|
Luumäen asemarakennuksen seutu on elokuun alussa 2015 |
Kuutostien liikenteen pullonkaulaksi muodostuneen Jurvalan
taajaman eteläpuolella nuokkuu lähes unohduksiin vaipunut rautatieasema, joka
on ollut silminnäkijänä ja kokijana moneen otteeseen maamme historian
dramaattisimmissa hetkissä. Kyseessä on Luumäen rautatieasema. Tammikuussa 2016 rakennus näkyi olevan myynnissä, joten ei muuta kuin ostamaan ikioma, rapistuvan kaunis asema. Samaan hintaan saa kiskojen kitinää, Pendolinojen suhinaa ja maiseman vastapäiselle huolintaliikkeen laajalle lastaus- ja purkualueelle.
Tämä rautatieliikennepaikka
avattiin ensin pysäkkinä Helsinki - Pietarin radan varteen vuoden 1885 lopulla. Kolme
vuotta myöhemmin se korotettiin V luokan rautatieasemaksi. Luumäen asemarakennusta
laajennettiin vuonna 1907 arkkitehti Bruno Granholmin suunnitelmien mukaisesti.
Tämän jälkeenkin sen ulkoasua on muunneltu useaan otteeseen.
|
Uutinen Luumäelle valmistuneesta asemahuoneesta.
Suomalainen Wirallinen Lehti 5.10, 1885 |
Sotavuosien aikana sekä Luumäen että Taavetin rautatieasemat olivat usein pommituskohteina. Talvisodan aikana pommituksia oli miltei päivittäin. Ennätys oli 52 konetta yhtenä päivänä. Luumäen asemalla kaikki ratakiskot menivät tulloin poikki. Välirauhan aikana, Salpalinjan rakentamisen takia, toiminta oli asemalla erittäin vilkasta. Heti jatkosodan alussa punakoneet ilmestyivät jälleen Luumäen taivaalle, mutta pysyivät sen jälkeen poissa aina sodan loppuvaiheisiin asti.
Luumäen asemaa suunniteltiin 1930-luvulla risteysasemaksi Lappeenrannasta
päin tulevalle liikenteelle, kun Lappeenrannasta Imatralle johtavaa rataa rakennettiin.
Tuossa vaiheessa kuitenkin tyydyttiin siihen, ettei rataa oikaista, vaan liikenne
jäi kulkemaan edelleen Simolan kautta. Oikorata Luumäeltä Lappeenrantaan
valmistui lopulta vuonna 1962.
|
Luumäen asema 1800-luvun lopulla |
Henkilöliikenteen junien
pysähtyminen Luumäen asemalla lakkasi 29.5.1988. Nykyisin liikennepaikka on
lähinnä tavaraliikenteen käytössä. Asemalla on suuri Nurminen Logisticsin
terminaali. Kouvolasta alkava kaksoisraideosuus päättyy Luumäen aseman jälkeen,
noin kilometrin verran Lappeenrannan suuntaan, Lappeenrantaan vievän ratahaaran
ja Vainikkalan jatkuvan haaran risteyskohdassa. Asemalla on nykyisin neljä
lisäraidetta. Ulommaisin raide on miltei kiinni asemarakennuksessa. Ahtauden
tunnetta lisää lisäksi rakennuksen ja raiteitten väliin pystytetty korkea
verkkoaita.
Luumäen asemanseutu kuuluu
valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuuriympäristöihin, mutta asemarakennus ei
sen sijaan kuulu valtakunnallisesti merkittävien rautatieasema-alueiden
sopimukseen. Rakennukset ovat osittain aika huonossa kunnossa ja ympäristön
kasvillisuus hoitamatonta. Aseman rakennukset siirtyivät Senaatti-kiinteistöjen
omistukseen vuonna 2014 ja oletettavasti ne on tarkoitus jollakin tapaa ”pistää
lihoiksi”. Asemarakennuksen takana on kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen veistämä
Oikeustaistelun muistomerkki. Se
pystytettiin Luumäen asemalle vuonna 1937.
|
Uutinen junien yhteentörmäyksestä Luumäen asemalla
Turun Sanomat 29.10.1907 |
|
Luumäen asemamiljöötä |
Millä tavalla asema sitten
on liittynyt Suomen historian dramaattisiin vaiheisiin? Kun 1990-luvulla tein
sotavuosiin liittyviä haastatteluja, nousi Luumäen aseman nimi esille Ylämaan
ja Säkkijärven väestön ja karjan evakuoinnissa. Ylämaalaiset evakuoitiin
sotavuosina kolmeenkin otteeseen sisemmälle Suomeen. Kertojieni mukaan sekä
lähtö että paluu tapahtui tältä asemalta.
Luumäen asema sijaitsee melko lähellä presidentti P. E. Svinhufvudin
Kotkaniemeä, joten oletettavasti presidentin käytössä ollut salonkivaunu A 30 on
seisonut usein asemalla. Svinhufvudin karkotus Siperiaan alkoi
autokyydityksellä ja junaan hän nousi Viipurin asemalla. Yritin selvittää, palasiko
hän Siperian karkotuksestaan suoraan Luumäen asemalle, mutta käytössäni ollut
materiaali ei antanut siihen vastausta.
|
Asemamiljööseen kuuluu myös tämä "punainen tupa". |
Luumäen asema oli
kansakunnan valokeilassa marraskuun lopulla vuonna
1961. Jälleen kerran oli edessä matka Siperiaan. Presidentti Urho Kekkonen
nousi Luumäellä junaan, joka vei hänet Novosibirskin kaupunkiin tapaamaan
Neuvostoliiton pääministeri Hrushtsevia. Elettiin ns. noottikriisin aikaa ja
Novosibirskin tapaaminen koski Neuvostoliiton uhkavaatimuksen luonteista
noottia (30.10.1961), jossa haluttiin käydä YYA-sopimuksen 2. artiklan [Korkeat
Sopimuspuolet tulevat neuvottelemaan keskenään siinä tapauksessa, että 1
artiklassa tarkoitetun sotilaallisen hyökkäyksen uhka on todettu] mukaisia konsultaatioita.
Juna Moskovaan
lähti Helsingin asemalta 22.11.1961 klo 9:40, mutta presidentti, sekä
ulkoministeri Ahti Karjalainen astuivat siihen vasta Luumäellä. Presidentti
Kekkonen puolisoineen, ulkoministeri Karjalainen
|
Asemarakennuksen pääty |
sekä adjutantti
everstiluutnantti Urpo Levo olivat ajaneet autolla Loviisaan tervehtimään
presidentin veljeä, majuri Jussi Kekkosta. Sieltä he jatkoivat matkaansa ensin
Svinhufvudin taloon Luumäen Kotkaniemeen, jossa isäntänä oli presidentti
Svinhufvudin poika, maalaisliiton kansanedustaja Veikko Svinhufvud. Täältä
Kekkonen siirtyi Luumäen asemalle, jossa asemalle kertynyt yleisö viritti Maamme-laulun.
|
Aseman laskusilta ja portaat päättyvät verkkoaitaan |
|
Henkilökunnan asuinrakennus kuvattuna ratapihan toiselta puolelta |
|
Asuinrakennuksen päädyn terassi |
|
Aseman henkilökunnan asuinrakennuksen sisäpiha |
Dmitri
VastaaPoistaSuper!!!!
VastaaPoista