Lemin kiikkuva kivi |
Lemin vuonna 2009 ilmestyneen historian nimeksi on annettu osuvasti Pitäjä ison kiven takana. Jokaiselle, joka Lemin alueella liikkuu, tulevat tutuiksi lukemattomat isot siirtolohkareet, joita riittää peltoaukeille, teiden varsille, järvien rannoille ja metsien keskelle. Lemi oli aikoinaan valtaväylistä syrjässä elelevä, omalaatuisen paikallismurteen omaava ja pientilavaltainen pitäjä. Kunta on tullut tunnetuksi myös perunanviljelystä, särästä, neliäänisestä kirkkolaulusta ja konservatiivisuudesta. Muun maailman murheista erillään elävää lemiläistä kuvaa hyvin tuttu sanonta "Lemi etäelt, iso kive takoa" .
Kiven alle väkipyöräksi asennetun tukin päällä istuu epävirallinen avustajani |
"Kotiseutumatkallani" 16.8.2015 kävin kuvaamassa yhtä kuuluisinta lemiläistä kulkukiveä eli tonnien painoista siirtolohkaretta, jonka tällainen "huru-ukkokin" sai keikkumaan. Noista siirtolohkarekivistä kerrottiin aikoinaa lukuisia tarinoita. Niiden mukaan jättiläiset tai hiidet olivat heitelleet niitä milloin missäkin tarkoituksessa tai esimerkiksi kirkkoja tuhotakseen. Tutkimus on kuitenkin osoittautunut ne jääkauden kuljettamiksi siirtolohkareiksi. Osa kivistä on kulunut pyöreähköksi ja ovat usein eri kivilajia, kuin ympäristön kalliot. Nämä ovat saattaneet kulkeutua kaukaakin nykyisille paikoilleen. Osa taas on selvästi samaa kivilajia kuin ympäristön kalliot. Tällaiset ovat yleensä lohenneet suuremmasta lohkareesta tai vain muutaman kilometrin päässä olevasta kalliosta. Lemin Ahtialassa Mansikkamäentien varrella on tällainen suurehko, kulmiltaan pyöristynyt siirtolohkare, joka on pysähtynyt kallion päälle siten, että sitä on helppo melko vähäisinkin voimin liikuttaa ja kiikuttaa. Paikalle on tuotu ystävällisesti sopivankokoinen tukki, jota vipuvartena käyttäen kiikuttaminen onnistuu hyvin. Heiluva kivi on rauhoitettu.
Paikalla on myös "opastaulu" |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti