”Sen vain sanon, että niin kauan, että niin kauan kuin minulla on henkeä, aion jatkuvasti laulaa ja aina vain laulaa”. (Erkki Junkkarinen 17.3.1950).
Etelä-Saimaa 17.3.1950 |
Vuoden 1948 toukokuussa Junkkarinen matkusti Helsinkiin osallistuakseen muusikkotovereittensa kehotuksesta ravintola Canjonissa järjestettyyn laulukilpailuun. Junkkarinen voitti laulukilpailun, jossa oli mukana 11 kilpailijaa. Tästä alkoi Junkkarisen kiertueura. Kisan päätuomarina toiminut Eero Väre kannusti lahjakasta nuorukaista hakeutumaan Toivo Kärjen pakeille koelauluun levytystä silmällä pitäen. Kesti kuitenkin vielä pari vuotta, ennen kuin Junkkarinen pääsi tekemään ensilevynsä - voitettuaan sitä ennen Helsingin Työväentalossa pidetyn suuren kupletti- ja iskelmälaulukilpailun. Kilpailu oli Huvi- ja Virkistys ry:n jäjestämä ja iskelmäpuolella oli mukana 15 kilpailija.
Vastaleivotun iskelmäkuninkaan toukokuussa 1950 taltioitu venäläissävelmä Yksinäinenharmonikka oli jonkinmoinen menestys. Tätä seurasi muita sentimentaalisia levytyksiä, jotka tekivät Erkki Junkkarisesta kuuluisan. Näistä mainittakoon Toivo Kärjen säveltämä kaihoisa valssi Imatran Inkeri, joka oli syksyllä -51 maamme kolmanneksi myydyin levy.
Junkkarisen suosio alkoi kuitenkin 1950-luvun puolivälissä hiipua. Sen vuoksi hän katsoikin viisaimmaksi muuttaa 1957 Helsinkiin. Sieltä hän hankki itselleen vakituisen työpaikan tukkukaupassa ja esiintyi enää satunnaisesti, kunnes sai vakituisen kiinnityksen tanssiravintola Mikadoon.
Erkki Junkkarisen menestyksekkäästä laulajanaurasta, jossa huippuvuodet olivat edessä 1970-luvulla, löytyy hyvä kooste täältä. Tässä yksi esimerkki Junkkarisen hiteistä.
Erkki Junkkarisen lähes kuusikymmentä vuotta kestänyt laulajan ura päättyi menehtymiseen sydänkohtaukseen kotona Hämeenlinnassa 9. huhtikuuta 2008.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti