 |
| Aurinkokin paistoi |
 |
Paikoin polku oli vielä lumen peitossa ja
yöpakkasen kovettama |
Huhtikuun loppupuoli on oivallista aikaa luonnossa retkeilylle. Vielä eivät kulkijaa häiritse itikat ja kärpäset, vasta saapuneet muuttolinnut visertävät kilpaa metsissä ja punkit, nuos susia ja karhija pahemmat ihmisen viholliset, ovat toivottavasti vielä kylmän kohmettamia. Lunta ei metsissä juurikaan enää ole ja usein yöpakkanen on kovettanut vetisen maaston niin, etteivät kengätkään juuri kastu.
Allekirjoittanut suuntasi aurinkoisena lauantaiaamuna 22.4.2017 Ruokolahdelle. Tavoitteena oli kulkea
Oritlammen kuntopolku Ruokolahdella. Kuntopolun reitti kulkee Kuutostien, ja kahden järven, Pienen Käringin sekä Käringin välissä. Polku on merkitty valkoisin maalimerkein ja sen on rakentanut vuonna 2004 Oritlammen seudun kyläyhdistys. Ilmeisesti joitakin vuosia sitten valkoiset merkit ovat paikoin saaneet tuekseen myös siniset merkit. Joissakin risteyskohdidissa on myös pieniä opasviittoja. Näin ensi kertaa kulkiessa ja vain tulostamaani karttaan tukeutuessa olin joissakin kohdissa epävarma, minne tulisi mennä. Reitti kaipaisi siis vielä lisää valkoisia merkkejä puihin ja näkyviin maastokohtiin sekä opasviittoja muutamiin reisteyksiin.
 |
| Joutsenet nousivat lentoon Lappienlammen jäältä |
 |
| Reitiltä löytyy tämännäköisiä opasviittoja |
 |
| Näkymä polun varrelta |
Alkumatka reitistä on todellakin valaistua kuntopolkua, josta se sitten erkanee kylä- ja metsäteille. Pääosa kuntopolusta kulkee metsä- ja kyläteitä sekä metsäkoneiden ajouria. Varsinaisten metsäpolkujen osuus on varsin vähäinen. Reitti on helppo. Vaativuuden perusteella luokittelisin sen 1-5 asteikolla luokkaan 2. Reitin pituuus on noin 10 kilomometriä. Matkan varrella on kuusikoita, sekametsää, tuoretta ja kuivaa kangasmetsää, suppamaastoa, entistä peltoa, johon on istutettu koivua, hakkuuaukeita ja -työmaita. Reitin lähtöpisteessä Oritlammella on kota ja matkan varrelta löytyy lisäksi vielä toinen kota.
Oritlammen luontopolku ei näytä olevan kovinkaan vilkkaassa käytössä. Paikoin näytti siltä, että olin päiväkausiin ainoa kulkija reitillä, mutta eipä tuo seuran puute haitannut. Jälleen kerran ei aamuinen patikointi kaduttanut missään vaiheessa. Alkumatkasta kulkijaa helli vielä komea auringonpaiste ja korvia hiveli lintujen kilpaviserrys puiden oksilla. Joutsenten kutsuhuudot kiirivät Lappienlammen jäältä rantakuusikon kulkijan korviin...
On tämä kulkeminen suomalaismetsissä kymppi plussaa, vähintäänkin!!!
 |
| Tämä rakennus on nähnyt paljon |
 |
| Koholanmaan laavu |
 |
| metsäraiskio |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti