A.J.Muikku, ensimmäinen suomalainen sanomalehtimies Amerikassa. (Päivitetty 22.11.2016)

Kansan Kuvalehti ilmestyi kuukausittain vuosina 1901 - 1903 Hancockissa, Michiganissa

Poimin alla olevan artikkelin Hancockissa, Michiganissa vuosina 1901 - 1903 ilmestyneestä Kansan Kuvalehdehdestä (1/1901). Samassa lehdessä oli myös alla oleva kuva tilaisuudesta. jossa A. J. Muikun haudalle pystytettiin muistokivi.
 
-------------

 

Hancockin hautausmaalle maanmiesten toimesta vuonna 1879 pystytetty A.J.Muikun hautakivi

A.J.Muikku, ensimmäinen suomalainen sanomalehtimies Amerikassa

 Suomalainen sanomalehtikirjallisuus ei ole varsin vanha. Vain nelisenkolmatta vuotta on kulunut siitä, kun ensimmäinen suomalainen  sanomalehti alkoi ilmestyä Hancockissa, Michiganissa A. J. Muikun toimittamana.

A.J.Muikku oli maalarin poika Joensuun kaupungista. Hän oli käynyt koulua ja tullut ylioppilaaksi, mutta oliko hän jatkanut opintojaan tai ei, ei ole lähemmin  tunnettuna. Sittemmin oli hän Pietarin tähtitornissa luvunlaskijana, mutta joutui sieltä pois ja tuli Kuparisaarelle talvella 1876. Hän alkoi puuhata sanomalehteä ja sai jonkun verran kannatusta evankelisluterilaisilta. Hommasta tulikin tosi ja Amerikan Suomalainen Lehti ilmestyi keväällä 1876 Philadelphian näyttelyn aikana.  Siitä näyttelystä oli lehdessä monta kuvaakin. Yritys ei kuitenkaan ollut pitkäaikainen. Ainoastaan 12 numeroa ilmestyi sekä erään Bäckströmin kustannuksella, joka vielä koetti hommaa avustaa, puolinainen numero. Muikku joutui itse jostain kepposesta Houghtonin vankilaan, jossa ollessaan hän toimitti muutamia numeroita pientä Lehtistä, jota moniaat lakimiehet vaalikiistan aikana kustansivat. Talvella 1876 hän sairastui erään suomalaisen talossa Qiuncyn mäellä ja siinä hän kuoli.

Keväällä 1879 meni muutamia suomalaisia eräänä pyhänä Hancockin hautausmaalle katsomaan Muikun hautaa ja seurauksena oli, että toimeenpantiin keräys hautakiven hankkimiseksi. Kuvamme esittää Muikun hautaa seppeleillä koristettuna.

Elämäntapoihin nähden ei A. J. Muikku ansaitse erityistä muistelemista, sillä hän oli joutunut jonkun verran huonoille jäljille. Mutta suomalaisen sanomalehtikirjallisuuden alkajana Amerikassa on häntä pidettävä ja sellaisena muistettava.
-------

Anders Johan Muikusta löytyvät ylläolevat merkinnät Joensun evankelisluterilaisen seurakunnan rippikirjasta vuosilta 1861 - 1870. Synytmäajan perässä näkyvä xx-rivistö kertoo kirjallisesti lahjakkaasta nuoresta miehestä.
 -------
Post scriptum  21.11.2016
Löysin lisätietoja  alla olevista artikkeleista Amerikna Suomalaisessa Lehdessä. Anders J. Mukuin hautakivi pystytettiin 4. heinäkuuta 1880. Rahat sitä varten keräsivät Erik Pikkarainen ja Johan A. Alanenpää.  Aleksander Leinonen, Amerikan Suomalaisen Lehden toimittaja, vastasi 25 dollaria maksaneesta projektista. Hänen lehtensä julkaisi siitä tilitysyhteenvedon sekä listan lahjoituksista. Joten voit katsoa, kuuluiko joku esivanhemmistasi heidän joukkoonsa.

Amerikan Suomalainen Lehti 7.5.1880

Kuten lukiat muistanevat, niin viime syksynä kerättiin jo 15 dollaria hautamerkin hankkimista varten ylioppilas A. J. Muikku-vainajalle, jota on muistaminen Amerikan suomalaisen sanomakirjallisuuden alkuunpaniana. Kymmenen dollaria tarvittaisiin vielä lisäksi tähän tarpeeseen, ja jos joku haluaisi täyttää sitä vähäisellä vapaehtoisella lahjalla, niin niitä ottaa kiitollisuudella vastaan Erik Pikkarainen ja tämän lehden toimittaja. Hautamerkki on päätetty panna asemillensa soveliaalla juhlamenolla ensi heinäkuun 4 päivänä.




 

Amerikan Suomalainen Lehti 23.7.1880.

TILI

Edesmenneen ylioppilas A.J.Muikku-vainajan hautamerkkiin ovat lahjoittaneet rahaa seuraavat henkilöt: Nils Majhannu 25c, Johan A. Alanenpää 50c, Frans o. Salmonson 25c, Petter Kerttu 25c, Peter A. Christopher 25c, Matts Peteri 50c, Johan H. Joki 25c, Johan Anttihilli 25c, Isak Hirvaskari 15c, Andrew Johanson 25c, Erik U. Närä 25c, Isak Sandqvist 50c, Henrik Aho 10c, Peter Lustig 25c, Henrik Johanson 10c, J.W.Sjöberg 50c, Peter Frisk 10c, Salmon A. Alanenpää 15c, Isak Bäckström 50c, Isak Anderson 50c, Karl Martimo 25c, Matts Hiltunen 10c, Johan Frisk 50c, Daniel Halonen 1 markka, Johan Takkinen  $ 1.00; Karl Teppo 75c, Peter Oström 50c, Stefan Olson Hill 75c, J.P.Johanson $ 1.00, A.E.Backman 25c, J.M.Wintori 25c, J.M.Holappa 5c, Olof Halonen 50c, B.O.Bäckström 20c, Peter Mark 25c, Johan Anttila 25c, Arvid Pitkänen 25c, M.H.Larson 50c, David Castrén 20c, , A. Nylund 25c, J. Peterson 10c, S.Lustig 10c, F.P. 10c, H.H. 20c, Pe. Pikkarainen $ 1.00, Johan Eckrea $ 1.00, J.H.Ström 10c, J.T. 5c, Johan Österberg 25c, A.S. 5c, Karl A. Peltoniemi 25c, T.Strömberg 25c, Oscar Marttila 25c, Erik Pikkarainen 60c, Jaako Ojanperä 50c, Anders Matinlauri 50c, Peter B. Henrikson 50c, A(lexander) L(einonen) $ 1.60.

Koska hautamerkin hankkiminen on ollut minun huolenani, niin saan täten lausua yleisön nimessä hartaimmmat kiitokset kaikille lahjan antajille. Erityisen kiitoksen ansaitsevat Erik Pikkarainen ja Johan A. Alanenpää, jotka ovat näitä lahjoja vastaan ottaneet.
Alex. Leinonen

 

Perimätietoa Tanin seudulta

Lappeen Marian kirkko 1880-luvulla.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Tanin kansakoulun arkistosta (Lappeenrannan kaupunginarkisto) löytyi tämä  muistelu Lappeen pitäjän menneistä ajoista. Pääasiallisen kertojana on ollut talollinen Wilhelm Tani Tanin kylältä. Lappeen kuntaan perustettiin vuonna 1925 historiatoimikunta, jonka tavoite oli kunnan historian kirjoittamisen käynnistäminen. Kirjoittajiksi valittiin amanuenssi Ragnar Rosén ja kansakoulujen tarkastaja T.G.Murto. Näistä jälkimmäisen  teos Lappeen pitäjän historia II vuodesta 1784 nykypäiviin ilmestyi vuonna 1929. Historiatoimikunta lähetti oheisia kyselylomakkeita ilmeisesti varsinkin opettajille, jotka sitten tekivät haastattelut ja niistä kootut muistiinpanot. Tämä selittänee sen, miksi näitä täytettyjä kyselylomakkeita löytyy useiden kyläkoulujen arkistoista. Hyvä näin!

Lappeen historiatoimikunnan 1920-luvun puolivälissä lähettämä kyselylomake seudun historiasta

I 4. Kauskilan kerrotaan ennen olleen kappelikirkon, josta nimi Kappalmäki vieläkin muistuttaa. Tanin kylän sydänmaalla n.s. Kreivintien varrella lienee ennen ollut asunto, on löydetty rautaromua.

5. Portlammin rannalla (Rantamäen maalla) luola, jota joskus sodan aikana lienee käytetty pakopaikkana, samoin Vilkjärven kylässä olevaa Tupavuoren luolaa, josta nimi Tupavuori. N.s. Kreivintie Tanin kylän sydänmaalla, tie, jota ennen virkamiehet käyttivät.

II 1. Seppälän kylän arvellaan saaneen nimensä Seppälän talon mukaan. Siinä talossa oli ennen Taavetti-nimisellä isännällä ollut paja talon lähellä, siitä nimi Seppälä. Kylässä oli myös Latvasen talo nyk. Kymiyhtiön maalla sekä Pulsan hovi.

Tanissa oli ennen ollut vaan yksi talo, Tanien talo, josta kylän nimi. Antti Antinpoika Tani ja tämän nuorempi veli Yrjö muistetaan. Antin suku asuu Tanin taloa ja on siitä ympäristöön levinnyt. Yrjön suku taas asuu n.s. Penttasen taloa. Vielä tiedetään Tanissa asuneen verosta vapaita aatelisia

2. Ei muisteta muita kuin 1918 aikuiset. Tiedetään ennen täältäkin väkisin viedyksi miehiä Venäjän väkeen. Muistetaan erään Tanista viedyn 25 vuoden kuluttua palanneen kotiseudulleen ja saaneen eläkettä.. Kerran taas vietiin myös Tanista alaikäinen poika tämän itkusta ja huudoista huolimatta "aivan kuin susi olisi lampaan vienyt". Myöskin Vilkjärvellä muistetaan väkisin viedyn miehiä Venäjälle.

Nälkävuosina 1865 - 1867 kävi paljon kansaa Pohjanmaalta avun haussa. Heitä  kyydittiin kylästä kylään ja ruokittiin mikäli voitiin. Pitäjäntuvan kerrotaan olleen heitä täynnä ja pappilasta saivat he ruoka-apua. Leipää tehtiin jäkälistä ja kanervankukista, jauhoja vain siteeksi sekaan. Näinä vuosina kuoli paljon kansaa. Eräänäkin sunnuntaina kerrotaan olleen 25 ruumista haudattavana. Niinä aikoina rakennettiin Pulsan seudulle rautatietä. Työssä oli paljon pohjalaisia. Useat heistä olivat yösokeita ravinnon puutteeesta. Kerrotaan, että pimeän tultua alkoi kuulua huutoa ulkoa ja silloin riennettiin yösokeata auttamaan.

3. lukkari keräsi kylänluvussa kirkolliset verot. Vanhempaa veronkantotapaa ei muisteta. Pappien ja pitäjäläisten välit olivat hyvät. Kansa kunnioitti pappejaan ja se mielellään maksoi verot.
Kirkkokuria pidettiin mm. jalkapuun ja mustan penkin avulla. Musta pennki oli ajan tavan mukaan Lappeellakin sisällä kirkossa ja täytyi rikoksen tehneiden siinä istua kaiken kansan nähden. Kun pappi oli saarnansa pitänyt, kävi hän päästämään rikollista mustasta penkistä. Jos tämä tunnusti rikoksensa, pääsi hän pois ja seurakunta lauloi: "Sinun syntisi suuret ovat, ei niit taida lukea. Kristus kärsei vaivat kovat. Muista verist hikeäns', vaivaans', kuoloons', häpeääns'. Hänen  verens' kallis taitaa, sinun syntis puhtaaks saattaa". (vanhasta virsikirjasta). Sen jälkeen vanginvartija vei vangin pois ja päästi vapaaksi.

4. Kaskenpolttoa harjoitettiin ennen, mutta kun kielto tuli, lakattiin siitä, vaikka pelättiin miten toimeen tullaan. Joskus kaskimaat olivat kaukana talosta sydänmaalla. Siitä syystä kaskeamisen aikana kaskenpolttajat asuivat kasken lähettyvillä havumajoissa "kokoissa". Suot pantiin palamaan kesällä ja kytivät koko talven. Karjanhoito ollut alkuperäistä. Naveta pienet ja pimeät. Torppareita ja tilattomia ollut vähän. He tekivät työtä viljapalkalla. Palvelijat olivat velvolliset palvelemaan koko vuoden.

Vanhimmat myllyt, mitä täälläpäin muistetaan ovat Maajärven kylässä (härkinmylly). Raaponkoskessa Tanin tien varressa kerrotaan ennen olleen myllyn, Kaupin ja Pohjosen myllyt Vilkjärvellä, Kauniskosken mylly Suomalaisen kylässä. Paljon on myös ennen käytetty Lappeenrannan ja Lauritsalan myllyjä.

Muutamia vuosikymmeniä sitten oli Tanissa saha, jonka omistivat insinööri Tarhonen ja kauppias Könönen. Saha paloi sittemmin. Kauppaa käytiin etupäässä Lappeenrannassa ja Viipurissa, jonne vietiin halkoja, voita y.m. Tiedetään myös täältä viedyn karpaloita Pietariin. Ennen oli kauppa vaihtokauppaa, vaihdettiin myytävät tavarata jauhoihin ja suolaan. Myöhemmin alettiin tavarat vaihtaa rahaan.

Vanhat muistavat myyneensä voinaulan 80 pennillä ja koivuhalkokuorman 1,25 markalla. Rankakuormasta saatiin 60 penniä. Hailia ja särkiä haettiin Salmensillasta Haminan luota. Kuljetettiin myös rahtia Pietarista etupäässä viljaa, rommia ja viinaa Turkuun, jopa Ouluunkin asti. Pulsan Hovin omistaja Hyypäläinen rakennutti Pulsaan ns. Koloikkoinmäelle mökin, jossa leivotti ja möi leipää rautatien rakentajille. Myöhemmin oli Latvasen talon omistaja mellerillä talossaan puoti. Siinä oli ennen myös majatalo. Myöskin nykyisen Punkkisen kauppatalossa on ollut majatalo.

Lappeenrantaan ei ollut ennen kunnon maantietä, vaan täytyi kulke ratsain, käytettiin luultavasti puusatuloita, sellainen muistetaan Vilkjärvellä nähdyn. Morsian vietiin vihille ratsun selässä, samoin lapsi kastettavaksi. Ruumis kuljetettiin purilailla.

5. Verot olivat ennen pieniä. Voudit keräsivät ne. Rikoksen tehneitä piiskattiin paalussa kirkon luona nykyisen kunnan viljamakasiinin kohdalla, sittemmin nykyisen poliisikamarin luona. Muistetaan piiskurin virkaa hoitaneen Hemmi-nimisen mustalaisen. Tuomarien kerrotaan olleen ankaria herroja, mutta oltiin heidän tuomioihinsa tyytyväisempiä kuin nykysaikana.

6. Kun ei vielä ollut kunnallishallintoa, piti pappi kuntakokoukset kuntalaisten kanssa. Köyhäinhoitoa varten keräsivät sitä varten valitut miehet viljaa, joka sitten jaettiin tarvitseville. Tämä kävi kumminkin ajan pitkään hankalaksi ja niin alettiin apua tarvitsevat antaa "ruodille". Kunkin talon tuli heitä hoitaa määrätyn ajan, ollen hoitoaika määrätty talon suuruuden mukaan.

7. Ensimmäisen koulumestarin sanotaan olleen Lappeella Eljas Sunisen. Hän piti kiertokoulua ja kulki papin mukana lukukinkereillä. Rippikoulussa saivat taitavammat lukijat opettaa heikompia kamarissa tuvan vieressä (vanhassa pitäjäntuvassa). Pyhäkoulun pani alkuun kirkkoherra Mölsä  [vuonna 1867] ja on näiden seutujen ensimmäinen pyhäkoulunopettaja Wilhelm Tani, joka tunnollisesti on sitä virkaa hoitanut vuosikymmeniä, vieläpä sairaanakin ollen koonnut lapsia luokseen puhuen heille Jumalasta. Sivistystä harrastaneista henkilöistä on täällä mainittava edellä mainittu Wilhelm Tani, kauppias Jaakko Punkkinen ja lautamies Antti Rasa. Etupäässä heidän toimestaan saatiin Pulsaan kansakoulu vuonna 1901.

Kolme pääkalloa, toistakymmentä vainajaa. Hautalöytö Lappeenrannan Siparin kylässä heinäkuussa 1971. (Päivitetty 14.1.2016)

Siparin kylässä löytyi kesällä 1971 yhteensä toistakymmentä vainajaa haudattuna hiekkakumpareeseen

Kävin joulukuun 12. päivä armon vuonna 2014 Siparin kylässä haastattelemassa Martti Siparia, joka kertoili kotikylänsä historiasta monta tarinaa. Tässä yksi:

"Oli vuosi 1741, 23.-25. elokuuta karkeasti, venäläiset olivat vallanneet Lappeenrannan, oli Lappeenrannan taistelu 23.8. Linnoituksessa, sen taistelun seurauksena venäläiset olivat vallanneet tään alueen ja ne olivat ryöstämässä tätä maakuntaa ja tappoivat ihmisiä kotiensa eteen ja talojen sisällä, polttivat taloja, veivät sotavankeja, veivät orjiksi, ottivat vankeja. Meijän kylässä oli tapahtunut sellaista, että ainakin toistakymmentä ihmistä oli haudattu tuohon naapuritalon paikalle, semmoseen hiekkakumpareeseen, noin metrin syvyyteen tai hiukan syvemmällekin. Siihen oli tehty peltomaata ja se kumpare oli vähän tasaantunut, siellä metrin syvyydessä oli nämä vainajat. Mie oon löytänyt niitä jotain toistakymmentä vainajaa, oli lyöty sinne monttuun, jotain talonväkeä, tosin ei venäläisten toimesta, vaan Lappeen historiassa kerrotaan, että ruotsalaiset uskotut miehet olivat kierrelleet taloissa ja selvittäneet vahinkoja, lukumäärää selvitettiin, keitä oli tapettu ja keitä oli viety vankeuteen Venäjälle. Maakunta oli sillon hätää kärsimässä.
 

Vainajien pääkallot ja muut luut tutkinnan kohteina

Nämä haudat löytyivät heinäkuun viimeisenä päivänä 1971, avasin nämä kuvatut haudat ja olin yhteydessä Museovirastoon ja sitten tein ilmoituksen poliisille. Poliisit kävivät ensin siinä paikalla ja totesivat, että liian vanhoja luita ja tallasivat yhen pääkallon rikki ja lähtivät pois ja sanovat, että nää ei heitä kiinnosta. Museovirastolle tein ilmoituksen ja ne oli senverran kiinnostuneita, ett ne sano, ett hyö ei nyt kerkee kattomaa, mutta jos mie rajaisin se alueen, ettei olosuhteet pääse sitä koettelemmaa. Mie tosin harjasin ne luut keittiöharjalla puhtaaksi ja peitin sen hautapaikan traktorin pressulla.  Se oli kolme kuukautta siinä, ei kukaan käynä. Mie olin ite lähössä Ameriikkaan. Lähtö oli parin päivän päästä. [Hautapaikan ja vainajien tutkiminen jäivät, eikä museovirastoa kuulunut paikalle].

 Siihen aikaan ei ollu niin kiinnostusta näihin vainajiin. Se on melko varma, että ne on siihen Lappeenranna taistelun jälkitilanteisiin liittyviä. Mie oon ite löytänä miinaharavalla siitä lähistöltä esineitä, esimerkiksi nuolenkären. Meijä naapurissa asu Jaakko Malmi, saarnamies, hää ol oma persoona, löysi tuosta hikkakumpareelt 30 metriä koululle päin, peltoa muokatessaan piilukko pistoolin.
-------
Post scriptum 14.1.2016:
Selatessani vanhoja Lappeenranta-lehtiä sattui tämä oheinen pieni uutinen silmääni. Uutinen kertoo Pahloisista eli Siparin kylältä  lokakuussa 1914 löytyneistä luurangoista. Herää kysymys, onko Pahloisissa siis ollut esimerkiksi vuoden 1741 sodan aikaisia joukkohautoja tai joskus hautausmaa?
Koska monelle on hankala lukea vanhoja kirjasimia, tässä kyseinen uutinen puhtaaksi kirjoitettuna

------------------------
Taaskin muinaislöytö Lappeella
Kun talollinen Taavetti Löyttö Lappeen pitäjän Pahloisten kylässä kaivoi viime torstaina maata uuden tuparakennuksen vierestä, niin tuli esille 5 ihmisen luurankoa.

Mielenkiintoisia analyyseja

Venäjän taloudesta, sisäpoliittisesta tilanteesta, Ukrainan sodasta sekä Vladimir Putinin muista ulkopoliittisesta koukeroista on viime päivinä julkaistu useita erittäin hyviä yhteenvetoja ja puheenvuoroja. Tässä muutamia:

 Hesari, pääkirjoitus 13.12.2014: Tärkeintä on estää Ukrainan romahdus

Iltasanomat: Venäjän suurlähettiläs: Putin odottaa kutsua Suomeen


Verkkouutiset: Venäjän vakoojat tulevat takaisin

Entinen Yle:n ulkomaantoimittaja Jarmo Mäkelä toteaa, että Suomen pitää varautua itänaapurin vaarallisiin kouristuksiin 

Komentaja Juha-Antero Puistolan esitelmä Kadettikunnan syyskokouksessa 25.10.2014: Karhun kainalossa – havaintoja Ukrainan sodasta 2014

Putinin ystävä varoittaa uudesta pakotteesta: ”Se tarkoittaisi sotaa”

Onko tässä Venäjän todellinen suunnitelma? He ovat Putinin salaiset kaverit Euroopassa

Venäjän ja EU:n välisiin suhteisiin erikoistuneen professori Pami Aallon mukaan Venäjällä on EU:n kanssa kahtia jakautunut strategia. Toisaalta se pyrkii vaikuttamaan yleiseen mielipiteeseen EU-maissa näyttävillä mediakampanjoilla ja ostamalla urheiluseuroja.
– Sitten on myös ei-julkista diplomatiaa, josta on hyvin vähän tietoa saatavilla. Tietysti Venäjällä on intressinsä siihen ja hämäriä rahavirtoja löytyy, mutta niitä on useimmiten aika vaikea kohdistaa mihinkään tahoon, Aalto sanoo ja viittaa esimerkiksi siihen kuinka Venäjän on raportoitu tukevan itselleen mieluisia ääriliikkeitä Euroopassa. eli on Venäjällä intressinsä nakertaa EU:ta

Time-lehti: Tällainen on Putinin maailmanlaajuinen suunnitelma

 Iltasanomat: Suomalaisoligarkkien “karu” pakotearki: valtavia tilauksia Venäjän valtiolta

Ruplan hurja syöksy ei ole pelkästään huono asia Venäjälle, sillä se halpenee käytännössä samassa tahdissa öljyn kanssa. Näin Putin hyötyy ruplan syöksystä

 Ukrainan parlamentti valmistautuu julistamaan terrorisimin vastaisen operaation Donbassissa sodaksi 

 Tässä lopuksi eilen kuvattua separatistien tankki- ja tykistökolonnaa. Tuota määrää raskasta kalustoa ei todellakaan ole saatu sotasaaliiksi. Kyseessä lienee ainakin osittan Venäjän armeija osastosta

Cokato Temperance Corner

Cokato (Finnish) Temperance Hall built by the Onnen Toivo Temperance Society in 1896

I have had an opportunity to visit Cokato many times during my visits in the USA. Cokato in Wright County,  which is located appr. 50 miles west of Minneapolis, was one of the very first places where Finnish immigrants settled down.  In September 1865 four Finnish immigrants set out on foot through the "Big Woods" to find land for their homes.  About 3 miles north of Cokato on Moores Prairie, they found a site and each man staked out 80 acres as his claim.  They returned to Minneapolis to work for the winter and in the spring of 1866 they came back to build their cabins. The four men were Elias Peltoperä, Mathias Kärjenaho, Olaf Westerberg and John Viinikka. 

In Cokato area there is quite active Finnish American Historical Society. It preserves the history of the Finnish pioneers (and also others who settled in this area of Wright County). The society owns and maintains several historic buildings located three miles north of Cokato on County Road 3. The Finnish Pioneer Park is commonly known as Temperance Corner: It is consisted of:

• Log Cabin – Built in 1866, this 10′ x 12′ cabin was home to 15+ people one winter.
• Savu Sauna – Built in 1868, acclaimed to be the oldest sauna in North America.
• Temperance Hall – One of the oldest functioning temperance halls, built about 1896.
• Lee School house – Opened in 1899 and originally located in French Lake Township.
• Pioneer Memorial – Erected July 1949 in memory of the Finnish pioneers 

Temperance Hall site was placed on the National Register of Historical Places in 1976.

The Onnen Toivo (Hope of Happiness) Temperance Society was founded August 2, 1896 as a branch of the Minnesota Temperance Society.  That year the group built the Temperance Hall at the intersection of Wright County roads 3 and 100.  The crossroads soon became known as "Temperance Corner".

     The hall served as a recreational center for the entire area, particularly after the athletic club for both men and women was formed in 1910.  This club used the hall for gymnastics. The upstairs hosted wrestling, boxing and other sports.  Also, plays put on by both local and traveling actors were performed on the hall stage.  Musical events, lectures and even some election's were held here.  The stage drop curtain with the local advertising painted on it has been brought to the Cokato Museum  and is on display there.  This site was placed on the National Register of Historical Sites in 1976.

Temperance Hall was built up at the intersection of Wright County roads 3 and 100.

Lappeenrannan vanha ortodoksinen hautausmaa Pallossa

Pallon kaupunginosassa , Rakuunamäen kupeessa, sijaitsee Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan wanha hautausmaa, jonka toiminta päättyi vuonna 1890. Edessä Lappeenrannassa pitkään toimineen Wolkoffin kauppiassuvun hautoja.

Itsenäisyyspäivän aamuna 6.12. koukkasin pyörälläni Rakuunamäen kautta vanhalle ortodoksiselle hautausmaalle. En ollut koskaan käynyt siellä aikaisemmin. Uutisia siellä tehdystä kaivauksista ja muutenkin kyseisestä hautausmaasta olin toki lukenut paikallisista lehdistä. Hautausmaa sijaitsee Taipalsaarentien ja Kasarminkadun välissä. Taipalsaarentie jää ainakin kymmenkunta metriä hautausmaan alapuolelle.

Hautausmaa on perustettu virallisesti vuonna 1787 ns. Kustaan sodan alla. Tietoja on kuitenkin siitä, että paikkaa olisi käytetty hautaamiseen heti vuoden 1741 Lappeenrannan taistelun jälkeen. Kyseisessä taistelussa kuoli ja haavoittui noin 2400 venäläistä sotilasta. Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan jäsenet  olivat pitkälle 1800-luvulle asti sotilaita tai heidän perheenjäseniään. Vähitellen kaupunkiin muutti myös kauppiaita, tavaranhankkijoita, virkamiehiä, kanslisteja y.m.  Vuonna 1785 seurakunnassa oli 385 jäsentä. Enimmillään seurakuntalaisten määrä oli  1800-luvun alussa, jolloin jäsenmäärä oli, lähteestä riippuen 1600 - 2000 henkeä. Vuonna 1815 se oli suurimmillaan eli 2129 henkilöä. Näistä vain 54 oli siviilejä. 1860-luvun alun jälkeen ortodoksien määrä laski reilusti ja vuonna 1870 seurakuntalaisia oli enää 130. Tässä vaiheessa siviiliväestö muodosti pääosan seurakuntalaisista. Tällaisena tilanne jatkuikin koko Venäjän vallan loppuajan.

Lappeenrannan kartta vuodelta 1894. Vanha ortodoksinen hautausmaa oli tuolloin jo lakkautettu. Kartassa se on selvästi merkittynä Rakuunarykmentin kasarmien pohjoispuolella. Sen sijaan ortodoksien uutta hautausmaata ei  näy vielä luterilaisen uuden hautausmaan kupeessa Viipuriin vievän tien varrella.

Hautausmaa-alue on ollut nykyistä hautausmaa-aluetta huomattavasti suurempi. Kun Taipalsaarentietä rakennettiin vuonna 1938, paikalta oli löytynyt luita, joita oli myös kuvattu. Kuvista hahmottuu ainakin yhdentoista vainajan jäänteitä ja kuuden vainajan kallot. Kun hautausmaan viereen rakennettiin vuonna 2000 paritaloa, työmaalta löytyi kahdeksan tai yhdeksän hautaa, irtoluita, todennäköisesti arkuista peräisin ollutta maatunutta puuta ja taottu arkunnaula. Vuonna 2007  hautausmaan vieressä, sen koillispuolella, tehtiin koekaivaus, jossa tavattiin 22 hautaa. Suurin osa haudatuista oli aikuisia, sillä sieltä löydettiin vain yksi, noin seitsemänvuotiaan lapsen hauta.

Pallon vanha hautausmaa suljettiin vuonna 1890. Ortodoksinen seurakunta osti uuden hautausmaa-alueen luterilaisen hautausmaan kupeesta leskirouva Agneta Juvakalta.

Näkymää vanhalle ortodoksiselle hautausmaalle.

SYT:n salainen sisällissota kommunismia vastaan, osa 2

Eilen postaamani Helsingin Sanomien artikkeli vuodelta 1994 oli ikäänkuin preludi mielenkiintoiseen kylmän sodan aikaiseen harmaan vyöhykkeen maailmaan.  Artikkelissa haastateltu Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki-Säätiön SYT:n perustajahahmoihin kuulunut Ukko Kivi-Koskinen totesi säätiön uskonnolliselle järjestöille kanavoiduista varoista: "Tarkoitusko? Kyllä se oli poliittinen. Ei meillä muita tarkoituksia ollutkaan."
Tätä ei kerrottu uskonnollisten järjestön jäsenistölle. Varoja saanut vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestö SRK uutisoi saaduista avustuksista ja niiden käytöstä äänenkannattajassaan seuraavasti:

Päivämies 1961 no 49, 5.12.1961

SRK:n johtokunta teki viime kokouksessaan päätöksen, että lähetystyöhön lisätään talousarvioon merkittyä määrärahaa, ja koska Jumala on suonut mahdollisuuden sen toteuttamiseen, tullaan kuluvan talven aikana lähettämään evankeliumin työmiehiä liikkeelle mahdollisimman paljon. Johtokunta näki lähetystyön tarpeellisuuden juuri tänä aikana, jolloin maailman rauhattomuus saa aikaan rauhattomuutta myöskin ihmisten mielissä. Nyt on erittäin tarpeellista kuuluttaa rauhan sanomaa, Kristusta, häntä, joka sanoi: "rauhan minä annan teille, minun rauhani minä teille jätän."

Erikoisesti pyritään tehostamaan lähetystyötä Oulun, Kuopion ja Lapin läänien alueella, Kainuussa, Raja-Karjalassa sekä Keski-Suomen alueella. Seuroista ilmoitetaan tarkemmin tässä lehdessä paikallisissa lehdissä sekä paikallisissa ilmoituksissa.

Jumala suokoon uskollisia työmiehiä eloonsa ja siunauksensa kylvötyölle, että siitä nousisi runsas kasvu.

Työvaliokunta

SYT:n salainen sisällissota kommunismia vastaan (Päivitetty 20.7.2015)

 Post scriptum:Lukiessani oheista tekstiäni 20.7.2015 uudestaan, mietin, kummalla puolella SYT olisi nyt, Fennovoiman Hanhikivi-hankkeesta käytävässä  kädenväännössä. Rosatomin ja Venäjän liittolaisena, niinkö? Onneksi SYT on jo kuollut ja kuopattu. Sen entisten johtajien ei tarvitse näin ollen kääntyä haudassaan.

Kaivellessani arkistojani silmiin sattui  alla lainattu Helsingin Sanomien artikkeli. Siinä toimittaja Jukka Rislakki artikkelissaan Totuuden veljeskunta avaa ikkunoita erään kommunismin vastaisen järjestön maailmaan. Kyseessä on vuonna 1952 perustettu Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki-Säätiö (SYT). Jarkko Vesikansa on kirjassaan Salainen sisällissota. Työnantajien ja porvarien taistelu kommunismia vastaan kylmän sodan Suomessa (Otava 2004) selvittänyt tämän salaisen järjestön (sekä muutaman muun järjestön) toimintaa kattavasti. Kirja kiinnosti aikoinaan laajasti. Kaivoin verkosta Jukka Tarkan arvostelun,
ja Juho Salmisen artikkelin Suomen Kuvalehdestä  sekä Kai Hirvasnoron arvion Kansan Uutisista
ja vielä ulkoministeri Erkki Tuomiojan kommentit. 

Edellä mainittu kirja lienee? kansanomaistettu painos Vesikansan väitöskirjasta  ”Kommunismi uhkaa maatamme”.Kommunisminvastainen porvarillinen aktivismi ja järjestötoiminta Suomessa1950-1968” . Tämä poliittisen historian väitöskirja hyväksyttiin Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2004. Väitöskirjasta löytyy mm. professori Vesa Vareksen kirjoittama arvio.

Jukka Rislakin artikkeli julkaistiin samoihin aikoihin, kun Jarkko Vesikansa kertoo (väitöskirjassaan) päässeensä säätiön arkiston jäljille. Nykyisin SYT:n arkisto on hyvässä tallessa Kansallisarkistossa. Tässä otteita Rislakin artikkelista:


TOTUUDEN VELJESKUNTA (Jukka Rislakki Helsingin Sanomat 24.1.1994)  

Oikeistolaisten rahapiirien tukema salaperäinen säätiö on vaikuttanut 40 vuoden ajanyhteiskuntaamme sota-ajan oppien mukaisesti. Se raportoi kauan suojelupoliisille,ja uusista tiedoista päätellen sillä oli ehkä suhde muihinkin tiedustelupalveluihin...

Kesäkuussa 1952 joukko keski-ikäisiä herrasmiehiä kokoontui mänttäläisen vuorineuvoksen luo perustamaan uutta järjestöä "lisääntyneen kommunismivaaran takia". Nimeksi tuli Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki Säätiö (SYT). Tarkoituksiksi kirjattiin "yhteiskunnan kehityksen edistäminen" ja "perusarvojen suojaaminen".

Aloitteentekijät olivat tohtori Keijo Alho, lakitieteen lisensiaatti Ukko Kivi-Koskinen, vuorineuvos Erik Serlachius ja varatuomari Tapani Virkkunen. Kaikki neljä lahjoittivat SYT:lle rahaa. Toiminnanjohtajaksi valittiin Osmo Kupiainen.

Poliittinen taistelu oli kiihkeää, huhuja tulvi, ja Suomen asemaa pidettiin epävakaana. Suojelupoliisi tarkkaili säätiön perustamista saadakseen selville, tuliko sille ehkä apua lännestä.

Perustajat tunsivat toisensa sota-ajalta, jolloin he taistelivat "henkisellä rintamalla". Talvisodan ja jatkosodan välissä oli syntynyt salainen järjestö SAT-VIA (Suomen Aseveliliiton Työjärjestö - Vapaus, Isänmaa, Aseveljeys). Tämä urkinta- ja tiedotuselin teki isänmaallista, kommunisminvastaista työtä laittomiakaan keinoja kaihtamatta, saksalaisten oppien mukaan.

Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki Säätiön johtoelimet vilisivät vanhoja Aseveliliiton ja SAT-VIA:n johtomiehiä: Keijo Alho, eversti V. A. M. Karikoski, Veikko Loppi, professori Rurik Pihkala, L. Arvi P. Poijärvi, Lauri Puntila, Matti Virkkunen . . .

Loppi ja kouluhallituksen pääjohtaja Poijärvi olivat olleet Aseveliliiton toiminnanjohtajia jatkosodan aikana. Loppi johti SYT:n lisäksi Kaatuneiden muistosäätiötä, jonka avulla pelastettiin sodan jälkeen lakkautettujen Aseveliliiton ja suojeluskuntien varoja. Pihkalasta tuli myös lakkoilua vastustaneen Lain Suoja ry:n puheenjohtaja 1956.

Tapani Virkkusesta tuli myöhemmin STK:n johtaja. Serlachius, joka oli sota-aikana valtiollisen poliisin tiedottaja, oli SYT:n valtuuskunnan puheenjohtaja ja 1953-54 ministeri Suomen hallituksessa.

SYT:n syntymistä seurasi muiden mukana pääministeri Urho Kekkosen luottomies ja tiedonhankkija Kustaa Vilkuna, jolla oli tietokanavansa sekä lännen että idän vakoilupalveluihin CIA:han ja KGB:hen.

Vilkuna julkaisi 1952 Kekkosen käyttämällä nimimerkillä kirjoituksen, jossa hän kertoi SAT-VIA:n "vouhkapoppoosta" ja väitti sen toimivan edelleen, nyt merentakaisiin voimiin nojaten. Ilkka Herlinin mukaan (Kivijalasta harjahirteen, 1993) Vilkunalla oli tiedossaan, että tohtori Alho Suomen Pankista oli käynyt hakemassa SYT:lle rahaa Länsi-Euroopasta...

Suomalaisen Yhteiskunnan Tuki Säätiö toimitti kommunisminvastaisia kirjoituksia lehtiin ja laati kiertokirjeitä, joissa paljastettiin kommunistien kanssa yhteistyössä olevia suomalaisia.

SYT myös välitti talouselämän johdolle tietoja, joiden yksi lähde oli korkea-arvoinen "vasikka" kommunistipuolueessa. SYT:n kerrotaan lähettäneen pitkän aikaa tietoja suojelupoliisillekin; säätiön toimisto oli Ratakadulla supon taloa vastapäätä.

"Emme koskaan jääneet hautomaan tietojamme", sanoo Kivi-Koskinen. "Kyllä ne menivät eteenpäin, ainakin Kekkoselle. Varatuomari Erkki Tynkkynen, joka pääasiassa hankki tiedot, ei kertonut mistä ne tulivat."

Hannu Rautkallion mukaan tiedot menivät supolta presidentille, kunnes Juhani Suomi pyysi säätiötä lähettämään raportit hänelle ulkoministeriöön. Ulkoministerinä oli silloin SYT:n apurahalla palkittu Keijo Korhonen.

Rautkallio arvelee (Neuvostovallan asialla, 1993), että kyseessä oli KGB:n operaatio: tällaista ketjua pitkin, mm. SYT:n kautta, välitettiinkin itse asiassa disinformaatiota eli harhatietoa Kekkosen KGB-suhteiden peittämiseksi ja leimattiin Skp "syylliseksi" vuoden 1961 noottiin.

SYT näyttää joka tapauksessa kiinnostaneen neuvostoliittolaisia. Joku laati säätiön suljetuista tilaisuuksista KGB:lle muistioita, ja esimerkiksi lokakuussa 1971 itse KGB:n päällikkö Juri Andropov toimitti näitä Nkp:n johdolle.

Juhani Suomi epäilee, että SYT yrittää tehdä itsestään tärkeämpää kuin se olikaan.

"Sen raportit eivät menneet Kekkoselle. Paljon parempia tietoja kommunisteista saatiin Veikko Puskalan verkostolta. Supolla oli aina hyviä lähteitä Skp:n johdossa, eikä se tarvinnut välikätenä SYT:tä", Suomi sanoo.

"Kekkoseen SYT liittyy vain siten, että se rahoitti Kekkos-vastaista propagandaa vuoden 1956 vaaleissa."

Suomi kävi aikoinaan ulkoministeriön edustajana SYT:n luentokurssipäivillä. Hän muistaa, että puuha oli hyvin oikeistohenkistä - "he eivät olisi koskeneet neuvostoliittolaisiin rukkasellakaan" - ja että luennoista maksettiin huippupalkkioita.

Säätiön valtuuskunnan nimiluettelot eri vuosilta ovat kuin talouselämän Kuka kukin on: Aarne J. Aarnio, Waldemar Bühler, Sven Fazer, Casimir Ehrnrooth, Päiviö Hetemäki, Ahti Hirvonen, Jaakko Lassila, Johan Nykopp, Erik Serlachius, Pentti Somerto, Mika Tiivola, Erik Tuomas-Kettunen, Matti Virkkunen . . .

KOP:n pääjohtaja Virkkunen kuului myös Urlus-säätiön johtoon. Urluksen haltuun siirtyivät Helsingin suojeluskuntapiirin varat sodan jälkeen, ja Urlus on sittemmin lahjoittanut rahaa SYT:lle. Virkkunen ja KOP olivat keskeisesti mukana myös vuoden 1951 länsimielisessä "vastarintaliikkeessä", joka paljastui hiljattain....

SYT rahoitti tutkimuksia torjuakseen yhteiskunnan "kielteisiä ilmiöitä". Apurahoja sai helposti, jos tutki maanpuolustusta, sotilaspsykologiaa, työnjohtoa, äänestämistä, asenteita, nuorisoa tai kommunisteja..

Työväenliikkeen edustajiakin on ollut jaolla. Heti ensimmäisellä kerralla (1953) stipendin sai tunnettu asevelisosialisti Yrjö "Jahvetti" Kilpeläinen, joka oli propagandasodan tuntija ja entinen Valpon avustaja. Seuraavana vuonna apurahaa sai lupaavana nuorena kykynä pidetty Mauno Koivisto, joka tutki Turun sataman sosiaalisia suhteita.

Säätiön hallitus erosi 1973. Entinen puheenjohtaja Veikko Loppi sanoo muistavansa vain sen, että hän lähti tyytymättömänä toiminnanjohtajaan: säätiö käytti liikaa rahaa ja turvautui vekseleihin. Tilintarkastajat huomauttelivat alijäämistä.

"Kupiainen oli kyllä erinomainen kertomaan vuorineuvoksille kommunistien toiminnasta asioita, joita ei tullut lehtien palstoille. Mistäkö tiedot tulivat? Vasikoilta tietysti", Loppi sanoo.

Kivi-Koskisen mukaan toiminnanjohtajan hommat olivat vähän liian suurellisia. "Hän jätti sotkun, jota siivottiin vuosia."...

SYT esimerkiksi lahjoitti vaalien edellä 1962 ja 1966 runsaasti suuryrityksiltä saatua rahaa lestadiolaisille, mutta osa rahavirrasta näyttääkin päätyneen "pimeästi" eräälle maalaisliittolaiselle säätiölle.

Jupakasta tuli pitkä ja katkera. Poliisi tutki papereita ja kuulusteli. Kirjanpito oli hävitetty ja syyteoikeuskin vanhentunut. Oikeuskansleri vastasi kantelijoille 1983, ettei asia antanut enää aihetta toimenpiteisiin.

SYT oli tehnyt kaikkensa "nostaakseen äänestysaktiivisuutta" jo vuoden 1958 vaaleissa. Kommunistien voiton jälkeen se käynnisti laajat tutkimukset heidän menestyksensä syistä. Juuri silloin näyttää syntyneen päätös saarnaajien ja uskonnollisten järjestöjen rahoittamisesta.

"En tiedä, miten sillä oli määrä vaikuttaa", Kivi-Koskinen sanoo. "Tarkoitusko? Kyllä se oli poliittinen. Ei meillä muita tarkoituksia ollutkaan."

Vuoden 1962 eduskuntavaalien yhteydessä SYT teki "epäpoliittisella sektorilla eräitä koetoimintoja". Salaperäisten "kokeiden" tuloksia tutki kaikkiaan kuusi tutkijaa vuosien ajan.

Vaalien edellä 1970 ja 1972 SYT pani toimeen laajan "äänioikeutettujen aktivointikampanjan"...

SYT:n papereista näkyy, että vasemmiston, lakkoliikehdinnän ja uhatun yhteiskuntarauhan lisäksi myös luonnonsuojelu- ja rauhanliikkeiden nousu tuotti säätiölle huolta.

Tällaiset "vallankumoukselliset yhden päämäärän liikkeet saavat selvästi todellista painoarvoaan suuremman julkisuuden ja tuntuman merkittävyydestä". SYT vaati "yksituumaisuutta".

SYT on työskennellyt tarmokkaasti militarismin puolesta. Se julkaisi Peitsi-nimistä maanpuolustuslehteä ja oli mukana Urlus-säätiön Suomalainen-lehdessä, jota jaettiin kauan ilmaiseksi jokaiseen kotiin.

Vuoden 1986 vuosiraportissaan SYT valitti, että Tshernobylin onnettomuuden takia "joutui koko energiapolitiikka tunnepohjaisten kansalaismielipiteiden armoille, jolloin rationaaliset näkökohdat saivat väistyä"....