Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa toukokuinen näkymä Kuolimolle Savitaipaleella.

perjantai 4. syyskuuta 2015

3. Prikaatin ohimarssin vastaanottokoroke Lemin hautausmaalla

3. Prikaatin "salaa" pystytetty ohimarssin vastaanottokoroke
Lemin hautausmaan portin oikealle puolelle jää kivisen pitäjän kivinen puhuja-/ohimarssin vastaanottokoroke. Se on rakennettu kivistä muuraamalla. Korokkeen etuseinässä on kuparilaatta (50cm x 50 cm), jossa ovat Savon, Karjalan ja Uudenmaan vaakunat sekä luettelo joukko-osaston talvisodan taistelupaikoista, jotka olivat Pilppula, Summa, Kämärä ja Tali.

Kun talvisota päättyi 13.3.1940, siirrettiin 1. Divisioonaan kuuluneet kolme prikaatia Karjalan kannakselta Luumäen, Lappeen, Savitaipaleen ja Lemin alueille seuraavasti: Divisioonan 1. Prikaati siirtyi Taavettiin ja Välijoelle, 2. Prikaati Lappeelle, Jängynjärvelle, Rutolaan ja Iitiään sekä 3. Prikaati Lemille.

Tilanne oli heti rauhanteon jälkeen rajaseudulla kireä ja se oli myös poliittisesti oli hyvin kriittinen, sillä Neuvostoliiton kanssa oli kärhämää lopullisesta rajalinjasta (ks. myös tämä linkki Myrän mutkasta itärajassamme). Rajaseudulla tapahtui mm. suomalaisten sotilaiden ja siviilien  sieppaamisia. Vähitellen tilanne kuitenkin rauhoittui ja lopullinen rajalinjakin saatiin määritellyksi. Niinpä heinä-elokuun vaihteessa 1940 voitiin suorittaa joukkojen uudelleenjärjestelyä ja siirtymistä rauhanaikaiseen kokoonpanoon. Pelkästään Lemillä oli välirauhan alussa sijoitettuna noin 8000 sotilasta. Ennen jatkosodan syttymistäkään ei joukkojen määrä kunnassa ollut laskenut alle kolmentuhannen.
Koroke hieman toisesta kulmasta

I. Divisioonan 3. Prikaati suoritti kesällä viimeisen paraatikatselmuksensa ja ohimarssinsa Lemin kirkolla. Tilaisuutta varten kysyivät prikaatilaiset Lemin kirkkoherra Antti V. Karttuselta (1864 - 1947)  lupaa pystyttää seurakunnan maalle puhuja- ja ohimarssin vastaanottokoroke. Karttunen ei lupaa myöntänyt, mutta totesi, että jos koroke siihen yön aikana ilmestyisi, niin minkäs sille mahtaa. Toisen muistelun mukaan hän oli sanonut: "Minulla ei ole oikeutta myöntää muistomerkin pystyttämislupaa, mutta jos omin päin ja luvatta sen pystytätte, niin pystyttäkää vaan".  Koroke muurattiinkin sitten yöllä ja se seisoo samalla paikalla nytkin. Korokkeelta luettiin talvisodassa kaatuneiden prikaatin sankarivainajien nimet ja sitä käytettiin kenttäjumalanpalveluksen saarnakorokkeena. Lemiläisillä ei sen pystyttämisessä ollut varsinaisesti osaa eikä arpaa. Kirkon edessä oleva kiviaita sijaitsi tuolloin portaiden edessä Uimintie suuntaan ja tie kulki kirkon ja kellotapulin välissä.

3. Prikaati hajotettiin ja 1. Divisioonan jokaisesta prikaatista muodostettiin yksi pataljoona uuteen, juuri perustettuun  1. Prikaatiin. Prikaati muutti kokonaan Lemille. Esikunta ja I Pataljoona sijoittuivat Kantturaniemeen sekä II Pataljoona Lahnajärven varuskuntaan Lemin kirkolle Lahnajärven niemelle.

Lähde:
Etelä-Saimaa 25.10.1953

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti