Outokumpu, Keretin kaivostorni

Keretin kaivostorni golf-kentän nurmiolta kuvattuna

"Sumpin" paikalle tehty golf-kenttä oli aamulla huurteessa

Tein Outokummun vierailullani 5.11.2015 aamuisen kävelyretken Keretin kaivostornille. Keretin kaivostorni on kauas näkyvä muistomerkki edesmenneistä Outokummun kuparikaivoksista. Tässä hieman taustaa tarinalleni:

Outokummun kuparikaivos sai alkunsa Rääkkylän pitäjästä vuonna 1908. Tällöin siellä ruopattiin Kivisalmen laivaväylää, jolloin ruoppaustöiden yhteydessä löydettiin suuri kellertävä kivi. Kivestä lähettiin näyte Helsinkiin Geologiselle toimistolle, joka totesi sen sisältävän runsaasti kuparia. Alkoi tutkimustyö vuori-insinööri Otto Trüstedtin johdolla. Hän päätteli Kivisalmen lohkareen olevan jääkauden irrottama siirtolohkare. Malmiota etsittiin aluksi Rääkkylän ympäristöstä, kunnes tutkimukset johtivat Outokummun alueelle. Lopulta 17. maaliskuuta 1910 osui timanttikairan terä kuparimalmion suoneen. Tästä alkoi kaivostoiminnan alkuvaiheissa hyvinkin ohdakkeinen tie. Louhintaa suoritettiin aluksi kolmesta paikasta, joiden nimet olivat Kumpu A, Kumpu B ja Kumpu C (Kaasilan kaivos). Ns. Vanhan kaivoksen valmistuminen syrjäytti nämä pienet alkuaikojen kaivokset. Tämän yhteensä noin neljä kilometriä pitkän, 400 metriä leveän ja 40 metriä korkean kuparimalmiesiintymän ympärille syntyi Outokumpu Oy. Kaivos oli aikoinaan  Euroopan toiseksi suurin kuparikaivos. Kuparimalmioon kaivauduttiin Outokummun kohdalta vuonna 1913, Mökkivaarasta (1939) ja Keretistä 1950-luvulla.  Täältä löytyy oivallinen kooste Outokummun kaivosten historiasta.

Portit olivat suljetut, muttei se menoa haitannut

Aurinkoisena pakkasaamuna kävelin ensin Kuusjärvelle vievää tietä Outokummun taajama-alueen reunaan, jonka jälkeen suunnistin lähes viivasuoraan metsän poikki kohti kaukana siintävää kaivostornia. Saavuinkin pian sumpiksi kutsutun alueen reunaan. Sumppi oli nimitys, jota käytettiin Outokummun Keretin kaivoksen rikastushiekka-altaista. Aikoinaan paikalla sijanneen puhdasvetisen Outolammen alueelle perustettiin varastointipaikka kaivostoiminnan jätteelle. Malmien erotteluprosessissa jäi sivutuotteeksi rikastushiekkaa, joka dumpattiin viereiseen lampeen. Lampeen ja sen lähialueelle vietiin 4,3 miljoonaa tonnia kaivosjätteitä vuosina 1928-1954. Prosessien kehittyessä alettiin rikastushiekkaakin uushyödyntää. Niinpä rikastushiekkaa kärrättiin uusiokäyttöön 1960-1980 -luvuilla 3,6 miljoonaa tonnia. Tämä uudelleen rikastettu jätehiekka siirrettiin taas muutaman kilometrin päähän toiselle rikastushiekka-alueelle. Näin syntyi Keretin kaivoksen ja Outokummun väliselle alueelle laaja, rikinkatkuinen pölyävä kenttä, joka muuten valittiin vuonna 2014 Yle Tieteen äänestyksessä Suomen toiseksi karmeimmaksi paikaksi. Nyt tuon karmeuden peittää männikkö ja koivikko sekä osittain paikallinen golf-kenttä.

Keretin kaivos

Kaivostorni on 96 metriä korkea

Keretin kaivos syntyi kun jäljellä olevan Outokummun malmion järkevä kaivaminen vaati uuden nostokuilun. Sen rakentamisesta päätettiin vuonna 1950 ja kuilun paikaksi valittiin tasainen Keretiksi kutsuttu hietakangas. Keretin kuilu louhittiin vuosina 1951–1954 ja avattiin vuonna 1954. Tällöin se oli Euroopan toiseksi suurin kuparikaivos.^. Sen hissikuilun kokonaispituus oli 407 metriä maanpinnasta. Keretin kaivoksessa oli laaja, yhteensä noin 500 kilometrin mittainen kaivoskäytäväverkosto. Rautatieverkoston pituuskin oli useita kymmeniä kilometrejä. Maan alla liikennöitiin veturikalustolla aina vuoteen 1984 saakka. Kaivostoiminta Keretin kaivoksessa päättyi viimeisen työvuoron poistuessa Keretistä 25. toukokuuta 1989. Syksyllä 1989 alkoi kaivoksen koneiden ja laitteiden purku. Vuonna 1995 Keretistä purettiin tuotantolaitokset tornia lukuunottamatta. Torni on 96 metriä korkea, se on Pohjois-Karjalan korkein rakennus ja Suomen korkein ja Euroopan toiseksi korkein kaivostorni. Tornin lisäksi kaivoksen rakennuksista ovat säilyneet tornimurskaamo ja lohkaresiilo. Rakennus sai suojelupäätöksen vuonna 1998.

Harppoessani golfkentän poikki kohti kaivostornia heräsivät korpit raakkumaan kolkkoja tervehdyksiään yksinäiselle kulkijalle. Niitä lentelikin tornin ympärillä varsin runsaasti. Kaivostornin ympärillä vallitsi kolkko hiljaisuus. Poissa olivat työmiesten huudot, junien kolke ja koneiden jyske. Hiljainen tuuli vinkui kierrellen tornien seinämissä ja korppien klonklatus ja siipien kahina kertoivat alueen nykyisten isäntien tarkkailevan Outolammen suunnasta lähestyvää outoa tulijaa. Kiertelin rakennusta, otin siitä kuvia joka kantilta, mutta en kuitenkaan mennyt torniin sisälle kiipeämään sen 338 askelta. Jatkoin matkaa Vanhan kaivoksen suuntaan, joka on sitten oma tarinansa.

Kaivostorni on Pohjois-Karjalan korkein rakennus

Ps. Alueelle on viime vuosina ollut uusia kaivossuunnitelmia

Tässä lisää ottamiani kuvia: