Lyhyt selostus Fort Braggin evankelisluterilaisen seurakunnan alkuvuosikymmenistä Kaliforniassa

Vuonna 1889 rakennettu Fort Braggin evankelisluterilainen kirkko kuvattuna lokakuussa 2016

Yhteenveto perustuu pastori Salomon Ilmosen artikkeliin Kirkollisessa Kalenterissa vuodelta 1934 (sivut 177 – 185). Ilmosen tekstiä on lyhennetty ja kielellisesti muokattu. Lisäksi joitakin nimiä on korjattu ja joidenkin artikkelissa mainittujen henkilötietoja on täydennetty.

Kun suomalaisten siirtolaisten määrä Mendocino-kauntissa Californiassa kasvoi, ja olosuhteet vakiintuivat, perustivat he myöskin luterilaisen seurakunnan ja rakensivat sille kirkon. Ensimmäisen yleisen, seurakunnan perustamiseksi pidetyn kokouksen pöytäkirjan kertoo seuraavaa:

1      " Pöytäkirja Fort Braggin, Mondocino Co., Cal. 17 p. Helmikuuta v. 1889. Ensi pidetyssä kokouksessa, jossa perustettiin Suomalainen Evankelis-Lutherilainen Seurakunta yhtyi siihen viisitoista jäsentä. Valtuusmiehiksi valittiin äänten enimmistöllä: esimieheksi John Bärquist, kirjuriksi Johan Petter Westerberg, rahastonhoitajaksi Johan Gest, lautamiehiksi Johan Jensen, Herman Bärquist, Jacob Nyy, Isak Markkula, Jacob Bäckman, ja Peter Johanson."

2      " Seurakunnan nimestä tehtiin päätös, että tämän seurakunnan oikea ja laillinen nimi on: Suomalainen  Evankelis-Lutherilainen  Seurakunta. Ja ettei sitä saa muuttaa, jollei koko seurakunta siihen suostu."

3      "Seurakunnan jäseniksi otetaan kaikkia siveellisiä henkilöitä.  Ja hyväksyttiin, ettei Seurakunnan valtuusmiehet saa olla kapakanpitäjiä."

Suomalaisten siirtolaisten pystyttämä kirkko on nykyisin nimeltään
Trinity Lutheran Church

Jo seurakunnan perustavassa kokouksessa päätettiin ostaa kirkon-lotti (= kirkon tontti). Maaliskuun kokouksessa päätettiin se puhdistaa ja raivata. Huhtikuun 28 p:n kokouksessa järjestettiin keräyslistat kirkonrakennusvarojen kokoamiseksi. Kesäkuun 30 p:nä hyväksyttiin kirkon piirustukset ja määriteltiin sen koko. Samalla päätettiin ottaa $300.00 rakennuslaina ja ostaa rakennnusta varten lautoja kuivamaan. Niitä saatiin lahjaksikin Fort Braggin sahalta. Saman vuoden syyskuussa päätettiin viipymättä ryhtyä kirkon rakennustyöhön. Vielä samana vuonna kirkko oli jo vesikatossa, ja sen sisällä voitiin ryhtyä pitämään kokouksia pitämään ja viettämään hartaushetkiä, vaikkei sisustus vielä ollutkaan valmiina. Kirkko oli täysin valmistuneena kesällä 1890. Se oli maalattu sekä ulkoa että sisältä, alttari, saarnatuoli ja penkitkin olivat valmiina.

Jäsenmäärä kasvoi nopeasti. Jo perustamisvuoden lopulla laskettiin sen nousevan toiselle sadalle lapset mukaan luettuina. Toisen toimintavuoden lopulla jäsenmäärä oli noussut kahteen sataan. Jäsenmäärä ei sen jälkeen ole missään vaiheessa noussut enää suuremmaksi.  Seurakunnan jäsenet asuvat Fort Braggin lisäksi Noyo Hiilillä, Noyossa, Casparissa, Mendocinossa, Albionissa ja Comptchessa. Heitä asuu kolmenkymmenenkin mailin etäisyydellä Fort Braggista. .

Seurakunnan opettajan eli papinviran hoitajana oli aluksi Kuusjärvellä syntynyt entinen sahan puukhollari Heikki (Henry) Turunen, joka hoiti tehtävää vuoteen 1892 saakka. Turusen mielenterveys petti ja hän kuoli muutamia vuosia myöhemmin valtion parantolassa Ukiahissa. Vuonna 1893 otettiin kokeeksi pappisseikkailijaksi paljastunut  F. E. Öhde. Hänen toimintansa supistui muutamaan kuukauteen. Seurakunnan täytyi vapauttaa hänet palveluksestaan. Tämän jälkeen seurakunnan esimies Johan Petter Westerberg saarnasi ja piti hartaushetkiä useana vuotena (1893 – 1896). Hän hoiti tehtävää niin tyydyttävästi, että seurakuntalaiset kehottivat häntä suorittamaan papintutkinnon ja vihityttämään itsensä papiksi. Se häneltä kuitenkin jäi tekemättä ja Westerberg siirtyi apostolisluterilaisen seurakunnan sanajulistajaksi.

Vuodesta 1896 seurakunnan papillinen huolto oli San Franciscossa asuvien Suomen merimies-ja siirtolaispappien huostassa useita vuosia. Sovittuina kuukausina kävivät saarnaamassa ja papillisia toimituksia suorittamassa pastorit Robert Hernberg, Axel Renwall, A. A. Wirtanen, E. Sjöblom ja Lauri Ahlman. Toista vuotta seurakuntaa hoiti paikkakunnalla asuen pastori A. Sandström. Vuonna  1908 saapui Fort Braggiin vakinaiseksi opettajaksi Suomi-Opistosta valmistunut pastori Matti Pesonen. Hänen aikanaan rakennettiin seurakunnalle pappila. Pastori Pesonen piti ahkerasti seuroja ja jumalanpalveluksia kulkien laajan seurakunnan kaikilla kulmilla niin metsäkämpillä kuin uudisasukastaloissakin. Hän hoiti seurakuntaa kolmisen vuotta (1908 – 1910). Häntä seurasi pastori Otto Stadius, joka toimiFort Braggin  pappina vajaan vuoden. Pitempiaikaiseksi tuli Suomi-Opistosta valmistuneen pastorin Otto Kaarron toiminta Fort Braggissa. Hän saapui paikkakunnalle vuonna 1912 ja oli vuoteen 1915. Hänen aikanaan oli seurakunnan kristillinen nuorisotyö vilkasta. Lisäksi hän etevänä musiikkimiehenä johti kirkkokuoroja, jotka esiintymisellään lisäsivät juhlien ja kokousten ohjelmain monipuolisuutta ja arvokkuutta.

Teksti Fort Braggin evankelisluterilaisen seurakunnan kirkonkirjan 1. sivulta.
Ilmeisesti seurakunnan kirjurin Johan Petter Westerbegin käsialaa.

Fort Braggin seurakunta palautui kuitenkin vielä San Franciscossa asuvien merimiespastorien hoitoon. Otto Mäki kävi siellä saarnaamassa ja piti rippikoulun vuonna 1917 sekä pastorit Arne Halla vuonna 1919 ja Y. Jauhiainen vuonna 1920.

Fort Braggin seurakuntapiiri järjestettiin uudelleen vuonna 1922, kun mukaan tuli Eurekan seurakunta. Lisäksi Suomi-Synodin Kotilähetys ryhtyi avustamaan $40 kuukaudessa. Kiinassa lähetyssaarnaajana toiminut pastori Niilo Korhonen otti nyt seurakunnan hoitoonsa, apunaan soitto- ja laulutaitoinen vaimonsa Sylvia Korhonen. Seurakunnan nuorisotyö elpyi uudelleen. Samaan aikaan paikkakunnalla oli runsaasti töitä tarjolla, suomalaista väestöä runsaasti, ja seurakunnan toiminta kulki edistymisen merkeissä. Pastori Korhosen siirryttyä vuonna 1928 Michiganiin kutsuttiin saarnaaja Joseph Salmu seurakunnan opettajaksi. Nelisen vuotta hän hoiti tehtävää uutteran puolisonsa kanssa seurakuntaa. Hänen jälkeensä vuonna 1932 saapui seurakunnan papiksi artikkelin kirjoittaja Salomon Ilmonen. Hänen vaimonsa Emma Ilmonen toimii seurakunnan urkurina ja laulun johtajana.

Pyhäkoulua on Fort Braggissa pidetty seurakunnan varhaisimmilta vuosilta saakka. Oppilasmäärä on vaihdellut kahden- ja kolmenkymmenen vaiheilla. Lukumäärä on ollut vähäinen, kun vertaa sitä paikkakunnan runsaaseen suomalaisväestöön.  

Seurakunnan ompeluseuran toiminta alkoi seurakunnan perustamisvuosina. Varoja on kerätty kahviaisilla, myyjäisillä y. m., keskimäärin kaksisataa dollaria vuosittain. Seurakunnan kirkko ja pappila ovat nykyisin velattomat. Vuonna 1922 rakennettiin kirkon perään tilava kokoushuone ja keittiö, niin että nykyään voidaan kirkossa järjestää juhlien loppuun y. m. tilaisuuksiin kahvitarjoiluakin.

Fort Braggin seurakunta käsittää (1934)  kaikki suomalaisasutukset laajassa Mendocino-kauntissa, paitsi Redwood Valleyn. Vakituisia saarnapaikkoja ovat Albion, Albion Hill ja Comptche. Seurakuntalaisia asuu myöskin Sointulassa, Noyo Hillillä, Tunnelin päällä, Inglenoogissa ja Pudding Creekillä. Suomalaisten lukumäärä Mendocino-kauntissa lähentelee kahtatuhatta. Niistä vain pieni murto-osa kuuluu seurakuntaan. Kirkossa ja juhlissa käyvien lukumäärä on kuitenkin suurempi.

Lepoharjun hautausmaa

Lepoharjun hautausmaa

Lepoharjun hautausmaalle ensimmäisenä haudatun Amanda
Haverisen hautakivi.

Pysähdyin eilisellä pyöräilyretkelläni Ilottulantien varressa olevalla lauritsalalaisten hautausmaalla Lepoharjussa, otin muutaman kuvan hautausmaan kappelista ja haastelin parin omaistensa haudalla vierailleen lauritsalalaisen kanssa. Kauppala sai oman hautausmaansa Saikkolan kylään vasta syksyllä 1955. Sitä aikaisemmin Lauritsalan vainajat oli haudattu joko Lappeenrannan hautausmaille tai Lappeen evankelisluterilaisen seurakunnan hautausmaalle Lepolassa. Hautausmaa oli saanut nimensä kirkkohallintokunnnan julistaman nimikilpailun tuloksena. Hautausmaa sijaitseeekin jääkauden muovaaman Salpauselän harjulla.

Oman kappelinsa Lepoharju sai vuonna 1961. Lepoharjun vihkiäisiä vietettiin marraskuun 6. päivä. Ensimmäinen vainaja sai viimeisen leposijansa hautausmaalla kuitenkin vasta seuraavan vuoden loppiaisena. Seurakunta lahjoitti hänelle ikuisen hautapaikan.  Vaikka Lepoharjun hautausmaalle ei ole kertynyt ikää kuin vasta vähän yli 60 vuotta, on sinne haudattu jo yli tuhat lauritsalalaista. Vuosittain hautauksia on noin 30. Hautausmaa-alue on kooltaan noin 4 hehtaaria, josta on käytössä 1,5 hehtaaria. Lisäinformaatiota Lepoharjun hautausmaasta löytyy täältä.

Lepoharjun kappeli

Alla Etelä-Saimaan uutinen 8.1.1956 ensimmäisistä hautajaisista Lepoharjun hautausmaalla. Seurakunta tarjosi ensimmäiselle haudatulle ilmaisen hautapaikan, lupasi huolehtia hautamuistomerkin hankkimisesta ja haudan ylläpidosta.

Etelä-Saimaa 8.1.1956

Siirtolaispappi Arthur Leopold Heideman

Harvinainen valokuva pastori Arthur Leopold Heidemanista, otettu melko pian hänen saavuttuaan Amerikkaan

Tutustuin aikoinaan väitöskirjamateriaalia kerätessäni lyhyen aikaa Lappeenrannan seudulla vaikuttaneen pastori Arthur Leopold Heidemanin elämänvaiheisiin. Tämä originelli, tulisieluinen ja vakaumuksessaan tinkimätön pappi toimi suurimman osan pappisurastaan kuitenkin Pohjois-Amerikassa. Hän oli vuodesta 1890 lähtien aina kuolemaansa saakka Calumetin apostolisluterilaisen kirkon pappina. Tämän lisäksi hänen vastuullaan olivat papilliset toimet myös Hanckockin apostolisluterilaisessa seurakunnassa ja monessa muussa, usein varsin pienessä apostolisluterilaisessa seurakunnassa Kuparisaaren alueen. Apostolisluterilaisten seurakuntien ohella Arthur Leopol Heideman huolehti vuosikausia myös paikallisesta suomalaisesta kansalliskirkon seurakunnasta. Olen aikaisemmassa blogikirjoituksessa kertonut Heidemanin elämänvaiheista pääosin ennen hänen muuttoaan Yhdysvaltoihin. Kansan Henki-nimisessä amerikansuomalaisten kansallis- ja raittiusmielisten juhlajulkaisussa vuonna 1918 oli lyhyt kuvaus pastori Heidemanin elämänvaiheista. Sen oli koonnut Pohjois-Michiganin suomalaisten siirtolaisten historiaan perehtynyt Juuso Hirvonen. Hirvonen kertoo artikkelissaan Heidemanin elämänvaiheiden lisäksi myös apostolisluterilaisen seurakunnan alkutaipaleesta. Alla oheinen Juuso Hirvosen artikkeli.

Pastori Arthur Leopold Heideman

Amerikan suomalaisten keskuudessa on kirkollinen toiminta ollut jo vuosikymmeniä vaikuttamassa Kohta sen jälkeen kun suomalainen kansallisuus asettui asumaan täällä, ryhtyivät he huolehtimaan isiltä perityn uskonnon ja kristillisen maailmankatsomuksen säilyttämisestä. Vanhimmat, nykyisen siirtolaisuuden kantajoukko, osaksi Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisimman maakunnan kansalaisiamme, asettuivat asumaan Kuparisaarelle, Hancockiin ja Calumetiin, joissa paikoissa vähää ennen niitä aikoja olivat kuparikaivannot alkaneet toimimaan. Sen ajan siirtolaiset alkoivat kirkollisen toimintansa kaikki yhtenä, samana joukkona, joilla ei ollut aluksi eroavaisuutta uskonnollisissa käsitteissänsä. Jonkun aikaa toimittuansa yhtenä, erosivat he eri kirkkokunnaisiin ryhmiin, joista niin kutsuttu Apostolis-luteerilaiseen opinsuuntaan kuuluva joukko perusti seurakunnan ja rakensi kirkon Quincyn mäelle, Hancockiin, ja jonkun ajan kuluttua myös Calumetiin. Apostolis-luteerilaisia saapui vuosi vuodelta edellä mainituista maista, joten seurakunnallinen joukko kasvoi yhä suuremmaksi. Heillä oli kotimaasta saapuneita saarnaajia, jotka osaksi täällä käyden ja toiset tänne asumaan asettuneina hoitivat saarnaajan tehtäviä ja pitivät hartausseuroja Kuparisaarella ja muualla missä kansalaisia asusteli. Kun sitten Calumetissa silloisen Apostolis-luteerilaisen joukon keskuudessa syntyi jonkunlaista erimielisyyttä, jakaantuivat he aluksi kahteen pääjoukkoon eli seurakuntaan, joista toinen, suurempi, kutsui kotimaasta varsinaisen papin, pastori Arthur Leopold Heidemanin, joka saapuikin tänne ja on siitä asti hoitanut Calumetin ja Hancockin Apostolis-luteerilaisia seurakuntia, sekä toiminut pappina samaan kirkkokuntaan kuuluvien kansalaisten keskuudessa laajalti yli Yhdysvaltojen, käyden useammissa valtioissa.

Pastori Arthur Leopold Heideman on syntynyt Oulun kaupungissa, Suomessa, v. 1862. Hänen isänsä oli ammatiltaan värjärimestari, jota tointa siihen aikaan harjoitettiin suurteollisuutena, sillä kangastehtaat eivät vielä silloin olleet Suomessa värjäysalaan kehittyneet. Koulua kävi pastori pienestä poikasesta alkaen, ensin lastenkoulua ja sen jälkeen Oulun ruotsalaista lyseota, josta hän tuli ylioppilaaksi v. 1880, siis 18 vuoden ikäisenä. Ylioppilaaksi päästyään kirjoittautui hän Helsingin yliopistoon teologiseen tiedekuntaan ja opiskeli jumaluusoppia, kunnes, suoritettuaan täydellisen erotutkinnon, villittiin papiksi Porvoossa v. 1885, ja määrättiin hoitamaan papin virkaa Hollolassa. Oltuaan sen jälkeen pappina Lappeenrannassa, Loviisassa, litissä, Sörnäisten kuritushuonevankilan saarnaajana Helsingissä, Porvoossa, Sysmässä ja Kivijärvellä, vuoteen 1890 asti, tuli hän tänne Amerikaan Calumetiin, edellä mainittujen seurakuntien kutsumana, jossa toimessa ja samassa paikassa on hän yhtämittaa ollut tuon pitkän ajan, 27 vuotta.

Tällä ajalla on hän käynyt kolme eri kertaa kotimaassa, viipyen siellä vaan lyhyen ajan kerrallaan.

Ollessansa pappina Kivijärvellä, meni hän avioliittoon silloisen Kivijärven kirkkoherran, rovasti Krankin tyttären Lempin kanssa, josta avioliitosta on syntynyt 15 lasta, joista neljä on kuollut ja yksitoista elää.

Vanhin pojista, pastori Paul A. Heideman, on tullut papiksi Suomessa, kuuluen Helsingin yliopiston jumaluusopilliseen tiedekuntaan ja suoritettuaan täydellisen erotutkinnon, vihittiin hänet papiksi Porvoossa v. 1916, jonka jälkeen hän, Porvoon tuomiokapitulin virallisella määräyksellä, isänsä ja täkäläisten seurakuntien kutsumana, saapui tähän maahan toimimaan pappina edellä mainituissa sekä monissa muissa samaan kirkkokuntaan kuuluvissa seurakunnissa.

Toisia pastoin Heidemanin poikia ja tyttäriä on parhaillaan lukujaan jatkamassa Michiganin valtion yliopistossa ja nuorempia muissa kouluissa, joissa he ovat osoittaneet erittäin ripeää edistymistä opinnoissaan.

Pitkä ja monipuolinen on pastori Heidemanin työpäivä ollut kirkon ja seurakuntien palveluksessa. Paljon on siinä kysytty sitkeyttä, ruumiillisia työvoimia ja henkistä kykyä hoitaessa laajalti hajalla olevien Ap.-lut. seurakuntien papillisia tehtäviä. Työ on ollut varsinkin alkuaikoina lähetyssaarnaajan vaivaloista työtä. Tehdä pitkiä matkoja, pitää seuroja perheissä ahtaissa huoneissa, kun ei alkuaikoina vielä ollut kirkkoja eikä muita kokoushuoneita. Pastori Heidemanilta on vaadittu apostoli Paavalin matkakykyä, Pietarin nöyryyttä ja Johanneksen rakkautta hoitaessaan tehtäväänsä. Hän on omannut harvinaisen sitkeyden, tahdonlujuuden ja luonteen tyyneyden, joiden avulla hän aina onkin ollut valmis palvelemaan kaikkia samalla nöyryydellä. Näillä ominaisuuksillaan on pastori Heideman saavuttanut Ap.-lut. kirkkokuntaan kuuluvien kansalaisten suurimman osan suosion ja kunnioituksen. Hänen kotinsa on todellinen savolaisen pappilan perikuva, jossa ei seurakuntalaisten eikä kenenkään vieraan käydessänsä tarvitse orjailla, vaan saavat jokainen ihmisellistä kohtelua ja rehellistä ystävyyttä pastorilta ja hänen puolisoltaan.

Laajan seurakuntansa hoitaminen ja hajalla, pitkien matkojen päässä toimitettavat papilliset tehtävät kuluttavat ajan niin tarkoin, ettei siitä jouda paljon muihin tehtäviin. Pastori Heideman onkin tämän pitkällisen päivätyönsä ohella pannut enemmän painoa seurakuntansa sisäiselle jäsenkohtaiselle toiminnalle.

Seurakunnallinen ulkonainen hoito, kirjanpito y. m. ovat saaneet jäädä toiselle tilalle, eikä semmoiseen ole aikaakaan riittänyt. Huomattavana ja erityisesti harvinaisena voidaan pitää sitä onnistunutta toimintaa, jolla pastori Heideman on saanut pidetyksi koossa niin laajan ja monenlaisista aineksista kootun seurakunnan. Siinä on hänellä ollut luontainen tahto ja kehittynyt kärsivällisyys apunaan.

Pastori Heideman on hyvissä ruumiin ja sielun voimissa, joten hän kykenee vielä kauan hoitamaan tehtäväänsä, johon hän nyt sai poikansa avukseen. Näin ollen on Ap.-lut. kirkkokuntaan kuuluvilla kansalaisiltamme ei ainoastaan Kuparialueella, vaan muuallakin, tilaisuus saada järjestetyksi seurakunnalliset ja papilliset toimet paljon paremmalle kannalle, jos haluavat käyttää tietopuolisesti ja käytännöllisesti kykeneviä pappeja, joita nyt on kaksi.

Ihmisenä on pastori Heideman ystävällinen ja aulis puheella sekä neuvoillaan palvelemaan kaikkia kansalaisia.

Juuso Hirvonen.