Kyläkoulujen kierros: Kasukkala

Kasukkalan koulu 10.4.2016

Kuulutus Kasukkalan koulupiiriläisille.
Lappeenranta no 36, 28.3.1912

Tämänkertaisen kyläkoulukierroksen yhtenä kohteena oli 10.4.2016 uskollisella Kulkurillani Kasukkalan koulu. Henkilökohtaistakin tarttumapintaa kouluun minulla on, sillä joskus, kauan, kauan sitten, oli allekirjoittanut kyseisessä koulussa joitakin päiviä sijaisopettajana. Koulun historia juontaa vuoteen 1899. Lappeen kuntakokous asetti 2.1.1899 14-miehisen piirijakovaliokunnan, joka ehdotti pitäjän jaettavaksi 13 kansakoulupiiriin. Ehdotus hyväksyttiin 15.7.1899 pidetyssä kuntakokouksessa sillä lisäyksellä, että piirien lukumäärää lisättiin vielä yhdellä. Yhden koulupiirin nimeksi tuli Kasukkala. Kasukkalan kansakoulupiiristä tuli pinta-alaltaan suuri. Sen reunamilla olevista kylistä tuli matkaa koululle jopa kymmenen kilometriä. Kouluikäisiä oppilaita laskettiin piirissä olleen yhteensä 135.

Piirijakopäätöksen jälkeen Kasukkalan kansakoulun perustaminen vietti hiljaiseloa vuoteen 1906. Nimittäin vasta 22.12.1906 pidetyssä valtuuston kokouksessa oli Kasukkalan koulu keskustelunaiheena. Pöytäkirjamerkinnät kertovat erimielisyydestä koulun sijaintipaikasta. Koulupaikkaratkaisuun vaikutti se, että merkittävä osa koulupiirin alueesta oli liitetty vasta perustettuun Nuijamaan kuntaan. Osa koulupiirin asukkaista halusi koulun Jeremias Taalikan maalle Taalikkalan kylään, osa Antti Kivistön maalle Kasukkalaan. Kunnanvaltuuston asettama valiokunta ja kouluviranomaiset tutkivat koulupaikkoja, mutta silti ei saavutettu yksimielisyyttä. Lopulta päätti valtuusto kokouksessaan 9.3.1907 koulun rakennettavaksi Kivistön maalle äänin 14 – 7. Päätöksestä valitettiin ensin Kuvernöörinvirastoon ja lopulta Senaattiin saakka. Virastot asettuivat kannanotoissaan Jeremias Taalikan maa-alueen kannalle, Senaatin päätös on päivätty 25.5.1910. Lappeen kunnanvaltuusto taipui nyt Senaatin päätökseen ja 26.11.1910 pöytäkirjaan kirjattiin: Kasukkalan piiriin Taalikan kyläosaan sopivalle paikalle perustetaan suomenkielinen kansakoulu tyttöjä ja poikia varten niin aikaiseen, että se voi lukuvuoden 1911 alussa alkaa toimensa. Koulun ensimmäiseen johtokuntaan valittiin seuraavat jäsenet: J. Koskelainen, Antti Räihä, Pekka Räihä, Sylvester Kola, Fred. Kaipia ja Ville Lempiäinen.

Kasukkalan koulupiirin asukkalla oli velvollisuus vetää
lantaa opettajan puutarhaan. Kuulutus
Lappeenranta-lehdessä  29.3.1913

Uuden kansakoulun vihkiäisiä vietettiin 20.8.1911 ja seuraavana päivänä koulutyönsä aloitti 38 oppilasta Ensimmäisenä opettajana toimi Niilo Hemminki Visakanto (vuosina 1911—1917) ja tyttöjen käsitöiden opettajana Hanna Visakanto. Pitkään koulussa opettajina ovat olleet Augusta Aspinen (26 vuotta) sekä Pauli ja Marjukka Matikainen.

Kasukkalan kansakoulun oppilasmäärä vaihteli ensimmäisellä toimintavuosikymmenellä 29:n ja 40:n välillä. Mainittakoon, että koulu oli piirilääkärin määräyksestä syyslukukaudella 1918 kaksi viikkoa suljettuna. Syynä oli seudulla riehunut isorokkoepidemia

 Kasukkalan kansakoulun oppilasmäärät vuosina 1911-1920

vuosi	1911- 1912	1912- 1913	1913- 1914	1914- 1915	1915- 1916	1916- 1917	1917- 1918	1918- 1919	1919- 1920
oppilasmäärä	37	35	40	38	32	29	31	36	36

  1920- ja 1930-luvuilla koulussa oli oppilaita kaikkein suurimmat määrät vuosina 1922 ja 1923, jolloin 50 lasta kävi Kasukkalan kansakoulua. Sotavuosina oppilasmäärä laski ja oli vain 21 vuonna 1943.

Kasukkalan kansakoulun oppilasmäärät vuosina 1920-1944

vuosi	1920- 1921	1921- 1922	1922	1923	1924	1925	1926	1927	1928
oppilasmäärä	39	44	50	50	35	43	35	29	35
vuosi	1929	1930	1931	1932	1933	1934	1935	1936	1937
oppilasmäärä	37	37	44	48	47	40	37	45	38
vuosi	1938	1939	1940	1941	1942	1943	1944
oppilasmäärä	41	27	47	27	30	21	31

Kasukkalan kansakoulu vuonna 1949 laajennuksen ja peruskorjauksen jälkeen.

Syksyllä 1945 oli Kasukkalan kansakoululla kunnia kantaa Lappeen kunnan pienimmän kansakoulun titteliä. Silloin Kasukkalassa oli 32 oppilasta.  Kevättalvella 1949 aloitettin koululla laajennus ja peruskorjaus. Sen valmistumista juhlittiin marraskuussa 1949. Koulupiirin alueella oppilasjoukko ei kasvanut sodanjälkeisten suurten ikäluokkien takia samalla tavalla kuin monissa muissa Lappeen ja Lappeenrannan kouluissa. Suurimmillaan kansakoululaisten määrä Kasukkalassa oli vuonna 1958, kun koulumäelle taapersi päivittäin 64 oppijaa. Vuonna 1966 kansakoulun opplasjoukko oli pudonnut jo 22 oppilaaseen. Alimmillaan se oli vuonna 1973, jolloin koulussa oli vain 20 oppilasta.
Kasukkalan kansakoulun oppilasmäärät 1945 – 1975

vuosi	1945	1946	1947	1948	1949	1950	1951	1952	1953
oppilasmäärä	43	46	36	34	49	48	54	52	52
vuosi	1954	1955	1956	1957	1958	1959	1960	1961	1962
oppilasmäärä	52	56	53	62	64	57	55	52	48
vuosi	1963	1964	1965	1966	1966- 1967	1967	1968	1969	1970
oppilasmäärä	43	38	28	22	28	30	31	30	27
vuosi	1971	1972	1973	1974
oppilasmäärä	25	26	20	23

Maaseutukouluilla pitkään olivat ongelmana kunnon pesu- ja wc-tilat. Aikoinaan niille oli rakennettu koulupihan perälle ulkohuussit. Kasukkalassa ulkohuussikaudesta päästiin eroon vuonna 1984. Kun selailee vanhoja paikallislehtiä 1980- ja 1990-luvuilta, nousee Kasukkalan koulu artikkeleissa usein esille. Koulu oli aktiivisesti mukana monenlaisissa kokeiluissa.

Uutinen sisävessojen saapumisesta Kasukkalan koululle

2000-luvulle siirryttäessä keskusteluun nousi Kasukkalan koulukiinteistön huono kunto. Vaihtoehtoina olivat vanhan koulun saneeraaminen tai sen purkaminen ja uuden rakentaminen entiselle paikalle. Lopulta päädyttiin jälkimmäiseen vaihtoehtoon, vaikka purkamisesta vastustivat sekä Kaakkois-Suomen ympäristökeskus ja Etelä-Karjalan museo. Niiden mielestä rakennus olisi pitänyt säilyttää. Rakennuslautakunta teki purkupäätöksen marraskuussa 2009. Vanhan koulun purkaminen käynnistyi maaliskuussa 2010. Purkamisen ja uuden koulun rakentamisen ajan Kasukkalan koulun oppilaat kävivät koulu kylätaloksi muutetussa entisessä Haapajärven koulussa. Uuden koulun harjannostajaisia vietettiin lokakuussa 2010 ja vihkiäisiä, jotka olivat samalla koulun 100-vuotisjuhlat, maaliskuussa 2011.

Kasukkalan vanhan, jo pureutun koulun julksivupiirustus

Uusi koulurakennus 10.4.2016

Uusi koulurakennus 10.4.2016

Uusi koulurakennus 10.4.2016

Lappeenranta 27.6.1944

Ulkonaliikkumiskielto Lappeenrantaan klo 22.00 - 5.00 väliseksi ajaksi. Etelä-Savo 27.6.1944

Alkukesällä 1944 olosuhteet koko Suomessa, mutta varsinkin maamme kaakkoisessa osassa muuttuivat nopeasti ja dramaattisesti. Kesäkuun 9. päivä alkanut puna-armeijan suurhyökkäys mursi suomalaisten puolustuslinjat seuraavana päivänä Valkeasaaressa. Alkoi ajoittain pakokauhunomainen peräytyminen länteen. Jotkut nimesivät sen pilkallisesti "Kannaksen halkijuoksuksi". Valkeasaaren läpimurtokohdan puolustuksesta vastasi Jalkaväkirykmentti 1, jonka sotilaista merkittävä osa oli kotoisin Lappeenrannasta ja sen ympäristöstä.  Monessa seudun kodissa vieraili pian pappi tuomassa suruviestiä. Vain kymmenen päivä myöhemmin, iltapäivällä 20.6.1944 menetettiin Viipuri ainoastaan viiden tunnin taistelun jälkeen. Melko pian ankarat tykistö- ja panssaritaistelut riehuivat Viipurin länsipuolella, vain neljänkymmenen kilometrin päässä Lappeenrannasta. Silti yleinen evakuointimääräys annettiin Lappeenrannassa vasta 4.7.1944. Myös rajut pommitukset järkyttivät.  Tuhoisin oli Simolan aseman pommitus 19.6.1944, jossa menehtyi ainakin 91 ihmistä. Toinen kohtalokas hyökkäys oli neuvostoliittolaisten koneiden isku Lappeenrannan asemalle ja ratapihalle 1.7.1944, joka aiheutti ammusjunan räjähdyksen. Armilan koulun lähellä metsikössä ollut sirpalesuoja ja suojakorsu saivat osuman, jolloin niistä suojaa hakeneet siviilit (8) saivat surmansa.

Tilanteen vakavuus myös Lappeenrannan kannalta näkyy paikallislehdessä (Etelä-Savo) vasta 27.6.1944. Lehden uutinen kertoi, että Lappeenranta ympäristöineen julistettiin matkustuskieltoalueeksi 26.6. Kirjoitin puhtaaksi tuon uutisen:

Lappeenrantaan, Lauritsalaan ja niiden ympäristökuntiin saadaan matkustaa vain poliisiviranomaisten luvalla

Sisäasiainministeriön päätöksellä on siihen alueeseen, jolla on matkustaminen kielletty Suomen kansalaiselta ilman poliisiviranomaisen lupaa ja näin ollen myöskin ulkomaalaiselta ilman valtiollisen poliisin lupaa, on liitetty Lappeenrannan ja Haminan kaupungit, Lauritsalan kauppala sekä Säkkijärven, Virolahden, Miehikkälän, Vahvialan, Ylämaan, Jääsken, Joutsenon, Ruokolahden, Rautjärven, Vehkalahden, Luumäen, Lemin ja Taipalsaaren kunnat sekä Suomenlahden, Ahvenamaan ja Pohjanlahden vesialueet, jotka ovat saaristoasutuksen ulkopuolella.


Samassa lehdessä oli tiedote, jossa kiellettiin kenttäpostipakettien lähettäminen kesäkuun 30 päivään saakka. Maamme koko kuljetuskalustolla oli paljon kiireellisempiä tehtäviä joukkojen, ammusten ja evakkojen kuljettamisessa, kuin postipakettien viemisessä jatkuvasti muuttuvalle rintamalle.

Ohessa vielä poiminta Etelä-Savon ilmoituksista 27.6.1944:

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Kaikki tallukoiden tekoon!

Marttaliitto ja esitteessä näkyvät muut järjestöt julkaisivat vuonna 1942 yllä näkyvän kahdeksansivuisen jalkineoppaan, Se sisälsi kaavoja sekä ohjeita, miten valmistettiin esimerkiksi tallukoita sotavuosien jalkinepulasta kärsiville kansalaisille.

Vaatetus- ja jalkinetilanne oli jatkosodan vuosina erittäin hankala. Varsinkin suurilapsisissa perheissä tilanne oli jopa toivoton. Lisäksi sotavuosina osittain korvikemateriaaleista valmistettujen kenkien laatu oli niin heikkoa, että monet niistä kestävät korkeintaan 2 – 3 viikkoa. Kenkien puute alkoi haitata jo vakavasti koulunkäyntiä. Lappeenrannan kansakoulujen opettajien kertoman mukaan joutuivat jotkut oppilaat toisinaan jäämää kotiin muutamaksi päiväksi, kun rikkoutuneita kenkiä ei oltu saatu suutarilta tarpeeksi nopeasti takaisin, tai kun uusia kenkiä ei ole ollut saatavissa mistään edes maksua vastaan.

Lappeenrannan kansakouluissa jaettiin syksyllä 1943 varattomille kansakoululaisille ilmaiseksi 175 kenkien ostolappua, joilla saatiin jo ennen joulua ostetuksi 107 lapselle hyvät kengät. Jäljellä olevilla ostolapuilla oli hankittu lisää kenkiä joulun jälkeen heti, kun niitä on ollut saatavissa.  Vakava jalkinetilanne oli esillä myös Lappeenrannan kansakoulujen johtokunnan kokouksessa joulukuun alussa. Siellä yhtenä ratkaisuna nähtiin tallukoiden valmistus, jota varten päätettiin kouluttaa opettajat Peltolan koululla. Alla ote johtokunnan pöytäkirjasta 4.12.1943

Johtokunta päätti velvoittaa kaikki koulujen käsityönopettajat osallistumaan Peltolan koululla toimeenpantaviin tallukantekokursseihin, jotta yläluokkien oppilaita voitaisiin opastaa tekemään talvijalkineita saatavissa olevista raaka-aineista. Samalla päätettiin huoltaa oppilaitten nahkajalkineiden korjausta. Tarkastaja T. G. Murto lupautui järjestämään jalkineiden korjausta koskevan asian.

Opettajien kurssituksen jälkeen alkoi Lappeenrannan kansa- ja jatkokouluissa innokas tallukoiden valmistus, kuten oheinen ote Etelä-Savo-lehdestä 21.1.1944 kertoo.

Jotta jalkinepulasta jotenkin selvittäisiin, pantiin opettajille toimeen tallukkakurssit, ja nyt on kansakoulujen 5- ja 6-luokkalaisille opettajien johdolla ryhdytty valmistamaan tallukoita.  Sekä pojat että tytöt valmistavat käsityötunneilla tallukoita ja vaikka työ on vasta aluillaan, uskotaan tätä tietä saatava aikaa huomattavaa helpotusta jalkinekysymykseen. Lapset ovat tuoneet kotoa vanhaa vaatetta ja pohjat laitetaan taas vanhoista huovista, jotka on tikattu pohjiin. Myös jatkokoululaisille on järjestetty tallukanvalmistusta käsityön yhteydessä. Pojatkin ovat mukana tallukanteossa, joskin on sanottava, että tallukkain valmistus ei oikein suju heiltä siinä kuin tytöiltä...

Matkustajaliikenne Vainikkalan kautta Neuvostoliittoon alkoi 2.1.1953

Tutkiessani Kansan Työ-lehden vuoden 1953 vuosikertaa sattui silmiini yllä oleva otsikko (Kansan Työ 3.1.1953). Tieto oli minulle uusi, sillä luulin matkustajaliikenteen Neuvostoliittoon alkaneen jo melko pian sodan päättymisen jälkeen. Maanteitse tapahtuva matkustajaliikenne käynnistyi vielä vuosia myöhemmin. Ensimmäiset linja-ja henkilöautot ylittivät rajan 1.7.1958 Vaalimaalla.

Lehtiuutinen kertoi matkustaja-, matkatavara- ja kiitotavaraliikenteen osallistuvan Suomessa Helsingin ja Vainikkalan rautatieasemat ja Neuvostoliitossa Viipurin, Leningradin ja Moskovan asemat. Matkustajien kuljetukset tapahtuivat Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton rautateiden toisen luokan makuuvaunuissa. Vaunut lähtivät Leningradista kuukauden parillisina päivinä klo 16.45 Moskovan aikaa ja saapuivat perille Helsinkiin seuraavana päivänä klo 7.00. Helsingistä matkustajajuna lähti viikon parittomina päivinä klo 19.55. ja se saapui perille Leningradiin klo 11.45 Moskovan aikaa.

Voi niitä aikoja!