 |
| Lappeenranta 100/3.9.1912 |
Sattuipa jälleen vanhoissa lehdissä eteeni artikkeli, joka antaa näkökulmaa ajankohtaisiin keskusteluihin nyky-Suomessa.
Pannajulistus Terijoella
”Wetsh. Wremja” kertoo, että Terijoella oikeauskoisen kirkon seinälle on viime sunnuntaina naulattu seuraava ilmoitus:
Suomen arkkipiispan siunauksella ilmoitetaan: Katsoen siihen, että väliaikaisesti Terijoella asuvat porvarit Josep Masurow ja hänen vaimonsa Ewdokia ovat itsepäisesti päättäneet pysyä aikomuksessaan luopua ainoasta oikeasta oikeauskoisesta Kristuksen opista ja ovat siirtyneet evankelilaisten kristittyjen (lutherilaisten) lahkoo, tämän johdosta ja varoitukseksi muille, mainitut henkilöt julistetaan kirouksen alaisiksi (Gal. 1:8 – 9) Herramme Jeesuksen Kristuksen, apostoleille sekä heidän laillisille seuraajilleen ja piispoille (”minkä te sidotte täällä maan päällä, se olkoon sidottu taivaissa”, Math. 18:16 – 19, Johanneksen 20:23 ja ”ken ei tottele kirkkoa olkoon pakana ja maankulkia, Math 18:17) antaman vallan nojalla ja erotetaan he Herramme Jesuksen Kristuksen yhteydestä sekä ikuisesta pelastuksesta, siksi kunnes he korjautuvat ja palaavat oikeauskoisuuteen. Amen.
Kirkon rovasti Petr Potashev.
-----
 |
| Jehovan todistajien eli kansainvälisen raamatuntutkijain seuran keskeinen toimihenkilö oli 1910-luvulla insinööri Kaarlo Harteva (von Haartman), joka oli ulottanut kolportööritoimintansa vuonna 1912 myös Lappeenrantaan. Tätä uskon- suuntaa kutsuttiin maassamme pitkään myös hartevalaisuudeksi. Lappeenranta-lehti 19.11.1912 |
Tämä uutinen julkisesta häpeästä ja tuomiosta uskontokunnan vaihtamisen takia saattaa kuulostaa nykypäivän ihmisestä varsin uskomattomalta. Kuitenkin esimerkiksi Jehovan todistajat käyttävät tänäänkin aika pitkälle samoja metodeja kuin ortodoksinen kirkko 1900-luvun alussa. Jehovan todistajien keskuudesta lähteneen tilannetta pahentaa vielä täydellinen eristäminen entisen uskonyhteisön jäsenistä ja jopa omasta perheestä. Muutama päivä sitten (4.11.2015) Turun Sanomissa oli artikkeli otsikolla Turvapaikanhakijoita kääntyy kristityksi.
Uskontokunnan vaihtaminen saattaa artikkelin mukaan olla uhka fyysiselle terveydelle ja jopa hengelle. Niinpä käännynnäisiä vastaanottava tahokin tuntuu olevan lausunnon perusteella, jos ei nyt aivan peloissaan, niin ainakin tosi, tosi varovainen.
Kääntymistä harkitsevat ovat pääosin irakilaisia, mutta joukossa on myös pari syyrialaista. Sama ilmiö on jo aiemmin havaittu Saksassa. Kirkko on ohjeistanut seurakuntia suhtautumaan asiaan hyvin varoen.
– Me emme halua antaa mielikuvaa, että käytämme hädänalaisia ihmisiä hyväksi, perustelee Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän diakoniajohtaja Teemu Hälli.
– Yhteiskuntarauhan ja uskonnonvapauden takia me emme myöskään halua näyttäytyä muslimeille tahona, joka aktiivisesti yrittää käännyttää heitä, hän kertoo.
Islamin jyrkin tulkinta pitää uskosta luopumista kuolemalla rangaistavana rikoksena.– Kyllä tällainenkin tulkinta on olemassa, vahvistaa Siirtolaisuusinstituuttia johtava uskontotieteilijä Tuomas Martikainen.
– Yleensä seurauksena on sulkeminen yhteisön ulkopuolelle, kertoo asiaan itse arkielämässään perehtynyt turkulaismies, kuvaavaa kyllä nimettömänä.
Hän tuntee henkilökohtaisestikin ihmisiä, jotka eivät uskalla kääntymyksensä vuoksi edes käydä entisessä kotimaassaan. Osalla suhteet perheeseen ovat katkenneet.
Turussa kääntymistä harkitsevien kerrotaan olevan yhteisönsä reaktioista erittäin peloissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti