Hämmäauteensuo

 

Hämmäauteensuon informaatiotaulu

Sekä syksyn 2013 että syksyn 2014 aikana olen useita kertoja pyöräillyt Hämmäauteensuolle. Tämä suo sijaitsee noin 8 kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta Vainikkalaan vievän tien länsipuolella. Suon pinta-ala on 49 hehtaaria ja se on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla ja kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan.

Olen ajanut kotoani pyörällä noin 9 kilometrin matka polun alussa olevalle parkkipaikalle ja jatkanut kuusikon katveessa olevaa polkua pitkin usvaiselle suolle ja sen jäisille pitkospuille. Etelä-Karjalan maakuntaportaalin informaatiota suosta löytyy täältä.

Suon nimen etymologia on mysteeri. Toimittaja Antti Munnukka pohdiskelee sitä blogissaan Etelä-Saimaassa  lokakuussa 2013 ja veikkaa suon alkuperäiseksi nimeksi Ämmänhauteensuota. Polun pituus on 1.5 kilometriä ja sen päätepisteessä on laavu. Polun pitkospuut on uusittu syksyllä 2014.
Alla loka-marraskuussa 2013 ja 2014 sekä toukokuusssa 2015 polun varrelta otettuja kuvia.

Polun alkupää kulkee kuusikossa

Kuusikossa kulkevaa polkua

Kuusikkopolkua

Suonäkymää

Polun päätepisteessä on laavu

Hämmäauteensuo marraskuisessa räntäsateessa

Pitkospuuta

Pitkospuut marraskussa 2014

Pitkospuut marraskuussa 2014

Pitkospuut toukokuussa 2015

Polttopuita tarjolla!

Syksyllä 2014 uusitut pitkospuut toukokuun auringossa

Alue on luonnonsuojelualuetta. Eli puu maatuu, mihin se kaatuu.

The oldest still standing log cabin in the USA is originally made by Finns / USA:n vanhin hirsimökki on alkuaan suomalaisten tekemä

Nothnagle Log House
Source: wikipedia

About one week ago, I read an article in a Finnish newspaper about the oldest log cabin in the USA. It was erected by the Finnish immigrants over 350 years ago. So, I think this building is worth a blog writing:

Viikko sitten luin suomalaisesta lehdestä artikkelin USA:n vanhimmasta hirsimökistä. Sen olivat pystyttäneet suomalaiset maahamuuttajat yli 350 vuotta sitten. Niinpä mielestäni tämä rakennus on blogikirjoituksen arvoinen

Nothnagle Log House,  built in the mid-1600's, is the oldest still standing wooden structure in North America.

1600-luvun puolivälissä rakennettu Nothnaglen hirsitalo on vanhin puinen rakennus pohjois-Amerikassa.

This historic house is located Swedesboro-Paulsboro Road in Gibbstown in Greenwich Township , Gloucester County, New Jersey. October 2014 it was undergoing repairs to fix cracks in the original facade. This Finnish-made log cabin, built between 1638 and 1643, was put on the National Register of Historic Places in 1976. The house was built by the settlers in the New Sweden colony, and Scandinavian ironware from the 1590s is still extant around the fireplace. The fireplace is probably built of bricks brought over to North America as ship's ballast. The original cabin measures 16 by 22 feet, which indicates that the builders were relatively wealthy.

 Tämä historiallinen rakennus sijaitsee Swedesboro-Paulboro tien varressa Gibbstownissa, Greenwichin townshipissa, Cloucesterin piirikunnassa New Jereseyssä. Lokakuussa 2014 sen alkuperäisessä julkisivussa olevat halkeamat olivat korjausten kohteina. Suomalaisten rakentama hirsimökki, joka rakennettiin vuosien 1638 - 1643 välisenä aikana, lisättiin vuonna 1976 Kansallisten Historiallisten paikkojen luetteloon. Rakennuksen pystyttivät Uuden Ruotsin siirtokunnan asukkaat ja sen tulisijassa on yhä jäljellä skandivista rautaa 1590-luvulta. Tulisija on rakennettu mahdollisesti tiilistä, jotka on tuotu Pohjois-Amerikkaan laivan painolastina. Mökin alkuperäiset mitat olivat 16x22 jalkaa (5x7 metriä), mikä viestii siitä, että rakentajat olivat melko varakkaita.

The cabin is built of oak logs. Two logs were removable to provide ventilation during summer time. The logs are all constructed in what is called a "full dove-tail". It tells the builders were Finns because they were known to use dovetailed construction. The corners are carved in this angled manner as to make sure they cannot come apart. The cabin's original logs are all intact but one, which had to be replaced do to damage from ivy. Gravel was pounded between the chinks in the logs and no nails were used in the original construction. Instead of them hardwood pegs were used as fasteners. A wooden floor was built over the original dirt floor around 1730. A large addition to the original cabin was constructed in the early 18th century. People lived in the old part of the house until 1918.

Mökki on rakennettu tammitukeista. Kaksi tukeista pystyttiin poistamaan tuuletuksen järjestämiseksi kesäaikana.Kaikkien tukkien salvomisessa on käytetty ns. lohenpyrstösalvosta. Se kertoo että rakentajat olivat suomalaisia, sillä he olivat tunnettuja lohenpyrstösalvoksen käytöstä.  Nurkat on salvostettu tällä kulmittaisella tavalla, jotta voidaan varmistaa, etteivät ne pääse irtoamaan toisistaan. Mökin alkuperäiset tukit ovat edelleen "koskemattomia" yhtä lukuunottamatta, joka oli vaihdettava muratin vahingoitettua sitä. Tukkien rakoihin survottiin hiekkaa ja alkuperäisessa rakentamisessa ei käytetty nauloja. Niiden sijasta kiinnittämiseen käytettiin kovasta puusta tehtyjä tappeja. Alkuperäisen maalattian päälle rakennettiin puulattia vuoden 1730 tienoilla. Iso laajennus rakennettiin alkuperäiseen mökkiin 1700-luvulla. Talon vanhassa osassa asuttin aina vuoteen 1918 saakka.

The current owners, Harry and Doris Rink have been caring for the cabin, while living in a newer part of the structure. Rink's are very proud of their home. Harry Rink started working on the structure already in the 1940s when his aunt and uncle owned the place.In 1968 he bought the building

Nykyiset omistajat, Harry ja Doris Rink ovat pitäneet huolta mökista asuen samalla sen uudemmassa osassa. Rinkit ovat erittäin ylpeitä kodistaan. Harry Rink aloitti rakennuksen kanssa jo 1940-luvulla kun hänen  tätinsä ja setänsä omistivat paikan. Hän osti paikan vuonna 1968.

On October 25, 2014, South Jersey Times reporter Rebecca Forand wrote an interesting article about this  building and the repair work Rink's are doing:
6 things you might not know about the oldest log cabin in the United States, N.J.'s Nothnagle Cabin
 Here is another article in Finnish

Lokakuun 25. päivä vuonna 2014 South Jersey Times-lehden toimittaja Rebecca Forand kirjoitti mielenkiintoisen artikkelin tästä rakennuksesta ja siitä korjaustyöstä, jota Rinkin perhe tekee:6 things you might not know about the oldest log cabin in the United States, N.J.'s Nothnagle Cabin

Tässä yksi artikkeli lisää suomeksi

Finntown in Butte, Montana

An abandoned sign of Finn Town

I've made altogether four trips to the Rocky Mountains area. Some years ago I visited one the most famous mining towns there, Butte, Montana. In the end of 19th century Butte was given a nickname ”The Richest Hill on the Earth”. I tried to find Butte Finntown, and get information about local Finnish American past.

This town had very significant Finnish population, in 1893 estimated number was 400, later  it climbed up to  3000 - 4000 inhabitants. Finnish American singer Hiski Salomaa mentions in his well known song Lännen lokari "Piutin = Butte" among the other major Finnish American towns and areas. City's East Side community was dominated by Finnish and Swedish people. This part of town was called Finn Town or Finntown and it roughly included the area east of Arizona Street, and with Granite, Broadway and Park streets. It was an interesting little community and a busy neighborhood. In the 1920s it housed twelve saloons, six grocery stores, eighteen boarding houses, a community hall, and three saunas. Finns were relative latecomers to Butte, arriving in big numbers around 1910. The Finns were very supportive of each other and helped each other adapt to their new lives.  For example The Broadway Dining Room and Boarding House, run by Mrs. Riipi, was said to serve up to 600 meals a day to Finnish miners. Local Finns were mainly union people, leaning to the left. Only a few of them were religious. There were two Finnish Lutheran churches in Butte, the Evangelical Lutheran with 21 paying members in 1925, and the Apostolic Lutheran, which was even smaller. The later had it's church at 615 Park Street.

One of the remaining buildings in former Butte Finntown

Today, most of Finntown is gone. It was one of the small ethnic communities engulfed by the Berkeley Pit when the open pit mining operation began in 1955. However, one remnant of Finntown, the Helsinki Bar, still remains in uptown Butte. The Helsinki was built in the 1890s and was operated by Margaret Dalton as a boarding house. However, by 1906, Hilda Nurmi managed the boarding house, the first of several Finnish proprietors. By 1911, the property boasted that treasured Finnish institution: the sauna. Here, for twenty-five cents, Finns bathed, socialized, and renewed their connection to their homeland. In 1915, the baths were open from three to midnight, with Fridays reserved for ladies. In 1937, John Niemi opened a beer parlor here; it later became the Corner Bar, then the Helsinki.  Today, the Helsinki Bar and Steam Bath stands alone, a potent reminder of the once vibrant Finnish neighborhood.

I found in the Finnish American Reporter Dave Maki's article about Butte's Finntown:
Finntown's last stand (February 2007)
Maki had interviewed Helsinki Bar's longtime owner Erv Niemi. Niemi told, that despite of strong Finnish population,  none of local bars had a Finnish name. When Erv Niemi took over family business (1954) from his father, he changed Corner Bar to Helsinki Bar. Int the 80's Niemi brought a traditon from his native state of Minnesota. He introduced the St. Urho's Day celebration to Butte. This tradition still continues. As the years passed Butte's Finntown shrank from a thriving neighborhood to little more than a chapter in Butte History books. But The Helsinki Bar is still standing...

 

Helsinki Bar backdoor

The legend of St. Urho is every year it celebrated on March 16 in Butte and an honorary St. Urho is crowned. More recently, also a woman of Finnish descent has been crowned LadyUrho.

 Here you can read more about Finns in Butte in Montana Standard
and  here you can see  PBS Independent Lens' Documentary Butte, America

A view over former Finntown area in Butte

Butte downtown in the 50's

Butte downtown in the 50's

John Morton Homestead

John Morton Homestead signboard

Almost eight years ago, on June 10, 2012, I had opportunity to visit John Morton Homestead in Pennsylvania. Why was this place so important, that I was stopping here? Here some background:
-----

John Morton

John Morton was born in Ridley, Pennsylvania, in 1725 to descendents of Finnish immigrants.  Both Morton and his wife, Anna Justis, were descended from Finns who were among the first settlers in the marshy area along the Delaware River. This area—known as New Sweden—was part of a larger colony controlled by the Swedish crown in the 17th century. Morton's father died before he was born, so the future statesman's stepfather John Sketchley, an Englishman, helped raise him.

We know very little about Morton's childhood and early life. As an adult, he was a qualified leader who earned the respect and trust of his community.  Morton was a member and Speaker of Pennsylvania's Provincial Assembly for nearly three decades. He also served as High Sheriff of Chester County (now Delaware County) and as a justice of the Pennsylvania Supreme Court.

In July 1776, Morton joined other members of the Continental Congress in Philadelphia and voted in favor of the Declaration of Independence, breaking the swing vote in the Pennsylvania delegation. Some say that without Morton's signature, the fate of fledgling republic may have been jeopardized. Morton also chaired the Continental Congress committee that wrote the Articles of Confederation, the predecessor of the U.S. Constitution.

Morton was not able to enjoy the fruits of independence. On April 1, 1777, at the age of 51, he became the first of the signers to die, most likely of tuberculosis. Legend has it that on his deathbed, Morton claimed that appending his name to the Declaration was the most important decision of his life.
-----

So, the reason I was visiting here was:
In all Finnish history books dealing with US history is written with great enthusiasm that one of the signatories of the United States Declaration of Independence had roots in Finland.

John Morton Homestead pictured in June, 2012

Morton Homestead

Morton Homestead is a historic homestead that is part of Morton Homestead State Park at 100 Lincoln Avenue in Prospect Park, Delaware County, Pennsylvania.
The homestead was founded in 1654 by Morton Mortenson, a Finnish immigrant, when the area was part of the New Sweden colony.
The site was added to the National Register of Historic Places in 1970. Here the background writing for the decision:

The Morton Homestead is doubly significant: First for its architecture and also for its association with the Morton family, which was a prominent in Pennsylvania in colonial times.

Architecturally, the Morton Homestead represents the type of dwelling the very earliest settlers in Pennsylvania built. The oldest part is a Swedish-Finnish log cabin built in 1654. An adjacent building of similar design was constructed in 1698. Both were originally of one story. In the late 1790’s the two buildings were connected by stone walls and the whole roof roofed over with clapboard, forming a second story. The last changes were made in 1835, these being alterations to the upstairs room. The building contains late 17^th furniture.

Morton Homestead was started by Morten Mortenson, a Swedish (actually Finnish) settler of 1654. The property remained for a long time in the hands of his descendants, the most noteworthy of whom was John Morton (1725-1777), chairman of Pennsylvania’s delegation to the convention which adopted the Declaration of Independence, and a signer of that document.

Here you will find also some information about John Morton Homestead and here more detailed written by Sharon Hernes Silverman in Pennsylvania Heritage Magazine.

More pics of John Morton Homestead

Which made me very disappointed during my stay at Morton Homestead, was that it was in a state of neglect. You can see it in following pics:

Information sheet is dirty

Were we this year the only ones who had sat on this bench?

Jääkauden jäljillä - kivikauden ihminen. Savitaipale 9.11.2014

Uuhijoen Myllylammen aamuista rauhaa

Allekirjoittaneen tekemillä vaelluksilla on yhdeksi suosikkikohteeksi noussut Savitaipaleen keskustan pohjoispuolella, Kuolimon rannalla, kierteleva pyöräily- ja vaellusreitti. Sille on annettu nimi: Jääkauden jäljillä - Kivikauden ihminen.Pyöräreitti lähtee Olkkolan Hovin luota ja jatkuu Rovastinojan taukopaikalle. Sinne on rakennettu kivikautisen asumuksen jäljitelmä. Osuus Olkkola-Rovastinoja on pituudeltaan 17,5 km.

Kävelyreitti kiertää Lepänkannosta Rovastinojalle, sieltä Pyöriäkankaalle ja takaisin Lepänkantoon. Käveltävän osuuden pituus on 7,2 km.

Matkan varrella on 18 opastaulua, joissa kerrotaan alueen geomorfologiasta, kivikauden jäljistä ja Savitaipaleen kunnan nimikkolajeista. Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen reitin maalimerkinnät on uusittu kesällä 2014.

Infotaulu reittiä hallitsevasta Suppa- ja kamemaastosta

Olen kulkenut reittiä jo useita kertoja aloittaen eri lähtöpisteistä ja kierrelen sitä monin variaatioin. Pääosa polusta kulkee sisemmän Salpausselän harjuilla suppamaastossa, mutta reitti laskeutuu ajoittain Kuolimon rantatöyräille. Pyöräreitiltä löytyy myös pieni, padottu joki ja siihen rakennettu mylly. Kuolimo on erittäin kirkasvetinen järvi ja sen äärellä on kilometrikaupalla upeita, rakentamattomia hiekkarantoja jylhien kalliorantojen lisäksi.

Uuhijoen Myllylammen maisemia

"Silta" Uuhijoen yli

Uuhijoen mylly. Mylly on perustettu jo 1890-luvun lopulla. Kansallisarkistosta löytyvät asiakirjat viittaavat vuoteen 1896. Vuosilta 1915 - 1916 on löytyy samoista asiakirjoista viitteitä myllyn uudellenrakentamisesta. Samasta arkistosta löytyy tietoja, joiden mukaan paikalle olisi perustettu kalanviljelylaitos. Tästä on näkvvissä jälkia myllyn alapuolella, sillä sieltä löytyy useita pieniä tekolampia.

Sunnuntaina 9.11. suuntasin lumiseen maastoon kello kahdeksan jälkeen. Lämpötila oli nollan tietämissä. Lähtöpaikkani oli Myllylammentien ja Myllyrannantien risteys, johon jätin autoni. Alkumatka kulki Uuhijoen uomaa seuraava tietä. Joku oli ehtinyt reitille jo ennen minua, sillä lumen peittämässä tiessä näkyivät yksinäisen pyörän renkaiden jäljet. Luminen metsä ja avoinna virtaava joki loivat hyvän kontrastin aamuiseen maisemaan. Saavuin Myllylammen rannalle, josta löytyi myllyn lisäksi alempana kuvattu mielenkiintoisen näköinen halkovarasto. Myllyn historia ulottuu 1890-luvulle. Se perustettiin Savitaipaleen kirkonkylään Olkkolan kartanon maille, Uuhijoen alajuoksulle, noin puoli kilometriä ennen joen laskemista Kuolimo-järveen. Kun mylly paloi vuonna 1929, se rakennettiin uudelleen. Vuonna 1954 mylly siirtyi Savitapaleen kirkonkylään ja ilmeisesti sen toiminta Uuhijoella päättyi. Sen sijaan Tienhaaran Myllyksi nimensä muuttaneena sen toiminta jatkuu edelleen Savitaipaleella.

Uuhijoen myllyn halkovarasto

Tämän jälkeen reitti kääntyi länteen harjumuodostelmalle hyvin hoidetun talousmetsän keskelle. Katsellessani erään harjun laelta alas, huomasin noin sadan metrin päässä mielenkiintoisen rakennelman. Uteliaisuus voitti ja juoksin alas katsomaan, mistä oli kyse. Metsänomistaja näyttää olevan henkilö, jolla peukalo ei ole keskellä kämmentä. Hän oli rakentanut kivien ja tukkipuurunkojen väliin kelopuista polttopuille suojan.

Savitaipalelainen halkovarasto metsän keskellä

Pyöriäkankaan harjumaaston katkaisee Säkniementie. Sille saavuttuani käännyin Kuolimon rantaan Lepänkannon leiripaikalle. Kirkasvetinen Kuolimo tervehti tyynenä ja tässä vaiheessa aurinkokin liittyi tervehtijöiden joukkoon. Kuolimon Lepäkannonlahti on lähes koko pituudeltaan hienoa hiekkarantaa. Paikoin tuulen ja veden pieksämät koivut ja männyt kaatuvat vähitellen järven syleilyyn. Kuolimon rannoille on aikojen kuluessa muodostunut useita rantavalleja- ja töyräitä. Lepänkannonlahdelta aikomukseni oli suunnata Rovastinojalle, mutta melko pian sää muuttui radikaalisti. Alkoi tuulla ja kohta taivaalta pudotteli räntää. Pian sade muuttui vesisateeksi, joka tiheni koko ajan. Niinpä oli käännyttävä takaisin autolle, ettei kävisi kuten edellisenä viikonloppuna, jolloin kastui läpimäräksi pyöräreitilläni. Paluu autolle sujuikin samaa reittiä nopeasti.

Ps. Tässä kuvaus reitiltä neljä vuotta myöhemmin, lokakuussa 2018.

Informaatiotaulu muinaisrannoista

Näkymä kirkasvetisen Kuolimon rannalta. Lepänkannonlahdelta länteen

Näkymä kirkasvetisen Kuolimon rannalta. Lepänkannonlahdelta itään

Näkymä kirkasvetisen Kuolimon rannalta Lepänkannonlahdelta pohjoiseen

Kuolimon alueen retkeilykohteet

Kuolimon rannalla on näkyvissä kolme rantatöyrästä

Myös tässä kuvassa näkyvät Kuolimon rantatöyräät

Luonnon taideteos Kuolimon rantametsässä

Finnish Pioneer Monument near Rolla, ND / Suomalaisten uudisraivaajien muistomerkki Rollan lähellä Pohjois-Dakotassa

Finnish Pioneer Monument, 7,5 miles east of Rolla, ND

On my trip to North Dakota, Manitoba, Saskatchewan, Alberta, British Colombia, Idaho, Montana and Wyoming, a couple of years ago, I stopped at this site near Rolla, North Dakota. It is located on Highway 5, Towner County, 7,5 miles east of Rolla. This statue was erected by North Dakota Finnish Historical Society, which began it's function in 1954. It was organized by Dr. K. Koski, who came from Iron River, Michigan, to practice in Rolla. Dr. Koski was interested in establishing a historical society among the Finnish settlers in the area. He gained support from the local residents.

At first there were only a few who actively participated. Their objective was to collect historical facts and information dating back to 1896, when the first Finnish settlers arrived. The founding meeting was held on July 30, 1954, at the Towner County's Mount View School. At this meeting officers were elected and 30 new members joined. By-laws were drafted, and the group took the official name.

The Society decided to build a memorial monument for Finnish pioneers as a part of the 60th anniversary of the Finnish settlement in the area.  Discussion came up as to where the monument would be located. The Society’s board of directors went to confer with Theodore Leonard and Amelia Johnson, who were descendants of Riter A. Johnson, as he had promised to give an acre of land for that purpose. The land that the Johnsons donated is on the north side of Highway #5, seven and a half miles east of Rolla.

Founders
We dedicate this monument to the memory of the Finnish Pioneers who came here in 1896 nad after. They tilled this soil with oxen and horses and lived in houses of earth sod. Through their early efforts we have achieved our present living standard
North Dakota Finnish Historical Society

Perustajat
Me pyhitämme tämän patsaan suomalaisten esiraivaajien muistolle jotka tulivat tänne 1896 ja sen jälkeen. Härillä ja hevosilla he raivasivat nämä maat. Heidän työnsä on laskenut perustuksen tämänpäivän hyvinvoinille.

Pohjois-Dakotan Suomalainen Historia Seura

The preparation of the land for erecting the monument had started earlier. The land was worked and grass was sown. Men planted pine trees, American Elm and Box elder, on the acre of land. One of the money raising projects was a dinner held at the Rolla City hall, with proceeds of $135.

The Society ordered the $400 granite monument which was delivered on June 18th, 1956 to the site chosen by the Society members. The unveiling and dedication of the monument took place on Sunday, July 8th, 1956. The people of the area arrived en masse to celebrate those pioneers who founded and helped a better life for themselves and their descendants.

At that time the Society had 80 members. Since then, the society membership declined, and the society ceased to exist in the 1960 - 70's


Today the Finnish Monument has a picnic shelter and rest rooms, and it is a very nice quiet placed to stop at, to have a picnic, or just to stop and look at the historical monument.
 

Finnish Pioneer Monumet was erected by North Dakota Finnish Historical Society in 1956

Kaikille venäläisnaisille Putinin spermaa postilähetyksenä

Venäjällä poliitikkojen houretila pahenee. Tulee kyllä mieleen natsi-Saksa ja Adolf Hitler, ei mahda mitään. Tässä Antti  Honkamaan aiheesta tekemä artikkeli Iltasanomissa:

Parlamentin jäsen haluaa luoda presidentin "geneettisellä materiaalilla" uuden Venäjän eliitin.

Venäläinen parlamentaarikko Jelena Mizulina on antanut erikoisen lausunnon, jonka mukaan presidentti Vladimir Putinin spermaa olisi käytettävä ”poliittisen ja sotilaallisen eliitin” luomiseen, kertoo International Business Times –lehti viitaten venäläismediaan.

- Ehdotukseni on yksinkertainen. Jokaiselle Venäjän kansalaiselle on lähetettävä postitse presidentin geneettistä materiaalia, jonka avulla voi tulla raskaaksi ja saada lapsen. Äideille on tarjottava valtiolta erillistä tukirahaa, Mizulina visioi International Business Timesin mukaan.

Parlamentin nais-, lapsi-, ja perheasioista vastaavan komitean puheenjohtajana toimivan Mizulinan mukaan Putinin lapset olisi toimitettava koulutukseen tiettyihin sisäoppilaitoksiin, joissa he oppisivat omistautumaan isänmaalle ja Venäjän presidentille.

Mizulinan idean mukaan lapsista tulisi Venäjän tulevaisuuden sotilaallisen ja poliittinen eliitti.

International Business Timesin mukaan Mizulina on kohauttanut aiemmin ehdottamalla kaikkien juutalaisten karkottamista Venäjältä ja korkeakoulutuksen epäämistä naisilta, jotka eivät ole synnyttäneet.