Jääkäri ”Kitusen” muistokivi (Päivitetty 6.8.2015)

Ensimmäisen sisällissodassa kuolleen jääkärin Lauri Pelkosen muistokivi on pystytetty Pelkosen kuolinpaikalle Luumäen Taavetissa tammikuussa vuonna 1933

Kun pyöräilin 2.8.2015 Taavetin Linnoitukselta Taavetin asemalle huomasin tienvieressä Marttilantien ja Jääkärintien kulmassa jälleen uuden muistomerkin. Kyseessä on muistokivi, joka on pystytetty ensimmäisen Suomen sisällissodassa kuolleen jääkärin muistoksi.

Peitenimeä Kitunen käyttänyt Lauri Arvid Pelkonen oli syntynyt toinen päivä syyskuuta vuonna 1894 Viipurin läänin Pyhäjärvellä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Jaakko Pelkonen ja Amanda Karoliina Lindroos. Lauri Pelkonen kirjoitti ylioppilaaksi Käkisalmen yhteiskoulusta vuonna 1913 ja liittyi Helsingin yliopistossa Karjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän suoritti Kauppakorkeakoulussa vuosina 1913 ja 1914. Tämän jälkeen hän oli opettajana Räisälän Särkisalon kansakoulussa vuonna 1914 ja kirjurina Hiitolan - Raasulin rautatietyömailla vuonna 1915, ennen kuin siirtyi Saksaan ja liittyi vapaaehtoisena jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 30. tammikuuta 1916. Hän sai myös taistelukokemusta Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Kun pataljoona palasi rintamalta, siirrettiin Pelkonen 2. konekiväärikomppaniaan 10. heinäkuuta 1917. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille  eli ns. pommarikurssille.

Lauri Pelkonen palasi Suomeen aselaiva S/S Equityllä Merikarvialle 3. komennuskunnan mukana. Laiva oli lähtenyt Saksasta 2. joulukuuta 1917. Kotimaahan palattuaan Pelkonen (peitenimellä Kitunen) komennettiin "Uuden metsätoimiston määräyksestä" Lappeenrantaan suojeluskuntakouluttajaksi ja suojeluskunnan johtajaksi Taavettiin. Pelkonen toimi Lappeenrannan suojeluskuntapiirissä sisällissodan alkuun saakka perustaen suojeluskuntia ja kouluttaen niihin miehiä. Koulutustehtäviä hän suoritti muun muassa Lappeella, Savitaipaleella, Luumäellä ja Joutsenossa.

Lauri Pelkosen muistomerkki alkuperäisessä asussaan.
Lähde: Rakas on meille tämä pitäjä. Kuvia ja tarinoita Luumäeltä. Sivu 62.

Tammikuun 17. päivänä 1918 ennen sisällissodan varsinaista syttymistä suorittivat Taavetin suojeluskuntalaiset punaisille tarkoitetun aselastin kaappaamisen Somerin pysäkillä. Molemmat alkavan sodan osapuolet kärsivät ase- ja ammuspulasta. Luumäen suojeluskunta lähetti ylioppilas Väinö Riihelän aseiden ostoon Viipurista. Valkoisten tiedustelijat olivat seuranneet punaisten aselähetyksiä rautateitse. Heidän tietoonsa tuli, että Viipurista oli 17.1. lähdössä punaisten aselasti Mikkeliin. Lasti yritettiin tuhota jo matkalla Simolassa, mutta aie epäonnistui. Väinö Riihelä kiiruhti Viipurista Taavettiin. Tavoitteena oli kaapata juna Taavetissa, jonne se oli pysäytetty. Riihelän johtama kahdeksan miehen ryhmä sai 19.1. asemapäällikön myötävaikutuksella asevaunun irroitetuksi junasta ja siirretyksi Somerharjun hiekanottosivuraiteelle. Somerharjussa ryhmällä oli käytettävissään vain kaksi hevosta rekineen. Niihin saatiin mahtumaan 70 japanilaista kivääriä ja noin 10 000 patruunaa.

Kun aselastin kaappaus tuli punaisten tietoon, teki Viktor Ripatin johtama Lappeenrannan työväenkaarti  noin 200 - 250 miehen vahvuisena junalla Taavettiin rangaistusretken 20. - 21.1.1918. Punakaartilaisten junan saavuttua aamuyöllä klo 4 tienoilla Taavettiin syntyi kaartilaisten ja jääkäri "Kitusen" johtamien joukkojen eli noin 50 - 70 suojeluskuntalaisen välillä tulitaistelu Taavetin yläkylällä apteekin lähellä. Kahakassa kaatui jääkäri "Kitunen" rinnan lävistäneeseen luotiin ja yksi suojeluskuntalainen haavoittui. Jääkäri Lauri Pelkosesta tuli näin ensimmäinen kansalaissodassa kaatunut jääkäri. Ripatin johtaman punakaartin miehistä kaatui yksi ja viisi kaartilaista haavoittui. Pelkonen oli kuollessaan naimaton ja oli edelleen kirjoilla Viipurin läänin Pyhäjärvellä. Hänet haudattiin yksityishautaan Pyhäjärven hautausmaalle. Taavetin yhteenoton sekavistakin vaiheista löytyy tarkempi kuvaus Willimiehen blogista.

Pelkosen kuolinpaikalle Taavetissa pystytettiin muistomerkki vuonna 1933. Muistomerkin tilasi suojeluskunta. Muistomerkin paljastustilaisuus oli kaatumisen 15-vuotispäivänä 20.1.1933. Paikalle oli saapunut 248 suojeluskuntalaista kunnioittamaan edesmenneen päällikkönsä muistoa. Muistomerkkiä on alkuaan ympäröinyt rauta-aita, jonka oviaukossa oli Karjalan vaakunatunnus ja vuosiluku 1918.  Rauta-aita poistettiin 1980-luvulla.