautapaikkojen hoitoon sisältyy hautapaikkojen kunnostaminen, niiden pitäminen asianmukaisessa kunnossa ja säilyttäminen, muistomerkkien ja muistopatsaiden pystyttäminen, muistolaattojen asettaminen ja hautojen istutustyöt.

Ranualaiset sukellusveneseikkailut mutaisessa Simojärvessä

Tämän päivän Kalevassa on laaja juttukokonaisuus kuvien ja videoiden kera 1980-luvun jälkipuoliskolla maatamme (ja muutakin maailmaa) kohauttaneesta älynväläyksestä: Simojärven sukellusvenematkoista. Seurasin aikoinaan idean kehittymistä, toteuttamista ja loppua huuli pyöreänä. Koko ajatus tuntui täydelliseltä hulluudelta. Miksi sitten kiinnostuin hankkeesta tavallista kansalaista enemmän? Satuin tuntemaan nuoruusvuosilta yhden idean keskeisistä toteuttajista. Tunsin hänet jo tuolta ajalta päättäväisyydestä ja sitkeydestä sekä hurjienkin päähänpistojen toteuttamisesta.

Lainaan tähän nyt alun Kalevan artikkelista:
-----

Ranuan sukellusvenekohua seurasi tyrmäävä pettymys 

Ranuan Simojärvelle tuotiin suuren kohun saattelemana matkustajasukellusvene vuonna 1988. Kaikki ei sujunutkaan suunnitelmien mukaan.
”Et kyllä arvaa kuinka hullussa tilaisuudessa äsken olin”, Juha Airas muistelee sanoneensa vaimolleen.
Joulukuun iltana vuonna 1986 Ranualla värvättiin osakkaita sukellusvenefirmaan. Vene kuljettaisi turisteja paikallisen Simojärven salaisuuksia skannaten.
”Jo seuraavana aamuna ilmoitin Jouko Hernetkoskelle, että minä lähden mukaan. Sijoitin 200 000 markkaa.”
”Oli mahdollisuus lähteä tekemään perustavanlaatuista hommaa. Jotain, mitä kukaan ei ollut koskaan tehnyt.”

Ylisuuret odotukset
Tarina alkoi, kun Ranuan kunnan silloinen elinkeinoasiamies Hernetkoski näki syksyllä Lapin Kansassa pienen yhden palstan jutun: Turussa valmistetaan matkustussukellusveneitä. Hän leikkasi sen talteen.
”Mietimme silloin matkailu- ja työllisyysasioita, että mistä saataisiin Ranualle lisää toimintaa”, Hernetkoski muistelee.
Sukellusvene saisi kunnan vielä kuhisemaan matkailijoista.
Parissa kuukaudessa Ranualle perustettiin firma nimeltä Suomen Sukellusvenematkat Oy. Lähes kaikki osakkaat löytyivät omasta kunnasta. Airaksesta tuli firman toimitusjohtaja.
10 miljoonaa markkaa maksanut vene tilattiin tammikuussa 1987 Laivateollisuus Oy:ltä Turusta, ja se valmistui kesäksi 1988.
”Telakanjohtaja kertoi, että he olivat saaneet kolme kiinnostunutta puhelua: yhden USA:sta, yhden Koreasta ja yhden Ranualta.”
Simojärven Kultinsalmen rantaan rakennettiin terminaali kahviloineen ja ravintoloineen. Tie järvelle päällystettiin asvaltilla, ja perille raivattiin kolmen hehtaarin parkkipaikka.
  ----

Kannattaa katsoa myös tämä linkki: Neuvostoupseerit putosivat pohjaan: simojärveläinen mutatanssi

ja tämä: Kaleva 29.5.1988 Simojärven vedenalainen sesonki alkoi

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros, osa 2: Lempiälän koulu

Lempiälän entinen koulu kuvattuna Mäenpääntieltä

Aurinkoisen pyhäinpäivän aamuna 1.11.2014 suuntasin pyöräretkeni Kuutostien eteläpuolelle Lasolan, Rasalan, Lempiälän, Soskuan ja Mustolan maastoihin. Viipurinportin ABC:n jälkeen jatkoin Lemminkäisen kivimurskaamolle vievää tietä toivoen siltä pääseväni oikaisemaan Pajarilantielle. Lopulta tuo tie päättyi kuitenkin raivioalueeseen. Niinpä kantelin pyörääni puolisen kilometriä mahdollisimman hankalassa maastossa, koska raivio oli tehty ehkä 10-15 vuotta vanhaan koivikkoon ja raivatut ohuet puunrangat oli jätetty maahan lahoamaan. Saavuin lopulta kynnetyn pellon reunaan. Pelto mahdollisti paikoin pyörällä ajon, koska mullikon pinta oli hieman jäässä. Näin saavutin Pajarilantien, jota pitkin jatkoin komean Rasalan kyläaukean läpi Kuutostielle. Sitä olikin sitten helppo polkea kohti päivän ensimmäistä määränpäätä eli Lempiälän lakkautettua kyläkoulua.

Lempiälän entinen koulu peltoaukean takaa kuvattuna

Lempiälän kyläaukean reunassa kohoaa sen komein rakennus, vuonna 1922 rakennettu koulu. Koulun puuhaaminen seudulle aloitettiin vuonna 1920 ja se toimi ensimmäisen vuotensa Juho Oikkosen talossa Lempiälässä. Koulutyö alkoi 30.8.1920. Täältä löytyy kirjoitus Lempiälän kansakoulun alkuvaiheista vuosilta 1920 - 1925

Rakennus valmistui niin, että siellä voitiin aloittaa opetus syyskuussa 1922. Vihkiäisiä vietettiin lokakuun 22. päivä 1922. Koulurakennus sijaitsee Lempiäläntien ja Mäenpääntien risteyksessä. Koulussa toimi sotavuosina kenttäsairaala / kaatuneitten evakuointikeskus. Tähän kyläkouluun minulla onkin muutaman vuoden tiivis suhde. Kun Lauritsalan koulukeskusta saneerattiin vuosina 2006 - 2009, toimi Lempiälän koulu väistötilana. Minullakin oli ilo pitää historian ja yhteiskuntaopin tunteja tuolloin Lempiälän maalaismaisemassa. Muistona tuolta ajalta lähti mukaani (siirtyessämme takaisin Lauritsalaan) Lempiälän koulun jäämistöstä arkistohylly/-kaappi, joka seisoo ylväänä nykyisen luokkani takaosassa.

Koulun historia omana kouluna päättyi keväällä 2006. Tämän jälkeen osa koulun entisistä oppilaista jatkoi opiskeluaan Räihän koululla Nuijamaalla, osa siirtyi Mustolan koulun oppilaiksi. Koulukiinteistö myytiin vuonna 2010 ja se toimii nykyisin yksityisasuntona.

Kirjailija Annikki Bärman on kuvannut kirjassaan Korvikenuoruus koulua sotavuosina. Kansakouluopettajana ja myöhemmin  kieltenopettajana toimineen Lempiälän koulun entisen oppilaan tuotanto on ollut laajaa.
Täältä löytyy blogi, jossa hieman sivutaan Lempiälän kouluakin, vaikka kirjoitus keskittyy kyseisen blogistin vuosiin Lauritsalan yhteiskoulussa. Ja täältä löytyy tammikuussa 2015 kirjoitettu blogikirjoitus, jossa koulun entinen oppilas muistelee Lempiälän kouluvuosiaan.

Lempiälän entinen koulurakennus kuvattuna Lempiäläntieltä

Kuva samasta kohdasta muutamia vuosikymmeniä aikaisemmin

Helsingin Sanomien kuukausiliite: Suuri ja mahtava Suomen Kansantasavalta

Tänä aamuna posti toi Helsingin Sanomien kuukausiliitteen, jossa oli TODELLA mielenkiintoinen Unto Hämäläisen artikkeli Kansallisarkistosta löytyneestä Suomen Kansantasavallan kartasta. Tutkija Ville Vuolle huomasi kartan viime vuonna Sota-arkiston jäämistöstä. Unto Hämäläinen tuo kartan herättämänä vuoden 1939 tapahtumat nykyiseen maailmanpoliittisen tilanteeseen. Venäjän Krimillä ja Itä-Ukrainassa noudattama taktiikka on toisinto sekä Leninin että Stalinin noudattamasta. Se onnistui lähes kaikkialla, poikkeuksen teki Suomi. Artikkeli karttoineen löytyy digitaalisena täältä.

Jalawan pirtti Taivalkoskella

Jalawan kauppa ja pirttikahwila

Heinäkuussa 2013 minulla oli mahdollisuus vierailla Koillismaalla. Ehdottomiin pysähdyspaikkoihin kuului Jalawan pirtti Taivalkoskella. Kauppa on maamme vanhin yhtäjaksoisesti toiminut kauppa. Tämäntyyppinen historian havina on kerta kaikkiaan koettava. Pirtillä on ollut keskeinen sija taivalkoskelaisten henkisessä, hengellisesä ja taloudellisessa kanssakäymisessä. Kalle Päätalo kuvaa kirjoissaan usein ostosvierailuja sekä lestadiolaisseuroja Jalawan pirtissä. Siellä on pidettykin lukematon määrä lestadiolaisseuroja, poliittisia tupailtoja ja valistustilaisuuksia. Lestadiolaiset perustivat Jalawan pirtissä 18.11.1928 paikallisen yhdistyksensäkin, jonka johtokuntaan kauppias Nikolai Jalava valittiin.

Keskellä Taivalkosken kirkonkylää sijaitseva Jalawan kauppa ja pirttikahvila omaa siis pitkät perinteet. Tässä kirjastovirman sivuilta koottua tietoa kaupan historiasta:

Sen on perustanut Vienan Karjalan Pistojärveltä Puolangalle muuttanut laukkukauppias Stephan Jakowleff. Jakowleff muutti Puolangalta Taivalkoskelle 1870-luvun puolivälissä. Stephan vuokrasi Taivalkoskella Jakkilan tilan kuudeksi­kymmeneksi vuodeksi ja rakennutti tälle paikalle kaupan vuonna 1883. Jalawan kauppa toimi myös matkalaisten yöpymispirttinä.

Stephan lähti takaisin Vienan Karjalaan uuden vaimonsa kanssa vuonna 1907 ja jätti kaupan pojilleen Nikolaille ja Mikolle. Jakowleffien sukunimi muutettiin vuonna 1926 Jalavaksi. Nikolai Jalava piti kauppaa 86-vuotiaaksi saakka. Tämän jälkeen (Johannes) Janne Jalava ryhtyi kauppiaaksi. Hänen jälkeensä kaupan osti Ari Jalava vuonna 1983.

Vuodenvaihteessa 2013 - 2014 kaupanpito on siirtynyt suvussa jo viidenteen polveen, kun Mikko Jalava ja hänen vaimonsa Laura ottivat vastuun liikkeestä

Jalawan pirtin pihapiiriä

Alkuperäisen kaupan kylkeen rakennettiin  vuonna 1997 "wanha" uudisrakennus, joka on itseasiassa vanhempi kuin alkuperäinen kauppa. Tämän 1700-luvulla rakennetun hirsirakennuksen suojissa aloitti Stephan Jakowleff  kaupanpidon vuonna 1880 muutettuaan Taivalkoskelle.

Pirtti tarjoaa historiallisen ympäristön lisäksi historiallisia myyntituotteita. Näitä ovat muun muassa jatsarit, pussihousut, perinteiseen tapaan valmistettu pikiöljy, uskovaisten pastillit ja flanellikerrastot. Pirttikahvilan puoli on rakennettu vanhoista hirsistä kaupan laajennuksen yhteydessä vuonna 1997. Kodikkaan tunnelman luovat hirsiset seinät ja tuoreen leivonnaisen tuoksu. Jalawan pirtin verkkosivuja on nyt päivitetty.Tässä linkki myös sen historia-sivulle.

Näkymää Jalawan pirtin sisäpihlata

Russofiilin vaikea vuosi ja muita mielenkiintoisia artikkeleita

Kokosin tähän listaa niistä artikkeleista, jotka joko analysoivat hyvin poliittista tilannetta Venäjällä, tai avaavat uusia/mielenkiintoisia näkökulmia itäisen naapurimme toimintaan:

Päivitetty 11.11.2014 klo 13.10
Helsingin Sanomien Putin-kooste löytyy täältä
HS pääkirjoitus 11.11.2014. Venäjä hyödyntää sotauupumusta
Elisa Rimaila/IS: Kartta paljastaa karun totuuden Venäjän toimista Suomen lähellä
Antti Halonen, Elisa Rimaila/IS: Asiantuntijalta synkkä arvio Putinin seuraavista toimista: "Niinhän sodissa yleensä käy"
Josefin Karlsson/Aftonbladet: Putins sändebud: De ska vara rädda
Tymothy Snyder/NYReview of books: Putin’s New Nostalgia

Paul Gobble/KyivPost: Putinin taktiikkaa Ukrainassa: Kylvä paniikkia, provosoi,  tunkeudu (maahan), ja toista sama uudelleen
Iltasanomat 5.11.2014: Presidentti Niinistö: Näytämme Venäjälle, mistä emme pidä
Iltasanomat 5.11.2014: Putin valittiin jälleen maailman vaikutusvaltaisimmaksi
Kansanedustaja Reijo Tossavainen/Uusi Suomi: Putinin Venäjästä tuli Pohjois-Korean kaltainen hylkiövaltio
Kadettikunnan tiedotteet:  Komentaja Juha-Antero Puistolan esitelmä Kadettikunnan syyskokouksessa 25.10.2014
Lugansk News Today: Venäläiset joukot pitivät paraatin Luganskissa
KyivPost/Reuters: Russian media watchdog blasts radio station over Ukraine coverage
HS pääkirjoitus 31.10.2014: Putinin lähellä yritys kasvaa
Kasperi Summanen / Verkkouutiset: "Venäjän Schwarzenegger" pukeutui toimittajaksi ja tulitti ukrainalaisia Donetskissa - video
Kasperi Summanen / Verkkouutiset: Separatistijoukkojen suosio laskussa - "18–50-vuotiaat miehet pakkovärvätään"
Simon Shuster/Time: Putin's secret agents
Anton Butsenko:  Neljä kerrosta täynnä trolleja: Olginon nettitrollaustehdas muutti Pietariin
Simon Shuster/Time: Russians Re-write History to Slur Ukraine Over War
Päivi Kerola/Yle uutiset: Venäläisoikeus takavarikoi oligarkilta öljy-yhtiön osakkeet
Antti Kuronen: Ukrainan kapinallisten pääministeri Yle Uutisille: Valmistaudumme sotaan
Jouko Jounala: Professori lyttää Naton "Hollywood-armeijan" - mitä hyötyä oikeasti Suomelle?
Yrjö Kokkonen:  Venäjän energiajätin tulos putosi lähes nollaan
Jussi Konttinen: Russofiilin vaikea vuosi
Rene Nyberg: Jegor Gaidar analysoi neuvostoimperiumin tuhon
Suvi Turtiainen: Presidentin entinen luottomies: Putinilta puuttuu haastaja
Teppo Tiilikainen: ”Putinin toiminta Ukrainassa muistuttaa hyvin paljon Stalinia”
Mihail Šiškin: Essee nyky-Venäjästä: Tällainen on Putinin musta aukko
Arto Huovinen: Aleksei Kudrin: Venäjän eristäytyminen on riski sille itselleen
Antti Rautiainen: Euroopan vasemmisto on eksyksissä Ukrainassa
KeskiPohjanmaa: Venäläistutkija: Talous pakottaa Putinin parantamaan suhteita länteen
Jaakko Isoniemi: Venäjän synkkä tulevaisuus – ”Putinin hallinto romahtaa kahdessa vuodessa”
Heini Särkkä: Peruskoulusta tuttu kartta paljastaa, miksi Putin pullistelee
Vladimir Gelman: Ukrainan kriisi ja Venäjän sisäpolitiikka
The Moscow Times: How much longer can Putin's system last?
Verkkouutiset: Venäjän huijaus paljastui: kuvat "Ukrainan joukkohaudoista" olivatkin Tšetšeniasta