Uukuniemen luterilainen kirkko

Uukuniemen luterilainen kirkko

Suomalaisen maalaispitäjän keskeinen rakennus oli vuosisatojen ajan seurakunnan kirkko. Kirkkoon ja sitä ympäröivälle kirkonmäelle kokoonnuttiin sunnuntaisin paitsi kuuntelemaan papin pitämää saarnaa ja hänen julistamiaan kuulutuksia, tapaamaan tuttuja ja kuulemaan viimeiset uutiset. Kirkkorakennukset olivat ja ovat upeita esimerkkejä suomalaisen puurakentamisen vuosisataisesta perinteestä. Yksi tällainen rakennus seisoo entisen Uukuniemen kunnan kirkonkylässä, Ertonmäellä.

Uukuniemen kirkko näyttää olevan hyvässä kunnossa

Tämä, Uukuniemen järjestyksessä neljäs kirkko,  rakennettiin 1790-luvulla.  Vuodelta 1793 löytyy maininta kirkon rakentamisesta. Tämä puinen ristikirkko, jonka rakennusvaiheista ei ole säilynyt tietoja, vihittiin vuonna 1797. Vuonna 1832 esitettiin pitäjänkokouksessa, että kirkkoa olisi korjattava. Kirkossa suoritettiin rakennusmestari Juho Theodor Tolpon johdolla vuonna 1853 perusteelliset korjaukset , joista on huomattavasti enemmän tietoa kuin kirkon rakentamisesta. Rakennus vuorattiin sekä sisältä että ulkoa laudoilla. Lisäksi kirkko varustettiin uudella katolla, tornilla, lattialla, ikkunoilla ja ovilla.  Lehtiuutisen mukaan korjaustyön oli määrä valmistua kesän 1854 aikana, jolloin kirkko oli tarkoitus maalata. Jumalanpalvelukset kirkon sisällä oli aloitettu 1.10.1853. Kirkkorakennuksen uusiminen ja kellotapulin rakentaminen tulivat maksamaan suunnilleen saman summan, mitä kokonaan uuden kirkon pystyttäminen. Kulut olivat yhteensä 6 210 hopearuplaa. Tämän ristikirkon pituus ja leveys ovat 24 metriä ja sen kupoli kohoaa 23 metrin korkeuteen. Istumapaikkoja Uukuniemen kirkossa on 600. 

Laatokka-lehti kertoi 26.7.1887 Uukuniemen kirkon
saaneen alttaritaulun

Maalaiskirkkoja ei vielä 1800-luvulla yleensä lämmitetty. Sanankuulijoilla oli talvisin runsaasti vaatteita päällä, ja kirkko oli yleensä täynnä tai lähes täynnä väkeä.  Kirkko sai lämmityslaitteet vuonna 1910. Samassa yhteydessä se myös maalattiin. Seitsemäntoistakertaiset urut kirkkoon asennettiin vuonna 1919. Seuraavat merkittävät korjaukset kirkossa tehtiin vuosina 1938 – 1939 arkkitehti Ilmari Launiksen johdolla. Seuraava korjaus suoritettiin vuonna 1954, jolloin kirkko sähköistettiin, korjattiin ja maalattiin. Uudet kahdeksantoistakertaiset urut kirkko sai vuonna 1982. Kirkon vieressä on kaksi hautamuistomerkkiä. Toinen on vapaussodan muistomerkki, jonka ympärille on haudattu 19 sankarivainajaa. Vieressä olevan talvi- ja jatkosodan sankarivainajien muistomerkin edustalla lepää 206 kyseisten sotien sankarivainajaa.

Maalaiskirkoissa ei pitkään aikaan ollut lämmityksen ohella myöskään alttaritauluja. Uukuniemelle se saatiin vuonna 1887. Taulun oli maalannut vuonna 1883 Kaavilla Mikko Kiljander. Mallina oli ollut professori Adolf von Beckerin Kaavin kirkkoon tekemä maalaus. Maalaus maksoi 750 markkaa ja lisäksi kehyksiin ja muihin kuluihin meni vielä 300 markkaa. Taulu restauroitiin Valamon luostarin konservointilaitoksessa vuonna 2004.

Uukuniemen kellotapuli

Uukuniemen kellotapuli

Uutinen Uukuniemen kellotapulin palosta 3.6.1849.
Borgå Tidning 13.6.1849.

Morgonbladet kertoo 10.4.1854 , että uusi kirkko (tosiasiassa
peruskorjattu kirkko) valmistuu tulevan kesän aikana.
Kellotapulin arvioidaan valmistuvan vuoden loppuun mennssä.
Lisäksi kerrotaan, että pitäjässä oli syntynyt edellisenä vuonna
104 lasta, joista ei yksikään ollut avioton.

Uukuniemen kirkon läheisyydessä, Pyhäjärven rantaan vievän tien toisella puolella, seisoo seurakunnan kellotapuli. Se on rakennettu 1850-luvulla samassa yhteydessä, kun seurakunnan kirkossa tehtiin perinpohjaiset korjaustyöt. Seurakunnan laatima esite kirkosta ja kellotapulista kertoo jälkimmäisen valmistuneen vuonna 1853. Aikakauden sanomalehdet toteavat kuitenkin kellotapulin valmistuvan vasta vuoden 1854 lopulla. Kirkon peruskorjaus toteutui rakennusmestari Juho Theodor Tolpon johdolla. Lieneekö kellotapuli hanen kynänjälkensä tuotoksia?

Edellinen kellotapuli oli palanut täydellisesti kesäkuun 3. päivä 1849 salamaniskun sytyttämässä tulipalossa. Tulipalossa tuhoutuivat myös kellotapulin kellot. Nykyiset kellot 26 metriä korkeassa tapulissa ovat vuodelta 1860 ja 1875. Talvisodan rauhanteon jälkeen rajalinja kulki aluksi kellotapulin ja kirkon välissä. Neuvostoliittolaiset valitsivat silloin esikuntansa tukikohdaksi kellotapulin. Mikäli rajalinja oli jäänyt kyseiselle paikalle, kellotapulirakennus ei luultavasti olisi saanut jäädä paikalleen, vaan se olisi purettu nopeasti. Onneksi rajalinja siirtyi parisen kilometriä idemmäksi ja kellotapulikin säästyi.

Paakasalmen hautausmaa Uukuniemellä

Paakasalmen hautausmaan portti

Uukuniemen uudempi hautausmaa sijaitsee noin 2,5 km Uukuniemen kirkonkylältä Niukkalan taajaman suuntaan vievän tien varressa osoitteessa Uukuniementie 777. Hautausmaan vanhempi osa, nimeltään Lepola, vihittiin käyttöön vuonna 1891. Rauhala-niminen uudempi osa vihittiin puolestaan vuonna 1937. Lepolan pinta-ala on 1,53 hehtaaria ja Rauhalan 2,48 hehtaaria. Kun hautausmaa perustettiin vuonna 1891, pitäjän asukkailta kerättiin sitä varten veroa seuraavasti: talollismiehiltä yksi markka, talollisnaisilta 50 penniä, loismiehiltä 75 penniä ja loisnaisilta 50 penniä henkilöä kohden. Vuoden 1914 jälkeen siellä ovat saaneet leposijansa kaikki Uukuniemelle haudatut, kun vanhalle hautausmaalle hautaaminen päättyi.

Ilmoitus Paakasalmen hautausmaan kiviaidan
urakkahuutokaupasta. Laatokka 22.4.1891.

Paakasalmen hautausmaa on seurakunnan jäsenmäärään nähden verrattain suuri. Se suunniteltiin aikoinaan noin 6 000 jäsentä käsittäneen seurakunnan tarpeisiin, mutta talvisodan jälkeen pitäjästä jäi jäljelle vain 1/5. Paakasalmelle on haudattu lukuisa joukko sotien jälkeen muualle Suomeen asettuneita siirtolaisia, jotka ovat halunneet tulla haudatuksi kotiseutunsa multaan. Tunnetumpia Paakasalmelle haudattuja lienevät uukuniemeläisen herätysliikkeen ”äiti”, Helena Konttinen sekä sätkäkoneen keksijä Jalmari Ahokas. Nykyisin hautauksia on vuodessa noin kymmenkunta.

Hautausmaa-alue on jaettu kuuteen osastoon, joista vanhalla Lepolan puolella on neljä ja uudella Rauhalan puolella kaksi. Käytävät rajaavat osastot toisiinsa. Hautausmaa on aidattu ympäriinsä kiviaidalla, joka pystytettiin heti hautausmaan perustamisen jälkeen. Alueella on myös ruumishuone, jossa on leposija kahdelle vainajalle. Tällä hetkellä alueella on menossa hautausmaan kartoitus sekä haudattujen ja heidän hautapaikkojensa siirtäminen tietojärjestelmään. 

Tällä hautausmaalla ei tilanahtaus vaivaa. Koivujen ja mäntyjen katveessa on vainajien rauhallista levätä viimeisissä leposijoissaan. Ehkä kerran puolessa tunnissa hurahtaa ohi auto kirkonkylälle vievää tietä pitkin häiriten kalmistossa nukkuvien unta. Lintujen iloinen laulu, tuulen humina ja perhosten kirmailu auringonpaisteessa viestivät siitä, että luonto jatkaa loputonta kulkuaan. Me ihmiset olemme osa tuota kiertokulkua, vaikka joskus "suuruutemme päivinä" luulemme olevamme jotain muuta.

Paakasalmen hautausmaan kiviaitaa.

Paakasalmen hautausmaan ruumishuone

Paakasalmen hautausmaata

Paakasalmen hautausmaata

Paakasalmen hautausmaata

Sätkäkoneen keksijän Jalmari Ahokkaan perhehauta

Uukuniemeläisen herätysliikkeen "äidin" Helena Konttisen hauta

Uukuniemen kirkonkylän hautausmaa

Uukuniemen vanhan hautausmaan portti, kiviaitaa ja sen takana kalmistoa

Uukuniemelle tekemälläni kotiseuturetkellä kohteina olivat myös hautausmaat. Tässä entisessä suurpitäjässä on kaksi hautausmaata, joista vanhempi sijaitsee kirkonkylän maastossa. Tämä "Uukuniemen vanha hautausmaa"  on iältään runsaat kolmesataa vuotta vanha. Kun vuonna 1691 päätettiin Uukuniemelle rakentaa uusi kirkko (aikaisempi sijaitsi Kesälahdella), sen paikaksi määrättiin pitäjässä keskeisemmällä paikalla sijaitseva Pyhämäki. Kirkko valmistui ja sen vihkimisen suoritti Käkisalmen rovasti Johan Serlachius 11.3.1694. Kirkosta ei tullut kuitenkaan pitkäikäistä, sillä salamaniskusta syttynyt tulipalo tuhosi sen jo saman vuoden heinäkuussa. Seurtakunnalla oli edessään jälleen uuden kirkon rakentaminen. Pyhämäelle kirkkoa ei kuitenkaan enää pystytetty, koska mäki oli kovaa ja kivistä maata. Sen sijaan melko lähellä sijainnut Ertonmäki oli kirkon ja kirkkotarhan paikkana parempi, koska ympäristössä oli hautausmaaksi sopivampaa hiekkamaata. Uusi, järjestyksessä kolmas kirkko, vihittiin 24.2.1700 ja samalla vihittiin myös hautausmaa. Hautausmaan ja mäellä sen yläpuolella seisovan kellotapulin erottaa nykyisin kirkosta Pyhäjärven rantaan vievä tie. Hautausmaan ja kirkon erosta meinasi vuonna 1940 tulla lopullinen, kun Moskovan rauhan jälkeen Suomen ja Neuvostoliiton rajalinja määriteltiin aluksi kulkemaan kirkon ja kellotapulin välistä

Uukuniemen vanhan hautausmaan muistopaasi.

Kirkonkylän hautausmaalle suoritettiin hautauksia vuoteen 1914 saakka. Viimeinen hautaus on tapahtunut 27.7.1914. Uusi hautausmaa Paakasalmella oli vihitty käyttöön vuonna 1891 ja vanha hautausmaa jäi vähitellen pois käytöstä. Pinta-alaa tällä vainajien viimeisellä leposijalla on 7 000 neliömetriä. Nykyisin tätä hautausmaata ylläpidetään luonnonvaraisena metsähautausmaana. Hyvin hoidetun näköisessä kalmistossa on säilynyt jonkin verran hautakiviä ja puisia tai metallisia hautaristejä. Hautausmaata kiertävä kiviaitakin näytti olevan hyvässä kunnossa.